Hajautettu johtajuus, jälkiherooinen johtajuus ja feminiinisyys [kjuuti]

Luulen nyt näkeväni, miksi yhteisistä nimittäjistä huolimatta puhumme hiukan toistemme ohi. Taidamme ymmärtää käsitteen ”hyve” eri tavoin?

Minulle se on hyvin konkreettinen käsite, joka viittaa ihmisen hyvään luonteenpiirteeseen tai taipumukseen, joka näkyy teoissa. Sillä ei ole niinkään tekemistä sääntöjen/arvojen kanssa, joista voidaan kiistellä.

Hyveet kuuluvat universaaliin ihmisluontoon. Kaikki ihmiset ajasta ja paikasta ja kulttuurista riippumatta arvostavat ja tavoittelevat hyveitä: käytännöllistä viisautta, oikeudenmukaisuutta, rohkeutta, itsehillintää ja niin edelleen.

Näin emme voi puhua mistään ”arvoimperalismista" tai muunlaisesta ”totalitarismista".

Auktoriteetti on mielestäni substantiivi, autoritäärinen saman sanan adjektiivi ja autoritäärisyys sitä mittaava termi, samoin kuin esimerkiksi karva, karvainen ja karvaisuus. Auktoritarismi on ideologia, jolla on eri tarkoitus. Vierasperäisenä sanana ’auktoriteetti’ taipuu huonosti ja aiheuttaa varmastieri sävyjä.

Auktoriteetti ymmärretään yleensä ihmisen vaikutusvaltana, eikä arvovaltana.
Latinan kielinen termi ’Auktoritas’ oli Rooman kansalaisen valta vaikuttaa muihin ihmisiin, joka koostui hänen arvovallastaan, omaisuudestaan, yhteiskunnallisesta asemasta, poliittisesta vallastaan ja niin edelleen. ’Auktoritas’-termin ymmärtäminen pelkkänä arvovaltana on liian suppea käsitys.

Tykkään tavastasi käyttää termejä ’auktorisoitu’ ja ’autoritäärinen’ kuvaamaan ulkopuolista ja sisäistä vallanlähdettä. Kyllä, kun organisaatiossa tapahtuu aktorisaatio, voivat kollegat auktorisoida auktoriteettiin uuden auktoriteetin, joka ei välttämättä ollut luonteeltaan auktoritäärinen. Tämä on ihan totta ja näin mielestäni pitäisi käydä useammin.

Johtaja varmasti pyrkii tekemään asiat omasta näkökulmastaan hyvin ja oikein, näin ajattelevat varmasti kaikki hallitsijat ja johtajat jollain asteella. Auktoriteetti on toisen ihmisen valtaa toista ihmistä kohtaan, joka ei ole päämäärä sidonnaista. Ideana on se, että mitä vähemmän toisella on valtaa toista kohtaan, sitä tasa-arvoisempi organisaatio on ja mitä enemmän toisella on valtaa toista ihmistä kohtaan sitä hierarkkisempi se on. Täyttä tasa-arvoa eikä täyttä kontrollia voida koskaan saavuttaa.

Organisaation jäsenten ei tulisi sisäistää mitään tiettyjä tavoitteita tai periaatteita. Motivaatio työntekoon syntyy pikemminkin ajattelun vapaudesta ja rakentavasta keskustelusta. Arvoimperialismi ei koskaan johda hyviin tuloksiin.

Toivottavasti vastasin heijastin muutamia ideoita.

Kaikkia teitä keskustelusta kiittäen,

Sami

Kaikki ihmisen toiminta lähtee hänen elämänfilosofiastaan/katsomuksestaan, josta syntyy hänen arvomaailmansa, joka määrittää hyvän ja pahan, eli hyveellisyyden. Käsitys siitä mikä on hyveellistä käyttäytymistä sitten ohjaa ihmisen toimintaa. Näin ajateltuna ”hyve” on subjektiivinen käsite, joka riippuu yksilöstä.

Hyvän järjestelmän tarkoitus on luoda perustaa kehitykselle ja ennaltaehkäistä konflikteja. Hyvä järjestelmä myös ehkäisee organisaation homogeenisuutta, joka jarruttaa kehitystä. Organisaation menestys perustuu aina moninaisuuteen ja vaihtoehtoisuuteen, jota kautta kukaan ei pääse dominoimaan päätöksiä vaan asiat peilataan. historia osoittaa, että ihmisen luonteen takia tämä saavutetaan vallan hajauttamisella, eikä hyvällä johtamisella. Englanninkielisessä kirjallisuudessa tämä käsite ymmärretään sanalla ”Diversities Approach”.

