Miten minimoida riidat työssä ja kotona?

Lapsi on viivytellyt kouluun lähdön kanssa, kun viestit kavereille ovat olleet repun pakkaamista ja pukeutumista tärkeämpiä. Vanhemman keittiöstä huikatut kehotukset valmistautumisesta ovat menneet ohi korvien. Nyt on jo kiire ja tavarat ovat hukassa. “Koulu on tyhmää, ihan sama jos myöhästyn!” Mitä – ja ennen kaikkea miten – sanot lapselle tässä tilanteessa?

Työpaikalla projektivastuut on jaettu kuukausi sitten. Nyt on kolmas projektikokous ja yksi kolmesta vastuuhenkilöstä, jonka vastuulla olevat osa-alueet ovat melkoisen alkutekijöissään, alkaa kritisoida sitä, miten projektin vastuut on jaettu. Sinä olet projektijohtaja. Mitä ja miten sanot antisankarille?

Tilanteessa, jossa on konfliktin ainekset, me keskitymme yleensä vastauksessamme itse asiaan, jossa olemme ehkä hyvinkin “oikeassa”, vaikka todellinen ongelma on tunne. Kaikki tietävät, miten olisi pitänyt toimia, se ei vain juuri nyt auta. Ihminen – lapsi tai aikuinen – jolla on paha mieli vaikka täysin itse aiheutetusta hankaluudesta, ilmaisee tunnettaan sinulle siksi, että hän kaipaa muutosta ja tukea tämän tunteensa kanssa. Sinä olet saatavilla tilanteessa. Sinulla onkin siksi ratkaisun avaimet.

Toisen tunne-energia on mennyt umpisolmuun. Solmussa se on haitaksi, eikä hyödyksi. Miten saan autettua solmun auki ja langan taas hyvään käyttöön?

Kuvittele, että ajat autoa vieraalla paikkakunnalla. Puolisosi on apukuskin paikalla ja navigointilaitteen ääni on liian hiljaisella. Ajat liikenneympyrään ja et kuule opastusta, joten käännyt toisesta liittymästä, huomaat heti kääntyneesi luultavasti väärin.

– Voi ei, tästä ei tule yhtään mitään!

Kumman reaktion haluat:

No mitä sä nyt siinä riehut, olisit ajanut vaan pari kertaa ympäri ni olis ehditty kuulla se opastus.

Vai:

Äh…pahus…no ei se mitään, ajetaan vaan vähän eteenpäin ja käännytään jossain.

Kaipasit myötäelämistä, sitä että joku ymmärtää harmituksesi ja asettuu samalle puolelle ratkaisemaan ongelmaa. Et kaivannut sitä, että joku asettuu yläpuolellesi, kertoo miten toimit väärin ja alkaa opettaa sinua toimimaan paremmin yllättävässä tilanteessa.

Mitä harmistunut ja turhautunut lapsi kaipaa? Entä projektitehtäväänsä liian myöhään ryhtynyt työntekijä? Läksytystä? Faktaa siitä, miten tarkalleen ottaen on mokannut? Tai miten olisi pitänyt toimia? Tunnekokemusta siitä, että on huono, heikko, ei osaa?

Usein tarjoamme toiselle juuri näitä ei-toivottuja eväitä sen jälkeen, kun hän on ilmaissut meille haastavan tunteensa. Niinpä hän suuttuu, vetäytyy kuoreensa tai molempia. Hän pettyy siihen, että jäi yksin, ei tullut ymmärretyksi. Jos hän kaipaisi toisen näkemystä tilanteen faktoista, hän kyllä kysyisi sitä: "Olisikohan mun kannattanut ihan ensin tehdä aikataulu projektiin?" "Kyllä varmaan, hyvä muistaa ensi kerralla." Mitään konfliktia ei olisi lähelläkään syntyä.

Rakentava, ohjaava neuvo menee perille vasta, kun olet onnistunut asettumaan tunnetasolla toisen viereen; kun hän kokee, että olette yhdessä tämän hänen tielleen asettuneen ongelman äärellä. Kyse ei siis ole toisen käyttäytymiseen liittyvästä faktasta, jota toinen ei tietäisi (“Luulisi sun ikäisen jo osaavan katsoa kelloa..”). Kyse on tunteesta, joka haluaa kokea tulleensa nähdyksi.

– Taidat olla vihainen?

– Oletko huolissasi, että projekti ei valmistu ajoissa?

