Enemmän vai vähemmän

Viimeistelen parhaillaan kirjaa, joka käsittelee hyvää kurinalaisuutta. Kirjoitusprosessi on saanut minut pohtimaan filosofiasta tuttua lähtökohtaa kohtuullisuudesta, keskitiestä, sopivasta määrästä. Antiikin filosofit pohtivat tätä myös käsitteillä – enemmän vai vähemmän. Mistä voin tietää, mikä on sopiva määrä asioita minulle?

Olen usein aikuisuudessa joutunut tilanteisiin, joissa kurinalaisuutta on koeteltu. Olen joutunut tekemään paljon valintoja. Kun opiskelin yliopistossa ensimmäistä tutkintoani, urheilin maajoukkueessa ja minulla oli pieni lapsi. En viettänyt koskaan perinteistä ”opiskelijaelämää”. Tein tutkinnon melko nopeasti valmiiksi ja jatkoin suoraan väitöskirjaopintoihin.

Opiskelun ohella tein töitä, vedin treenejä, hoidin tytärtäni. Vuosien aikana olen kirjoittanut, siivonnut, leiponut ja matkustanut. Tehnyt tutkimusta ja taidetta. Opettanut ihmisiä erilaisilla kursseilla. Antanut haastatteluja medialle eri aiheista. Ulkoapäin katsoen monet ovat ihmetelleet miten saan niin paljon aikaiseksi asioita. Itselleni aktiivisuus sopii. Tavoitteet innostavat minua. En onnistu läheskään aina asioissani. Jotkut asiat jäävät kesken. Joskus ihmissuhteet kärsivät. Toisinaan ihmiset hylkäävät, kääntävät selkänsä. Elämä on usein raskasta ja väsyttävää. Se koettelee. Vastoinkäymiset koettelevat. Olisi helpompi luovuttaa kuin jatkaa.

Aina ei voi olla edes varma mitkä valinnat ovat viisaita ja mitkä tyhmiä oman elämän kannalta. Kukaan ei voi kertoa minulle mitä valinnoistani seuraa. Pienikin valinta voi olla kohtalokas virhe tai kääntyä loistoksi. Voiko itselleen haalia viisautta, joka kertoo mitkä valinnat ovat oikeassa mittasuhteessa omaan elämään? On paljon asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Silloin on toisten armoilla.

Epävarmuuden keskellä kurinalaisuus vaikuttaa myönteiseltä asialta. Se auttaa asettamaan elämän erilaisia asioita paikoilleen. Se tuo ryhtiä omaan elämään. Se saattaa olla tienviittaa myös oikealle määrälle asioita. Miksi joissakin asioissa on helpompi pysyä kohtuudessa kuin toisissa? Tämä on tuhannen taalan kysymys. Otetaan muutama esimerkki. On suhteellisen helppoa hahmottaa määrällistä rajaa esimerkiksi nautintoaineiden suhteen. Ihmisen elämä saattaa merkittävästi huonontua, jos hän kestitsee itseään liiallisesti. Kaikki tietävät tämän.

Tieto ei kuitenkaan aina muutu käytännön voimaksi. Tässä asiassa olemme ihmisinä aika heikossa jamassa. Halut, toiveet, raha ja muut seikat johtavat aivojamme toimimaan toisin kuin hyväksi olisi. Oli sitten kyse yksittäisestä elämästäni tai koko ihmiskunnan kohtalosta.

Kohtuullisuuden määritteleminen muuttuu vaikeaksi, kun se laajenee fyysisistä nautinnoista toisaalle. Esimerkiksi; miten arvioida työn sopivaa määrää itselleen? Montako tutkintoa pitää olla? Ihmissuhteiden määrä? Kuinka paljon pitää somettaa? Onko matkustettava kaikkiin mahdollisiin maihin? Kuinka paljon pitää omistaa vai voiko olla omistamatta mitään?

Ihminen on yksilöllinen ja valinnat heijastuvat juuri hänen erityiseen elämäänsä. Emme kuitenkaan elä yksin maailmassa, vaan joudumme puntaroimaan yhteisön näkökulmasta asioiden vaikutuksia. Kenties ajatus, ”että valinnoista seuraa aina jotain” voisi olla selkäranka myös kohtuullisuuden etsimiselle.

Eteenpäin on usein vaikea nähdä, mutta itselleen aidosti tärkeiden asioiden tunnistaminen saattaa harjoittaa mieltä kohtuullisten valintojen tekemisessä. Ihmisenä olemisen yksi kyvyistä on oivallus siitä, että aina voi yrittää uudelleen. Voin kokeilla, testailla ja tuumailla. Minulla on mahdollisuus suhtautua elämään joustavasti ja hyväksyä omia kömmähdyksiä. Miten muuten voisin tietää mitä tarvitsen enemmän ja mitä pitäisi vähentää elämässäni?

Pia Houni

Pia Houni on TeT, dosentti, filosofisen praktiikan toimija ja kouluttaja sekä kirjailija. Tuotanto käsittää yli sata julkaisua. Erikoistutkijana Työterveyslaitoksella: luovat alat, johtaminen, hyvinvointi, työtilat.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€