Herkullisimmat kasvun hedelmät kypsyvät hitaammin kuin jaksamme odottaa

Lataan puhelimeeni uuden sovelluksen. Oletan sen toimivan heti – luonnollisesti. Sovelluksen tulee olla erittäin helppo hahmottaa, nopea ja yksinkertainen ottaa käyttöön ja tuottaa saman tien tulosta, vaikkapa nopeuttaa jotakin toimintaa tai tuottaa viihdettä. Jos sovellus ei tuotakaan tyydytystä, kritisoin helposti sen tarjoajaa.  

Kun päätän kokeilla uutta tiimityömetodia, oletan senkin toimivan heti, olevan helppo hahmottaa, nopea ja yksinkertainen ottaa käyttöön ja tuottavan heti tuloksia. Jos se ei tuota heti parempia tuloksia kuin entiset metodit, se on huono. Voi vaikka klikata some-arvioksi kaksi tähteä. Jos näet pätkän jonkin luennoitsijan videota, eikä se heti säväytä, tuo luennoitsija putoaa valintavalikosta pois lopullisesti. Pikaisesti tehtyjä arvioita ei ole digimaailmassa tapana ottaa uudelleen harkintaan myöhemmin.    

Ovatko arvokkaimmat, tärkeimmät asiat elämässä helppoja ja nopeita? Tuottavatko ne heti alkumetreillä onnistumisen tunteita tai mielihyvää? Kuinka helppo on ladata vaikkapa seuraavat sovellukset näppärästi omaan elämäänsä: aikuistuminen, ammattiin valmistuminen ja siinä eteneminen, parisuhde, vanhemmuus, fyysinen kunto? Entä kaunis piha tai ulkoilumetsä? 

Esimerkiksi parisuhde on nykyisin kuin sovellus, jota yritämme digimaailmassa ladata suoraan puhelimesta elämäämme. On virkistävää kuulla vanhojen pariskuntien kertomuksia elämästä. He puhuvat paljon pidemmistä jaksoista kuin me nykyisin: ”Sodat ja niiden välinen aika olivat rankkoja vuosia.” ”Mies lähti ensin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kolmeksi vuodeksi, ja sen jälkeen mentiin naimisiin.” 

Itse asiassa monet elämämme tärkeimmät asiat kantavat edellisten sukupolvien istuttamien puiden hedelmää. Miten päädyimmekään itsenäisen Suomen kansalaisiksi? Kuka on raivannut pellot ja perustanut tehtaan, jotta voimme ostaa kaupasta pastaa? Kenen rakentamalle mökille menemmekään kesällä vierailulle? Jos jaksan olla lempeän jämäkkä vanhempana, mahdolliset lapsenlapsenikin hyötyvät siitä aikanaan. 

Työelämässä olettamus pikasovelluksista on ehkä vielä kärjistetympää kuin yksityiselämässä. Työhaastattelusta ei tule toista tilaisuutta. Entä kuinka moni tänä päivänä saa rakentaa työnsä tulevaisuutta seuraavalle sukupolvelle? Jos otamme käyttöön jonkin uuden tavan toimia, oletamme sen toimivan ja tuottavan tulosta mieluiten heti, vähintään samana vuonna, muuten se ei ollut kannattava valinta. Ammattiosaamisen tason nosto niin yksilön kuin organisaationkin osalta on kuitenkin pitkä tie, eikä se tuota lineaarista, varmaa ja ennakoitavaa tulosta.  

Mitä arvokkaampi asia, sitä monimutkaisempaa ja hitaampaa on sen omaksuminen ja opettelu. Osaammeko antaa oppimiselle ja tulosten kypsymiselle riittävästi aikatilaa, itsellemme ja muille? Kun käyn juuri avatussa uudessa ravintolassa, eikä kokemus vastaa odotuksiani, antaisinko sille uuden mahdollisuuden? Toivoisimmehan, että meille itsellemme annetaan uusi mahdollisuus, jos ensimmäinen osa esityksestämme ei mennyt ihan nappiin. 

Idässä harjoitettavat kamppailulajit ovat hyvä esimerkki tästä: kukaan ei voi ajan hengen mukaisesti nopeasti ja tehokkaasti saada mustaa vyötä ja ryhtyä opettajaksi. Samaa liikettä voi toistaa satoja ja tuhansia kertoja, eikä opettaja odota sen sujuvan täydellisesti ensimmäisillä kerroilla.  

Oman luonteen jalostaminen on ihmisen tehtävistä ehkä tärkein. Meistä ei koskaan tule itsemme tai läheistemme mielestä valmiita, ja jos pystymme sietämään tämän totuuden, opimme olemaan kiitollisia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta. Viisaus on pääoma, joka kasvaa parhaiten kärsivällisyydellä, nöyryydellä ja sinnikkyydellä kastellen.

Voisimmeko nostaa keskeneräisyyden arvostamisen uudeksi mustaksi, pitkäjänteisesti tavoiteltavaksi mustaksi vyöksi?  

Isa Merikallio

Isa Merikallio on Hyvejohtajuus-sivuston päätoimittaja. Hän työskentelee johtajuusvalmentajana, kirjailijana ja konsulttina ja uskoo hyveiden voimaan kaikilla elämän osa-alueilla.