Koska ihmiset ovat vapaasti ajattelevia individuaaleja, he eivät jaa samoja käsitteitä hyveistä. Toinen vetoaa vanhaan sanontaan: ”puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen on kultaa” kun taas toinen vannoo aktiiviseen kommunikaatioon. Joku uskoo tavoitteellisuuteen, kun toinen toteaa että: ”kuka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” ja niin edelleen.

Psykologisesta näkökulmasta, yksilön kannalta totean, että hyve on ensisijainen järjestelmään nähden koska se määrittää yksilön toiminnan syvempää tarkoitusta ja päämäärää. Poliittiselta kannalta totean, että oikeanlainen järjestelmä on hyvettä tärkeämpi (huom. ei ensisijaisempi), koska se ylläpitää voimatasapainoa ja kehitystä.

Se, että hallintojärjestelmä perustuu homogeeniseen hyvekäsitykseen, jota ei saa kyseenalaistaa on mielestäni huolestuttavaa. Sitä kutsutaan totalitarismiksi.

Hallintojärjestelmä on taktinen toimintatapa, joka on ensisijaisesti organisaation strategian tulos, jossa on suhteutettu resurssit ja päämäärät. Strategiaan voi vaikuttaa myös erinäiset arvokäsitykset, institutionaalinen muisti, kulttuuri ja muut ulkoiset asiat. Myös strategien käsitys hyvästä ja pahasta ainakin alitajuisesti voidaan nähdä jonkinlaisena osavaikuttajana luotuun järjestelmään. Täten ei mielestäni ole ollenkaan väärin ajatella, että järjestelmä olisi jotenkin johdannainen esimerkiksi jostain tietystä hyveestä. Strategin arvot ja organisaation päämäärät ovat kuitenkin suurempi toimeenpanija kuin hänen käsityksensä tietynlaisesta käyttäytymisestä.

Se että kaikki tämä, myös organisaation tavoitteet, voidaan punnita hyveellisyyden tai paheellisuuden mittarilla ei silti tarkoita, että se olisi huomattava vaikuttaja strategin toiminnassa. Esimerkiksi pragmaattisuus, toimivuus ja erimielisyyden salliminen ovat strategille tärkeämpää.

Toivottavasti sait jotain kommentistani.

Walter: Pitää paikkaansa, että olen oikaissut hieman, yrittäen mahduttaa paljon asiaa muutamaan kappaleeseen. Toivottavasti kuitenkin vastaukseni selkeyttävät asioita hieman.

Myyntiin ja markkinointiin sopii tavoitteellinen ja voimakastahtoinen lähestyminen, päämäärien ollessa usein toimintastrategian valmiiksi määrittämiä. Osaaminen, ja myös myyntiosaaminen, on esimiehelle tärkeää, mutta ei yhtä tärkeää kuin henkinen kapasiteetti ja hänen kykynsä hahmottaa kokonaisuuksia. Jos lukee maailman menestyksekkäämpien firmojen historiikkeja, huomaa sen, että jokainen Hewlett Packardista (autotalli kulttuuri) Microsoftiin (ikuinen innovatiivisuus) perustuu nimenomaan hyvään hallintoon, eikä johtamiseen. Lisäksi jos johtaminen olisi palvelua, niille tuskin tarvitsisi eritermejä.

Suosittelen lukemaan kirjan ”The HP Way” joka kertoo siitä miten Californialaisessa autotallissa David Packard ja William Hewlet loivat maailman valloittaneen työkulttuurin, joka perustui vapauteen ja mielipiteiden eroavaisuuteen, eikä suinkaan tiukkoihin myyntipäämääriin.

Huomasin, että käytät – ehkä huomaamattasi? – kahta eri termiä, joille annat saman merkityksen. Puhut ”auktoriteetista” sekä aikaisemmin jo mainitsemastani ”autoritäärisyydestä”. Kuitenkin termeissä on mielestäni tärkeä sävyero.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että autoritäärisyys ei saa olla organisaation päämäärä eikä, lisäisin, edes keino eikä toiminnan prinsiippi. Jos johtaja joutuu turvautumaan liian usein autoritäärisyyteen, se on merkki siitä, että organisaatiossa on jotakin vikaa. Autoritäärisyys on sitä samaa, mistä Alexandre Havard ”Hyvejohtajuus” -kirjassaan puhuu käyttäen sanaa ”potestas”. Auktoriteetti puolestaan on minun silmissäni sitä arvovaltaa, johon Havard viittaa sanalla ”auctoritas”.

