EI ja KYLLÄ – rakkauden sanoja kumpikin

Ilman kieltäytymisen taitoa on haastavaa saada tasapaino elämään, kirjoitti eräs kotimainen lehti. Se on totta. Sanan Ei opetteleminen vie usealta koko ihmiselämän. Ja matkalla pitää ylittää kaksi pelottavaa estettä. Sen opittuamme olemme kuitenkin vasta puolimatkassa. Sen jälkeen on edessä vielä toinen etappi. On opittava sanomaan KYLLÄ. Oikeille asioille.

Kahden esteen yli

Vuosien harjoittelun jälkeen osaan jo lausua ääneen yhden suomen kielen vaikeimmista kirjainyhdistelmistä – EI. Jos jätetään huomiotta päivät, jolloin aamun herätyskello soi juuri kun olin nukahtanut, jolloin ryntään palaverista myöhässä ranskan tunnille tai jolloin ajatukseni liitelevät eri paikassa kuin keho muuten vaan. Silloin kuulen itseni sanovan ”joo, sopii, kaikki käy”. Joka tapauksessa niitä päiviä on huomattavasti vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Onneksi.

EI-sanomisen elämänkoulussa on opittava hiljentämään ääni, joka takoo uskomustaan ”Susta ei tykätä, jos sanot EI”. Tämän tunnistamisesta alkaa ensimmäisen esteen ylitys. Mikä onkaan vapauttavampaa, kuin kyetä sanomaan EI ilman syyllisyyttä tai yksin jäämisen pelkoa.

Päässämme tai ympärillämme takoo toisinaan toinenkin rajoittava ääni. Se on edellistä rankempi. Se ei hylkää, se tappaa. ”Sua tai jotain toista vielä sattuu, jos sanot EI”.  Sen ylittäminen vie edellistä pidempää. Mutta mikään ei vapauta energiaa suuremmin kuin sanoa Ei tälle äänelle, joka pienentää enemmän kuin mikään muu.

Kun nämä kaksi estettä on ylitetty, tuntuu kuin olisi jo perillä. Olemme suojassa asioilta, jotka pienentävät ja satuttavat. Osamme jo priorisoida, niin ettemme näänny. Olemme omassa turvallisessa kuplassa. Näin kävi myös minulle. Silloin kuitenkin tajusin, että olin vasta välimatkan pysäkillä siihen iloon ja rakkauteen, joka on mahdollista olla totta. 

Anna hyvän tulla elämääsi

EI raivaa tilaa nähdä sen, mitä jo näemme, ja kuulla sen, jonka jo kuulemme. Samalla se avaa portin seuraavalle etapille. Se rakentaa maaperän löytää asiat, jotka saavat meidät puhkeamaan kukkaan, hyppelemään rantakivillä kuin lapsena, tervehtimään ventovieraita aamulenkillä ja hymyilemään totiselle bussikuskille.

Kun näkee ja kuulee paremmin, on helpompi havaita asioita, jotka pistävät positiivisen energian kiertämään ja kasvamaan. Siis sen energian, jonka EIn sanomisella olemme vapautuneet. Siihen tarvitaan toinen rakkauden sana: KYLLÄ. On opittava sanomaan KYLLÄ ehkä aivan uusille asioille ja ihmisille tässä ja nyt. On löydettävä hyvää vahvistavat seikat ja kutsuttava ne osaksi omaa elämää. EI sanominen vaati rohkeutta ja toivoa paremmasta, samoin näiden viiden kirjaimen lausuminen oikeassa paikassa ja oikeassa hetkessä. KYLLÄ.

Kaksi etappia tuovat takaisin elämään

Opittuamme sanomaan Ei ja KYLLÄ uudella tavalla voi käteen jäädä määrällisesti aiempaa vähemmän. Mutta elämänlaadullisesti niin paljon enemmän. Sillä tiellä itsekin olen. Niin pitkällä, että uskon jo näihin sanoihin. EI ja KYLLÄ, rakkauden sanoja kumpikin: itsensä puolesta, ei ketään vastaan. Tai paremminkin itsensä puolesta, kaikkien hyväksi. Koska nämä kaksi sanaa herättävät meidät uudelleen eloon siihen rikkaaseen elämään, jossa jaettu ilo on totta. 

Minna-Kaarina Forssén

Minna-Kaarina Forssén on tehnyt työuransa johtamisen ja työelämän kehittämisen parissa. Hänen missionsa on luottamusta ja sen myötä onnistumisia edistävien organisaatiokäytäntöjen ja -rakenteiden vahvistaminen työpaikoilla.