Hyveet maailman parhaan sosiaaliturvan perustana

Isoisä ja lapsenlapsiMaamme sosiaaliturva on kriisissä. Siltä on loppumassa varat. Tämän päivän sosiaaliturvan tasoa pidetään yllä velkarahalla, jonka maksumiehet eivät ehkä ole vielä syntyneetkään. Voivatko hyveet olla muuttamassa tilannetta?

Viime vuosina on lähes päivittäin puhuttu hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tarjoamasta sosiaaliturvasta. Sosiaaliturva sellaisena kuin me sen piirissä eläneenä ymmärrämme, on aika nuori järjestelmä.

Tällä hetkellä koko sosiaaliturva on valtavassa kriisissä. Meillä Suomessa ja aika monessa länsimaassa on joukko tekijöitä, jotka horjuttavat sosiaaliturvaa. Aivan näinä vuosina on valtava eläkkeelle siirtymisen ajanjakso. Samaan aikaan on työvoimapula ja mikä hälyttävintä yhä vähemmän veronmaksajia nykyisen järjestelmän ylläpitämiseksi.

Miten tähän on tultu?

Jotta voimme nähdä laajemman kokonaisuuden, on asioita tarkasteltava pidemmältä ajalta.

Sosiaaliturvan taustaa

Sosiaaliturva perustui suurin piirtein seuraavalle pohjalle. Ihminen toimi kuten luonnossa moni muukin malli. Hän oli osa isompaa ryhmää, perhettä ja sukua. Vanhemmille lasten määrä, kovan ja ahkeran työn lisäksi, antoi mahdollisuuksia myös elämän jatkuvuuteen ja vanhuuteen.

Suvussa isovanhemmilla oli oma roolinsa ja tehtävänsä, parhaassa työiässä olevilla vanhemmilla omansa ja lapsilla omansa. Jokainen sukupolvi sai vuorollaan osakseen hoitoa, huolenpitoa ja eväitä aikuisuutta varten. Sen jälkeen sukupolvi toimi aktiivisesti pitäen muista huolta ja iän myötä sai ottaa löysemmin ja olla melko luottavaisella mielellä siitä, että heistä pidettäisiin viimeisinä elinpäivinään huolta.

Tämä sosiaaliturva on edelleen ainoa vaihtoehto useimmissa maissa. Se kestää parhaiten ihmiskuntaa kohtaavat suuret myrskyt.

Kuinka muuttumaton on nyky-yhteiskunnan tarjoama sosiaaliturva?

Kehittyneiden maiden sosiaaliturvaa voidaan kyseenalaistaa monella tavoin. Miten niin juuri yhteiskunnan on pidettävä kaikista huolta? Onko ylipäätään mahdollista pitää kaikista huolta sekä hyvinä että huonoina aikoina?

Kuinka pysyvää oli oman aikansa edistyksellinen Rooman sosiaaliturva? Rooman valtakuntaan kuuluvat yksittäiset valtiot saivat (EU:hun verrattavalla tavalla) ylläpitää osittain omia järjestelmiään ja mm. näin huolehtia kansansa hyvinvoinnista. Mutta tiedämme lukuisista tilanteista ja ajanjaksoista, jolloin koko Rooman valtakunta oli suurissa vaikeuksissa. Tämä taas vaikutti dramaattisesti yksittäisten valtioiden elinoloihin.

Mieleeni palautuvat myös muut yhteiskunnat, jotka suurten kriisien seurauksena lähes lakkasivat olemasta. Silloin katosivat eläkkeet ja kaikki muukin sosiaaliturva, aineellisesta hyvinvoinnista puhumattakaan. Ihmiset vajosivat suureen ahdinkoon, josta noustiin vapiseville jaloille ensisijaisesti lähiyhteisön tuen voimin. (Toki on muistettava, että maailmalla on tällaisiin reagoitu myös globaalisesti ja solidaarisuutta on löytynyt erilaisten mutta kuitenkin rajallisten avustusten muodossa.)

Varautuminen kriiseihin

Kaikki tietänevät käsitteen seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Muinaisessa Egyptissä toimittiin viisaasti niin, ettei koko kansa tuhoutunut koko maailmaa kohtaavan nälänhädän edessä. Yhteiskunnan johto teki viisaita päätöksiä kansakunnan pelastamiseksi.

