Artikkelin Älä valita — Pystytkö elämään päivääkään valittamatta? kommentit http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/ Ajattomuus on aina ajankohtaista Tue, 07 Feb 2012 12:07:05 +0000 hourly 1 http://wordpress.org/?v=3.2.1 Kirjoittaja: Me http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-3134 Me Tue, 07 Feb 2012 12:07:05 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-3134 Niin kaikki on ensin hyväksyttävä ja sitten voi muuttaa sitä mitä voi muuttaa. Asioiden positiivisia puolia esiintuomalla monet kokevat etten ymmärrä heitä, en ole empaattinen, kun en suostu heidän valituksiinsa samaistumaan. Jolloin he eivät halua kuunnella edes.. voivat jopa suuttua minulle. Monilla on harhaluulo siitä, että empatia tarkoittaa yhdessä voivottelua! Ymmärrän kyllä miten sumuisessa negatiivisuudesta, johon on mielensä opettanut, on vaikea vaihtaa noin vain positiivisuuteen. Tietysti voisi ensin voivotella yhdessä ja sitten vähitellen sieltä alkaa varovasti ehdotella positiivisviritteisiä juttuja toiselle.. mutta siinä menee aikaa ja omaa energiaa niiiiin paljon. Omalla kohdalla olen todennut paremmaksi neutraaliuuden. Ei tarvitse hakea liiaksi myöskään posiitivisuutta ja ehkä jumittua siihen, joka luo sitten negatiivisuutta, kun yrittää puhua itselleen asiat positiivisiksi, peittäen todelliset itsessään nousevat tunteet. Asiat ovat miten ovat. Jos jotain voin muuttaa yritän parhaani, jos ei onnistu, olen armollinen itselleni. Jatkuvasti saa kyllä vahdata oman mielen ja kehon tuotoksia ja hyväksyä niitä... Jännää on se miten tunteet haalenevat ja ajatukset harvenevat ja tilalle tulee rauha ja luottamus, tapahtui mitä tahansa elämässä. Vaikka mieli yrittäisikin huolestua tms., niin ei enää jaksa lähteä tunnevuoristorataan mukaan tosissaan.. :) Elämä on näin helpompaa. Niin kaikki on ensin hyväksyttävä ja sitten voi muuttaa sitä mitä voi muuttaa.
Asioiden positiivisia puolia esiintuomalla monet kokevat etten ymmärrä heitä, en ole empaattinen, kun en suostu heidän valituksiinsa samaistumaan. Jolloin he eivät halua kuunnella edes.. voivat jopa suuttua minulle. Monilla on harhaluulo siitä, että empatia tarkoittaa yhdessä voivottelua!
Ymmärrän kyllä miten sumuisessa negatiivisuudesta, johon on mielensä opettanut, on vaikea vaihtaa noin vain positiivisuuteen.
Tietysti voisi ensin voivotella yhdessä ja sitten vähitellen sieltä alkaa varovasti ehdotella positiivisviritteisiä juttuja toiselle.. mutta siinä menee aikaa ja omaa energiaa niiiiin paljon.
Omalla kohdalla olen todennut paremmaksi neutraaliuuden. Ei tarvitse hakea liiaksi myöskään posiitivisuutta ja ehkä jumittua siihen, joka luo sitten negatiivisuutta, kun yrittää puhua itselleen asiat positiivisiksi, peittäen todelliset itsessään nousevat tunteet. Asiat ovat miten ovat.
Jos jotain voin muuttaa yritän parhaani, jos ei onnistu, olen armollinen itselleni.
Jatkuvasti saa kyllä vahdata oman mielen ja kehon tuotoksia ja hyväksyä niitä… Jännää on se miten tunteet haalenevat ja ajatukset harvenevat ja tilalle tulee rauha ja luottamus, tapahtui mitä tahansa elämässä. Vaikka mieli yrittäisikin huolestua tms., niin ei enää jaksa lähteä tunnevuoristorataan mukaan tosissaan.. :) Elämä on näin helpompaa.