Sami, kirjoitat oikein sanoessasi, että ”auktoriteetti on oikeutettua valtaa”. Mutta – jatkan minä – miksi se on oikeutettua valtaa? Koska ”auktorisoitu” johtaja (eikä välttämättä autoritäärinen) pyrkii tekemään asiat ei pelkästään hyvin (”miten se tehdään”) vaan hän pyrkii tekemään oikeat asiat (”mitä tehdään”). Eli – jos saan artikkelisi hieman vääntää – auktoriteetilla on oikeastaan todella tärkeä rooli organisaatiossa (jos vaan sitä ymmärretään oikein). Ja johtajan ihana haaste on juuri siinä, että hän välittää oikein tätä sanomaa organisaation kaikille tasoille.

Uskon vahvasti, että jotta organisaatiossa jokainen pyrkisi tekemään hyvin oikeat asiat niin, ettei kontrollointia tarvittaisi, jokaisen tulee pyrkiä erinomaisuuteen. Silloin sääntely ei ole enää niin tärkeä, koska organisaation jäsenet ovat sisäistäneet tavoitteet ja periaatteet, joilla tavoitteet saavutetaan. Mikä on avain siihen? Hyvejohtajuus.

Oletko Sami samaa mieltä kanssani? Kommentteja?

Kysyisin: Kumpi on ensisijainen, hyve vai järjestelmä?

Vahvistaako hyvä järjestelmä ihmisten kasvamista hyveissä, vai luovatko hyveihmiset (eli käytännöllisisellä järjellä ja muilla hyveillä varustetut ihmiset) hyviä järjestelmiä?

Itse olisin taipuvainen painottamaan hyvelähtöisyyttä kaikessa, kyseenalaistamatta kuitenkaan hyvän hallinnon tärkeyttä hyveen seurauksena sen "heijastuessa" takaisin yksilöiden hyvinvointiin. Olisi kiinnostava kuulla myös vastakkaisia mielipiteitä.

Asiaan: Yritysjohtaminen ei tarvitse lisää hallintotiedettä vaan yrittäjämäistä kulttuuria, jota johtajatkin osaavat elää unohtamatta sitä että johtaminen on palvelemista, se on tavoitteellinen palvelutehtävä ja että execution matters. Bisnes riisuttuna on aina palvelua (sen tuotokset palvelevat asiakasta jollain tasoa muuten liiketoimea ei tapahtuisi). Suomalaisten ja useiden firmojen ongelma on juuri tämä hallinnon hallusinaatio ja sen sekoittaminen tyyliin hallinointi=bisnes. Ja tätähän ei myönnetä eihän monikaan so called yritysjohtaja halua sanoa olevansa oikeasti hallinnointiheikki/heli sen sijaan että olisi bisnesjohtaja. Erona että jälkimmäinen on suuntautunut ulosapäin (asiakas on yrityksen ulkopuolella), operoi ulkoa sisään kun edellinen yrittää sisältä ulos (meidän näkökulmasta). Johtakseen liiketoimintaa tarvitaan kaupallista osaamista, joiden kuningas on myyntiosaaminen. Markkinointi on ja tulee aina olemaan myynnin tukitoiminto, sen tavoite on myynnin aikaansaaminen ja kestävien liike/asiakassuhteiden luominen sekä ylläpito. On täysin sama oletko vuorovaikutuksessa sadan vai yhden kanssa kaupankäynnin mielessä se ei muuta asiaa miksikään. Ilman kaupankäyntiä ei ole liiketoimintaa, kaupankäynnissä yleensä kaksi osapuolta tekee kauppaa toinen rahasta toinen yleensä jostain muusta. Jos siis haluat kutsua itseäsi liikkeenjohtajaksi, bisnesjohtajaksi tarvitset tätä kaupallisen osaamisen ydinkomptenssia jonka kanssa yritykset joko kaatuvat tai menestyvät. Yhtäkään maailman huippumenestynestä bisneksistä ei luotu hallinoimalla vaan liikkeenjohdolla ja yrittäjyydellä.

Tälläista tänään, näin rajusti pelkistäen ja oikaisten. Kiitos panoksestasi yksinkertaistamisen puolesta ja lukuisista loistavista ajatuksistasi myynnin ja markkinoinnin parissa.