Tämä malli on nykyäänkin tuttu: hyvinä aikoina kartutetaan varastoja ja rahastoja, joilla pyritään varmistamaan yhteiskunnan toimintojen jatkuminen huonoina aikoina. Käytännössä asiat ovat useimmissa maissa kyllä annettu ajautua tilaan, jossa huonoina aikoina otetaan velkaa ja hyvinä aikoina maksetaan sitä pois. Tällöin hyvinä aikoina ei enää todellisuudessa kartutetakaan varantoja, vaan joissakin tapauksissa velkaannutaan vain entisestään.

Joka päivä yhteiskunta ottaa velkaa juuri tämän saman päivän sosiaaliturvan ylläpitämiseksi tietäen varsin hyvin etukäteen, etteivät nykyiset työssäkäyvät veronmaksajat kykene koskaan maksamaan velkaa pois. Tämä velanotto ei edes takaa, että nykyinen sosiaaliturva on mahdollista muutamien vuosien päästä.

Kuvittele tilannetta, jossa joka päivä otat velkaa, jotta sinulla ja lapsillasi olisi mitä syödä. Mutta samalla tietäen, ettet ole itse maksamassa sitä pois, vaan sen maksavat lapsesi ja lastenlapsesi, jos heillä on millä maksaa. Millä he itse sitten vuorostaan ostavat omille lapsilleen ruokaa?

Eikö tämä kuulosta mahdottomalta? Kuitenkin vai yksi Suomen 200 kansanedustajasta olisi valmis radikaalisesti puuttumaan valtion velanottoon.

Esimerkki juutalais-kristillisestä sosiaaliturvasta

Juutalaisuudessa oli omat säädöksensä kansan sosiaaliturvan tukemiseksi. Alkukristilliset yhteisöt lisäsivät puolestaan omat ohjeensa.

Yhteisöjen tuli tukea esimerkiksi leskiä, joilla ei ollut muita huoltajia. Mutta jos leskellä oli lapsi tai lastenlapsia, tuli heidän oppia täyttämään velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan. Tässä yhteydessä on käytetty myös ilmaisuina mm. korvattava vanhemmilleen heidän aikanaan tekemänsä vaivat/ maksamaan vanhemmilleen heidän hyvän työnsä.

Pääperiaatteena oli, että jokaisen oli pidettävä huolta perheeseensä kuuluvista. Tämä tarkoitti yleensä laajennettua perhettä (mm. isovanhemmat). On mielenkiintoista, että huolenpitoon liittyi myös murheen kantaminen omaisistaan.

Yhteisön oli yhteisesti pidettävä huolta sellaisista leskistä, jotka olivat vailla yhtään huoltajaa ja olivat yli 60 vuotiaita. Heillä piti olla hyvä ”työtodistus”, josta näkyi, että he olivat hoitaneet oman työnsä hyvin, kasvattaneet omat lapsensa ja kaikin tavoin toimineet yhteisössä vaikeuksissa olevien hyväksi.

Nuorempia leskiä ei otettu yhteisön sosiaaliturvan piiriin paristakin syystä. Ensiksi leskiä oli niin paljon, ettei yhteisön sosiaaliturva riittänyt kaikille leskille. Toiseksi, suruajan jälkeen, yleensä nuorten leskien mielenkiinto suuntautui uuteen avioelämään. Tällöin oli järkevää, että he jatkaisivat aktiivista työtä, eivätkä jäisi sosiaaliturvan ylläpidettäväksi.  Pelättiin myös sitä, että liiallisen vapaa-ajan ja huolettomuuden vuoksi heistä tulisi laiskoja, juoruilevia ja muiden asioihin puuttuvia.

Yhteisön tarjoaman sosiaaliturvan rajoituksena oli myös se, että jos jollakin aktiivityöiässä olevalla oli kodissaan leski, oli hänen itsensä pidettävä leskestä huolta niin, ettei yhteisöä rasitettu.

Tämän sosiaaliturvan toteuttajille ja valvojille oli mm. seuraavanlainen ohje: ketään ei saanut suosia, vaan annettuja ohjeita tuli soveltaa puolueettomasti, eikä omien mieltymystensä mukaan.

Miksi kehittyneissä maissa sosiaaliturva on ulkoistettu yhteiskunnalle?

Syiden ja seurausten tarkempi analysointi vaatisi jo useamman artikkelin, joten esitän vain muutamia ajatuksia.