]]> Kirjoittaja: Jani http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-3133 Jani Tue, 07 Feb 2012 10:32:58 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-3133 Hieno kirjoitus niin suuresta ongelmasta, jota sairastavat melkein kaikki tietoisesti tai tiedostamattaan. Atoine Rivarol kiteyttää hienosti miksi niin monet elävät käsijarru päällä. Hän sanoo: "Man spends his life in reasoning on the past, in complaining about the present, in fearing the future." Yritän pyristellä jälkimmäisistä eroon joka päivä. Hienoa Jussi! Hieno kirjoitus niin suuresta ongelmasta, jota sairastavat melkein kaikki tietoisesti tai tiedostamattaan.
Atoine Rivarol kiteyttää hienosti miksi niin monet elävät käsijarru päällä. Hän sanoo: "Man spends his life in reasoning on the past, in complaining about the present, in fearing the future." Yritän pyristellä jälkimmäisistä eroon joka päivä.
Hienoa Jussi!

]]> Kirjoittaja: Sirpa http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-3132 Sirpa Tue, 07 Feb 2012 08:17:30 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-3132 Itse en tahdo millään jaksaa "jatkuvan ruikutuksen"-tyyppejä; sää on mikä on, se ei kitisemällä muutu ja niin on moni muukin asia; on ihan OK small talkina mainita jotain säästäkin, mutta tarkoitan tyyppejä, joille se ei koskaan passaa...liian kylmä, liian kuuma, liian sitä ja tätä; nämä samat ihmiset kitisee sitten kaikesta muustakin, niin töissä kuin vapaallakin... Itse en aikaani tällaisiin tyyppeihin uhraa; ovat sellaisia energiasyöppöjä, että imevät mehut muistakin kitinällään... Näen oikein tarkoituksella positiivisia puolia heidän kitinöissään; paljon pakkasta -> tosi vähän sääskiä etc. Kun heittää "överit", niin yleensä eivät montaa kertaa kehtaa turhasta valittaa =D Asioista joille ei voi mitään (sää....) on turha kitistä, muulle yleensä voi jotain ja jos ei voi, niin omaa suhtautumistaan voi muuttaa... Opiskelen, ja nyt alkoi vaativa aine; tylsähkö ja vaativa sellainen, löysinpäs itseni kitisemäsyä, mutta nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja opiskella vikinöittä (senkin...), miksi kuluttaa aikaa ja energiaa aineesta valittamiseen; suuntaan senkin energian ko. aineen opiskeluun. Itse en tahdo millään jaksaa "jatkuvan ruikutuksen"-tyyppejä; sää on mikä on, se ei kitisemällä muutu ja niin on moni muukin asia; on ihan OK small talkina mainita jotain säästäkin, mutta tarkoitan tyyppejä, joille se ei koskaan passaa…liian kylmä, liian kuuma, liian sitä ja tätä; nämä samat ihmiset kitisee sitten kaikesta muustakin, niin töissä kuin vapaallakin…

Itse en aikaani tällaisiin tyyppeihin uhraa; ovat sellaisia energiasyöppöjä, että imevät mehut muistakin kitinällään…

Näen oikein tarkoituksella positiivisia puolia heidän kitinöissään; paljon pakkasta -> tosi vähän sääskiä etc. Kun heittää "överit", niin yleensä eivät montaa kertaa kehtaa turhasta valittaa =D

Asioista joille ei voi mitään (sää….) on turha kitistä, muulle yleensä voi jotain ja jos ei voi, niin omaa suhtautumistaan voi muuttaa…

Opiskelen, ja nyt alkoi vaativa aine; tylsähkö ja vaativa sellainen, löysinpäs itseni kitisemäsyä, mutta nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja opiskella vikinöittä (senkin…), miksi kuluttaa aikaa ja energiaa aineesta valittamiseen; suuntaan senkin energian ko. aineen opiskeluun.

