Vain suuri pyytää anteeksi pientä mokaa

”Katso nyt tuotakin!”, huudahti kollegani kärsivästi nauraen. Katsoinhan minä. Siinä oli yhdeksän riviä silmiinpistävän rumaa koodia. Arvoisa toverini ei vain ollut vielä huomannut, että se oli minun käsialaani.

Pitkän iltapäivän väsymys oli oivaa maaperää monille tunteille. Kollegan huvittuneisuus kasvoi nopeasti kukkaan ja ilmeni nauruna. Samoin hänessä kasvoi voimallisesti toinenkin tunne, joka ilmeni kärsivänä äänensävynsä.

Olimme katselmoineet kehitystä vaativia osia koodista jo jonkun aikaa ja tämä oli piste i:n päälle.

Koodarin tehtävä ei ole kirjoittaa toimivaa koodia. Koodarin tehtävä on kirjoittaa koodia, josta ilmenee heti, mitä koodi tekee. Yksinkertainen on kaunista, kaunis on luettavaa ja luettava on tuottavaa. Nyt silmiimme osunut kohta ei ollut mitään näistä.

Siitä huolimatta ei ehkä ollut viisasta nauraa päin naamaa kyseisen kohdan kirjoittajalle. Mutta kuten todettu, vain minä olin tunnistanut tekijän.

Jatkoimme pian muihin tehtäviin. En jäänyt vellomaan naurahdukseen, vaikka se särähtikin korvassa. Kaikki tekevät virheitä, minäkin. Sitä paitsi koodi oli tehty vuosia sitten ja nykyinen minä kirjoittaisi kohdan toisin.

Kollegani oli kuitenkin jossain vaiheessa huomannut koodin ohessa tekijän tunnuksen ja palasi asiaan tunnin kuluttua.

”Anteeksi se naurahdus.”

Koodarit saattavat ylpeillä vulkaanilaisella rationaalisuudellaan, mutta todellisuus on kaukana siitä. Nörttikin on ihminen.

Mielenkiintoisen tilanteesta teki kuitenkin se, etten ensin ymmärtänyt mihin anteeksipyynnössä mainittu naurahdus viittasi. En ollut jäänyt kaipaamaan asian käsittelyä tai anteeksipyyntöä, sillä kuten todettua, kyseiset rivit olivat enemmän koomisia kuin kauniita. Mutta siitä huolimatta anteeksipyyntö tuntui hyvältä! Ne vahvistivat luottamustani siihen, että virheille annetaan tilaa ja niitä voidaan käsitellä. Arvostan nyt myös entistä enemmän kollegaani, joka todistetusti kykenee käsittelemään omia virheitään muut ihmiset huomioiden.

Koodaaminen on tiimityötä, joten sen ytimessä ovat sosiaaliset taidot. Koodarin stereotyyppi ei yleensä saa niistä kovin loisteliasta arvosanaa, mutta tässä tapauksessa arvio keikahti helposti kiitettävän puolelle.

Kollegani osoitti monia hyveitä:

  • Nöyryys: tehdyn mokan myöntäminen
  • Viisaus: vaikka moka oli pieni, sillä olisi saattanut olla ikäviä seurauksia, joten se käsiteltiin pian
  • Rohkeus: kiusallinen asia uskallettiin ottaa esille ja sen ympärille syntyneistä tunteista rohjettiin puhua
  • Arvostus: oman hyvinvointini varmistamiseen käytettiin aikaa, vaikka se ei ollut teknisesti täysin välttämätöntä

Tunteet ovat usein niin kovia, että järjellä ei saa niihin edes naarmua. Tunteista puhutaan pehmeitä, vaikka ne ovat kovaa ydintä.— Kari Hotakainen

Anteeksipyynnöllä alkanut keskustelunavaus oli juuri se, vain avaus. Keskustelu lähti positiivisesti rönsyilemään suuntiin, joihin yleensä lähdetään vain päivän ryhmävalmennuksen tai useamman saunakaljan jälkeen.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen tapahtuneesta. Se oli yksi parhaista team building -tapahtumista, joihin olen osallistunut. Joko se kertoo yleisesti team buildingin -kokemuksieni tasosta tai vaihtoehtoisesti pientenkin asioiden rehellisellä ja avoimella käsittelyllä saavutetaan suuria tuloksia. Joka tapauksessa olen vakuuttunut siitä, että tunteiden hienovarainen käsittely rakentaa luottamusta ja luottamus vuorostaan takoo tulosta.

Luettavan koodin parissa on miellyttävää tehdä töitä. Erityisen miellyttävää on lukea koodia tiimissä, jossa pienillä asioilla osoitetaan, että muita arvostetaan ja muihin luotetaan.

Kuva: 祝 鹤槐 (Pexels)

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.