Miksi syöt vielä ylimääräisen pizzapalan?

kohtuullisuus-ja-kohtuuttomuusKohtuullisuus on kohtuulliselle niin kovin helppoa, mutta kuka meistä on oikeasti kohtuullinen? Ja mistä ylensyönti meille kertoo?

Olet pizzariassa. Menit sitten ostamaan yhden palan lisää herkkupizzaasi. Tiedät aivan hyvin, että olet jo nyt täynnä, ja ettei sinun pitäisi syödä enempää. Ei ainakaan ylimääräistä pizzapalaa. Tai oikeammin, tunnustat sen vasta hetken syönnin jälkeen.

Tätäkö nyt on itsesi johtaminen? Kyseessä on itsehillinnän puute. Tiedät mitä on kohtuullisuus, mutta olet silti kohtuuton.  Tuttu juttu, ainakin Bruno S. Freylle ja Alois Stutzerille. (Lukaisepa What Happiness Research Can Tell Us About Self-Control Problems and Utility Misprediction.) Pihvi on tässä: käytännössä ihminen arvioi hyödyn lopulta aika huonosti, painottaen lyhyen aikavälin (ts. välittömiä) fiiliksiä.

No mitäpä sillä sitten on väliä, jos on kohtuuton? Siitä tulee kuitenkin hyvä olo. Tuleeko tosiaan? Ja vaikka tulisi, muistettaneen, että jo Epikuros, hedonismin isä, totesi aikanaan, että nautiskelussa juuri kohtuullisuus on oleellista. Muutoin nautiskelu ja sitä myötä onnellisuus karkaa käsistä. Tätä väitettä ei ole toistaiseksi kumottu.

Johtajuus on luonnetta. Hyvä luonteenpiirre on hyve. Kohtuullisuus on yksi tärkeä hyve.

Kohtuullisuus on vaikeaa niille, jotka ovat kohtuuttomia. Kohtullisuus on kohtuullisille helppoa. Itse treenaan pikkujutuilla: yritän esimerkiksi jättäää viimeisen salmiakin syömättä. Tai ehkä kaksi viimeistä. Jostain sitä on aloitettava, ei maratooniakaan juosta ilman treenausta.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€