]]> Kirjoittaja: Me http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-3131 Me Tue, 07 Feb 2012 00:08:25 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-3131 Tuore Tositarina valittamattomuuden valitsemisesta. :) (Valittamattomuutta yms. on harjoiteltu jo muutama vuosi, näköjään se alkaa toimia!) 5.2.12 ilahduin! Voisi mennä pidemälle lenkille. Pakkasta ei ole niin paljoa koiran tassuille ja kasvoilleni. Puolessa välissä pitkää lenkkiä saan kivun ja krampin sekaisen tuntemuksen toiseen pohkeeseen. Ei mitään uutta. Täysin rauhassa hidastan kävelyvauhtia puolella. Kipua tuntuu vähiten tai ei juuri ollenkaan käyttäen eri lihaksia. Kävelen jalkaterä sisäänpäin. Toisessa lonkassa tuntuu näköjään pientä rasitusta tottumattomasta kävelytyylistä. Kävelen hitaasti ja kehosta tietoisena. Mutta puissa on lunta ja taivas on pakkasella aivan eri värinen. Lumihiutaleet leijailevat hitaasti.Vain kauneus ja rauha on läsnä. Koira tahtoo metsikköön. On valoisaa ja kello oli jo yksi yöllä. Taivaskin on valkoinen. Koira juoksee innoissaan metsikön polulla. Tunnen sen innon ja juoksen muutamia askeleita sen kanssa iloiten. Ihmeellistä, ettei kipu tunnukaan, vaikka tunteekin sen. Poikkean polulta.. syvemmälle ihailemaan valkoista maisemaa. Miten kauniisti nietoksia kuuset kantavat. Kevyesti eräs kuusi osan luovuttaa niskaani. Viilentää, mutta ei ole liian kylmää. Naurattaa. Palaan polulle opaskoirani johdattelemana. Hihittelen. Toisessa metsikössä lumi pöllyää männyistä leikkien katulamppujen valossa ja varjoissa. Taivas on taas toisenlainen. Kauneus tuntuu sydämessä, tuo vedet silmiin. Jatkan matkaani kotiin uudella kävelytyylilläni. *** Vielä en pysty normaalisti kävelemään, kipua ja jännitystä on vähempi. Hieronta ja muuta toimenpidettä olen tehnyt. Mutta minulla on pyörä! Mikä mahtava kapistus! Sillä voin koiran ulkoiluttaa, vaikka molemmat jalat olisivat jännityksistä tottelemattomat. Ja nyt on kyseessä ja vain yksi jalka vain yhdestä kohtaa! :) Tuore Tositarina valittamattomuuden valitsemisesta. :)

(Valittamattomuutta yms. on harjoiteltu jo muutama vuosi, näköjään se alkaa toimia!)

5.2.12 ilahduin! Voisi mennä pidemälle lenkille. Pakkasta ei ole niin paljoa koiran tassuille ja kasvoilleni. Puolessa välissä pitkää lenkkiä saan kivun ja krampin sekaisen tuntemuksen toiseen pohkeeseen. Ei mitään uutta. Täysin rauhassa hidastan kävelyvauhtia puolella.
Kipua tuntuu vähiten tai ei juuri ollenkaan käyttäen eri lihaksia. Kävelen jalkaterä sisäänpäin. Toisessa lonkassa tuntuu näköjään pientä rasitusta tottumattomasta kävelytyylistä.
Kävelen hitaasti ja kehosta tietoisena. Mutta puissa on lunta ja taivas on pakkasella aivan eri värinen. Lumihiutaleet leijailevat hitaasti.Vain kauneus ja rauha on läsnä.
Koira tahtoo metsikköön. On valoisaa ja kello oli jo yksi yöllä. Taivaskin on valkoinen. Koira juoksee innoissaan metsikön polulla. Tunnen sen innon ja juoksen muutamia askeleita sen kanssa iloiten. Ihmeellistä, ettei kipu tunnukaan, vaikka tunteekin sen.
Poikkean polulta.. syvemmälle ihailemaan valkoista maisemaa. Miten kauniisti nietoksia kuuset kantavat. Kevyesti eräs kuusi osan luovuttaa niskaani. Viilentää, mutta ei ole liian kylmää. Naurattaa. Palaan polulle opaskoirani johdattelemana. Hihittelen.
Toisessa metsikössä lumi pöllyää männyistä leikkien katulamppujen valossa ja varjoissa. Taivas on taas toisenlainen. Kauneus tuntuu sydämessä, tuo vedet silmiin. Jatkan matkaani kotiin uudella kävelytyylilläni.