Ihminen on psykofyysinen olento. Tunteet syntyvät kehossa. Siksi silloin, kun on luontevasti mahdollista, on hyvä istua ihan fyysisestikin lähemmäs, jopa toisen viereen. Vastapäätä istuva on helpommin vastakkaisella puolella myös henkisesti. Jo pelkkä asettautuminen toisen puolelle istumaan riittää joskus siihen, että ymmärrät häntä paremmin ja hän kokee sinun ymmärtävän häntä. Keittiöstä on vaikea havainnoida olohuoneen tunnetilaa. Sähköpostitse se on vielä vaikeampaa.

Sanat täydentävät, ne eivät ole pääasia. Kömpelöt sanat aidon myötätuntoisesti ovat ylivertaisesti parempia kuin ulkoa opeteltu fraasi kuivakan asiallisesti lasautettuna. Sanojen sisältö ei ole yhtä merkityksellistä kuin äänensävy, jolla ilmaiset ymmärtäväsi toisen mielipahan… kunhan et jatka heti perään sanalla MUTTA päästäksesi “asiaan” kritisoimaan toisen toimintaa!

Kun olet onnistunut ilmaisemaan ymmärtäväsi toisen tunnetilan, vaikka vain olemalla läsnä hänen kanssaan, jollet löydä sopivia sanoja, ja huomaat hänen hiukan rentoutuvan, voit mieluiten kysymyksen muodossa alkaa etsiä ratkaisua asiaan, jonka äärellä ollaan. Asia ei tässä tilanteessa ole toisen toiminta, vaan toiminnan kohde:

– Meitä molempia nyt harmittaa, kun on taas niin kiire. Mitkä on tärkeimmät tavarat, jotka sä tarttet kouluun? Pistätkö ne reppuun ja loput sitten jos ehdit? (vs. “Miten sut saadaan vihdoin oppimaan, että pitää lähteä ajoissa…”)

Mitkä osat projektista on nyt akuuteimpia saada eteenpäin? Onko jollakulla mitään mahdollisuutta auttaa? (vs. “Miksi olet jättänyt tämän aloituksen näin myöhään…ymmärrätkö, ettei nyt voi enää organisoitua uudelleen…”)

Vasta myöhemmin rauhallisemmissa merkeissä, vaikkapa koululaisen kanssa illalla tai työntekijän kanssa erikseen varatussa kehityskeskustelussa, on parempi hetki keskustella yleisellä tasolla hänen toiminnastaan: miten onnistuttaisiin lähtemään kouluun aamuisin ajoissa. Tilanteessa, joka on alkanut hetkellisissä vahvoissa tunnetiloissa, ei kannata nostaa pöydälle toisen yleisiä toimintamalleja.

Myötätunto on tunnetyötä. Se ei onnistu useinkaan reagoimalla suoraan selkäytimestä, sillä toisen kiukku tarttuu herkästi ja herättää oman kiukun, vaikka kukaan ei halua kiukkua, riitaa ja surua. Kun olet onnistunut välttämään riidan pari kertaa samantyyppisessä tilanteessa, kolmas kerta onnistuu jo helposti. Treenaus palkitsee hyvällä mielellä!

Toisin kuin kuvitellaan, konflikti ei ala siitä, että joku ilmaisee tökerösti tunnetilaansa. Konflikti syntyy vasta, jos tähän tunneilmaisuun reagoidaan henkisin nyrkein, antamalla “samalla mitalla” tai “ansionsa mukaan” takaisin.

Sopuisan, rakentavan vuorovaikutuksen harjoittelu voi alkaa yksinkertaisesti sillä, että kuuntelet erilaisten keskustelujen äänensävyjä, niin omien kuin muiden. Keskity vain kuuntelemaan, miten keskustelussa puhutaan, oli aihe mikä tahansa. Esimerkiksi:

Harmistunut, kiukkuinen kommentti. Millaisen vastauksen tämän ilmaisija saa?

Viileä, asiallinen – vai lämmin ääni?

Nopea vai rauhallinen tempo?

Monotoninen, yksinuottinen – vai elävämpi, vaihteleva?

Aidolta vai teennäiseltä kuulostava? “Voi voi nyt sua, kun et mielestäs osaa tätä…”

Kun itse olet seuraavan kerran hermostunut, harmistunut, loukkaantunut tai muuta vastaavaa, kuvittele, millaista otetta toiselta sinä itse kaipaisit tilanteessa. Kääri tämä arvokas havainto takataskuusi ja kaiva esiin, kun kohtaat seuraavan kerran mielensäpahoittajan. Treenaus palkitsee kokonaisvaltaisesti: ihminen toimii samanlaisella tunne-energialla kaikkialla, työssä ja kotona.

Isa Merikallio

Isa Merikallio on Hyvejohtajuus-sivuston päätoimittaja. Hän työskentelee johtajuusvalmentajana, kirjailijana ja konsulttina ja uskoo hyveiden voimaan kaikilla elämän osa-alueilla.

 
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€