Varmaankin yhteiskunnan materiaalinen vaurastuminen on luonut edellytyksiä yhteiskunnan osuuden kasvattamiselle. Mutta samalla on tapahtunut asennoitumisen voimakasta muuttumista yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Yksilön oikeuksia ja vapauksia on laajennettu ja yksilön velvollisuuksia on siirretty yhteiskunnalle. Myös niin, että yksilön lisäksi pienten yhteisöjen kuten perheiden velvollisuuksia on vähennetty. Perheiden vastuun ulkoistamisesta oli mielenkiintoinen artikkeli Helsingin Sanomien 22.11.09 sunnuntain mielipidesivulla.

Em. materiaalinen vaurastuminen ja erityisesti sen yksisilmäinen tavoitteleminen, on luonut yhteiskunnan erilaisine säädöksineen ja lakeineen, jossa perinteisen ruohonjuuritason sosiaaliturvan harjoittaminen on vaikeaa. Tässä kehityksessä ovat kaikki olleet mukana, niin kansaa edustavat kuin heitä äänestäneetkin.

Mitä tekemistä hyveillä on sosiaaliturvan perustana?

Mitä hyveitä yksilöllä tulee olla, jotta hän voi olla mahdollisimman hyvin tukemassa ihmisten sosiaaliturvaa?

Jos olet työssäkäyvä aikuinen tai perheellinen, mieti mistä sinun tulisi vastata ja mitä edellytyksiä se sinulta vaatisi.

Jos olet nuori opiskelija ja perheetön, kartoita samoin oma alueesi.

Jos olet teini-ikäinen tai sitä nuorempi ja satut lukemaa tätä artikkelia, mieti omalta osaltasi mihin yhteisöön sinä kuulut nyt ja mitkä ovat sinun mahdollisuutesi vaikuttaa.

Kerrataan hyveet Hyvejohtajuus-kirjan (Providentia 2009) mukaan. Luettelen ne liitettyinä valmiuksiin ja kykyihin, joita tarvitaan sosiaaliturvan tukemiseksi.

Ihmisillä, joiden vastuulla on suunnitella ja toteuttaa yhteisön sosiaaliturvaa tulee olla viisautta tehdäkseen oikeita ja kestäviä päätöksiä. Samoin vanhemmat tarvitsevat viisautta ohjatakseen perheenjäseniään vastuulliseen ja kantavaan elämäntapaan.

Erityisesti kansakunnan päättäjät tarvitsevat rohkeutta valita oikean suunnan ja säilyttää sen eikä sortua epärealistisiin vaalilupauksiin, vaikka äänestäjät painostaisivatkin. Yhtä lailla vanhemmat tarvitsevat rohkeutta pitääkseen perheen kurssissa.

Sekä johtajat että vanhemmat tarvitsevat itsehillintää voidakseen toteuttaa kussakin tilanteessa rakentavimmat ja tärkeimmät toimenpiteet eikä antaa mielihalujensa ja tunteidensa viedä mukanaan.

Jokainen ihminen on jossakin määrin johtamisen kanssa tekemisessä. Tällöin on tietenkin olennaista, että toimii oikeudenmukaisesti. Oli kyseessä sitten vastuun ja oikeuksien jakaminen tai ottaminen.

Aikamme tarvitsee erityisesti sellaisia johtajia ja vanhempia, jotka eivät ole kyynisiä tai elämään leipäätyneitä, vaan kannustavat sekä itseään että lähimmäisiään suurisieluisuuteen. Suurisieluisuuden hyve auttaa tavoittelemaan aidosti hyvää ja jaloa perheen, lähiyhteisön ja ihmiskunnan parhaaksi.

Ihmisillä, joille on annettu valtaa, tulisi muistaa, että valtaa ei ole vallan vuoksi, vaan sen vuoksi, että sitä käytetään toisten hyväksi. Tässä nöyryyden hyve varjelee vapautumaan itsekeskeisyyden vaarasta.

Monien mielestä Pohjoismaiden tarjoama sosiaaliturva on maailman paras. Mutta eikö sellainen sosiaaliturva ole parempi, joka kestää suuretkin maailman muutokset?

Olennaista ei olekaan rakentaa jotain erityistä sosiaaliturvaa vaan kannustaa yhteisön jokaista jäsentä harjoittamaan hyveitä. Yhteisön jokaisen jäsenen hyveellinen toiminta luo parhaan sosiaaliturvan.

Markku Lepojärvi

Kirjoittaja Markku Lepojärvi, taustaltaan kuulovammaisten koulun rehtori ja kehitysyhteistyö-projektien vammaisasioiden konsultti, on ollut naimisissa 30 vuotta, on kolmen aikuisen lapsen isä ja viiden lapsen vaari sekä kolmen lapsen sijaisisä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€