***
Vielä en pysty normaalisti kävelemään, kipua ja jännitystä on vähempi. Hieronta ja muuta toimenpidettä olen tehnyt.
Mutta minulla on pyörä! Mikä mahtava kapistus! Sillä voin koiran ulkoiluttaa, vaikka molemmat jalat olisivat jännityksistä tottelemattomat. Ja nyt on kyseessä ja vain yksi jalka vain yhdestä kohtaa! :)

]]> Kirjoittaja: Jussi Ruokomäki http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-1818 Jussi Ruokomäki Thu, 11 Mar 2010 07:27:24 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-1818 Kiroilu sellaisenaan ei välttämättä paranna työilmapiiriä, mutta olen täysin samaa mieltä siinä, että jokaisella yhteisöllä on ominainen tapansa aloittaa ja työstää haasteidensa prosessointia. Jos tuosta ominaispiirteestä (esim. kiroilu) pyritään väkisin poikkeamaan (esim. lopetetaan kiroilu tykkänään), tulee takapakkia, vaikka toisen silmissä tilanne olisikin edennyt parempaan. Esittämäsi "turhanpäiväinen ruikutus" on loistava esimerkki! Se vasta on valittamista. Reteä kirosanapläjäys on siihen suhteutettuna tehokas lähtölaukaus prosessointiin. Kiroilu sellaisenaan ei välttämättä paranna työilmapiiriä, mutta olen täysin samaa mieltä siinä, että jokaisella yhteisöllä on ominainen tapansa aloittaa ja työstää haasteidensa prosessointia. Jos tuosta ominaispiirteestä (esim. kiroilu) pyritään väkisin poikkeamaan (esim. lopetetaan kiroilu tykkänään), tulee takapakkia, vaikka toisen silmissä tilanne olisikin edennyt parempaan.

Esittämäsi "turhanpäiväinen ruikutus" on loistava esimerkki! Se vasta on valittamista. Reteä kirosanapläjäys on siihen suhteutettuna tehokas lähtölaukaus prosessointiin.

]]> Kirjoittaja: Mika http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-1794 Mika Tue, 09 Mar 2010 11:55:47 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-1794 Kyllä, valittajan haluttomuus prosessoida ongelmiaan on tietynlaista laiskuutta. Olen tähän itse syyllistynyt niin usein. Turhanpäiväisellä ruikutuksella ja reteästi ilmoille purskahtavalla kirosanatulvalla on kuitenkin omat eronsa. Englantilaisen Itä-Anglian yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan, kiroilu itseasiassa parantaa työilmapiiriä. Kyllä, valittajan haluttomuus prosessoida ongelmiaan on tietynlaista laiskuutta. Olen tähän itse syyllistynyt niin usein.

Turhanpäiväisellä ruikutuksella ja reteästi ilmoille purskahtavalla kirosanatulvalla on kuitenkin omat eronsa. Englantilaisen Itä-Anglian yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan, kiroilu itseasiassa parantaa työilmapiiriä.

]]> Kirjoittaja: Jussi Ruokomäki http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-1789 Jussi Ruokomäki Tue, 09 Mar 2010 06:58:31 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-1789 Hyvä pointti, Mika! Ja kiitos kommentista! Nähdäkseni valituksen taustalla on useimmiten jokin ongelma. Ei tyhjästä valiteta. Jokin asia vain <em>tuntuu</em> pahalta, ja valitus on yksi tapa prosessoida tuota tunnetta. Valistunut kuulija osaa nähdä valituksen takana olevan tunteen, ja tuon tunteen takana olevan ongelman (esim. jokin inhimillinen tarve jää täyttymättä). Ongelma voikin olla esimerkiksi jokin asia, tai <em>tulkinta</em> tuosta asiasta. Valitus koneen kaatuilusta on hyvä esimerkki. Toisaalta, jos ystäväni valittaa päivästä toiseen "vihaavansa elämäänsä", on auttaminen aika haastavaa. Osittain siksi etten osaa välttämättä tunnistaa ongelman ydintä (/ytimiä) noin laajasta valituksen aiheesta, ja osittain siksi että lopulta en voi itse korjata ongelmaa, vaan valittajan on tehtävä se. Jos ystäväni voisi hieman prosessoida ongelmaansa ja tarkentaa tunnettaan tai tarvettaan, voisin ehkä koettaa tukea asian korjaamista. Tulipa pitkä sepostus... Toivottavasti siitä saa jotain tolkkua. :-) Hyvä pointti, Mika! Ja kiitos kommentista! Nähdäkseni valituksen taustalla on useimmiten jokin ongelma. Ei tyhjästä valiteta. Jokin asia vain tuntuu pahalta, ja valitus on yksi tapa prosessoida tuota tunnetta.

Valistunut kuulija osaa nähdä valituksen takana olevan tunteen, ja tuon tunteen takana olevan ongelman (esim. jokin inhimillinen tarve jää täyttymättä). Ongelma voikin olla esimerkiksi jokin asia, tai tulkinta tuosta asiasta.

Valitus koneen kaatuilusta on hyvä esimerkki. Toisaalta, jos ystäväni valittaa päivästä toiseen "vihaavansa elämäänsä", on auttaminen aika haastavaa.

Osittain siksi etten osaa välttämättä tunnistaa ongelman ydintä (/ytimiä) noin laajasta valituksen aiheesta, ja osittain siksi että lopulta en voi itse korjata ongelmaa, vaan valittajan on tehtävä se. Jos ystäväni voisi hieman prosessoida ongelmaansa ja tarkentaa tunnettaan tai tarvettaan, voisin ehkä koettaa tukea asian korjaamista.

Tulipa pitkä sepostus… Toivottavasti siitä saa jotain tolkkua. :-)

]]> Kirjoittaja: Jason http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-1775 Jason Mon, 08 Mar 2010 08:56:08 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-1775 Pitää usein paikkansa. Mutta onko sinulle koskaan käynyt päinvastaista: toinen (tai itse) ei tahdokaan ratkaisua tai vastausta ongelmaan? Ratkaisu ikään kuin pilaisi valittamisen nautinnon. On muuten jännä huomata, että kun rupeaa tarkkailemaan omaa valittamistaan sen kitkemiseksi, sitä huomaa enemmän muissakin - ja se ärsyttää enemmän. Ymmärryksen säilyttäminen lienee tärkeä osa haasteen haasteellisuutta. Pitää usein paikkansa.

Mutta onko sinulle koskaan käynyt päinvastaista: toinen (tai itse) ei tahdokaan ratkaisua tai vastausta ongelmaan? Ratkaisu ikään kuin pilaisi valittamisen nautinnon.

On muuten jännä huomata, että kun rupeaa tarkkailemaan omaa valittamistaan sen kitkemiseksi, sitä huomaa enemmän muissakin – ja se ärsyttää enemmän. Ymmärryksen säilyttäminen lienee tärkeä osa haasteen haasteellisuutta.

]]> Kirjoittaja: Mika http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-1771 Mika Mon, 08 Mar 2010 05:26:23 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-1771 Mielenkiintoinen haaste... Olen huomannut, että valittaminen on itselleni joskus vain epäsuora avunpyyntö. Voi jopa käydä niin, että valituksen aiheeseen sitten löytyy ratkaisu kuulijakunnasta. Esimerkiksi valitus koneen kaatuilusta työpaikalla voidaan muuttaa muotoon "Miten kaatuilu saadaan loppumaan?". Mielenkiintoinen haaste… Olen huomannut, että valittaminen on itselleni joskus vain epäsuora avunpyyntö. Voi jopa käydä niin, että valituksen aiheeseen sitten löytyy ratkaisu kuulijakunnasta. Esimerkiksi valitus koneen kaatuilusta työpaikalla voidaan muuttaa muotoon "Miten kaatuilu saadaan loppumaan?".

]]> Kirjoittaja: Jussi Ruokomäki http://www.hyvejohtajuus.fi/180/onko-voimaa-olla-valittamatta/comment-page-1/#comment-1661 Jussi Ruokomäki Fri, 26 Feb 2010 13:25:43 +0000 http://hyvejohtajuus.fi/?p=180#comment-1661 <blockquote>"- Ensin kyllästyin kovaan pakkaseen ja vaakatasossa tuiskuavaan lumeen. Sen jälkeen asiakkaiden valitukset säästä alkoivat toden teolla tympimään, liikkeenjohtaja Viivi Syrjä kertoo."</blockquote> <a href="http://www.vartti.fi/artikkeli/3dc3ab93-2a97-4b4e-82c3-f082ff1ac540" rel="nofollow">Jos et valita säästä, saat alennusta</a> [vartti.fi] Valittaminen on <em>niin</em> passé.

"- Ensin kyllästyin kovaan pakkaseen ja vaakatasossa tuiskuavaan lumeen. Sen jälkeen asiakkaiden valitukset säästä alkoivat toden teolla tympimään, liikkeenjohtaja Viivi Syrjä kertoo."

Jos et valita säästä, saat alennusta [vartti.fi]

Valittaminen on niin passé.

]]>