En menisi niin pitkälle että sanoisin, että kohtuullisuus on sitä, ettei koskaan valvo myöhään tai syö liikaa. Ehkä sen voisi sanoa paradoksaalisesti näin: Kohtuullinen ihminen voi, mikäli niin katsoo parhaaksi, päättää mennä myöhään nukkumaan tai syödä "liikaa"; mutta kohtuuton ihminen ei pysty hallitsemaan aikatauluaan eikä ruokailuaan, vaikka haluaisikin.

Kohtuullisuuden kuvaileminen "tylsäksi, puuduttavaksi ja tunteettomaksi" on sama, kuin paratiisin (taivaan) kuvaileminen "tylsäksi, puuduttavaksi ja tunteettomaksi". Me emme tiedä, millaista taivaassa on, mutta ei siellä ainakaan tylsää ole. Samoin voi meidän ymmärrys siitä, mitä aito kohtuullisuus tarkoittaa, olla ehkä vähän vääristynyt.

Paha muistuttaa hyvästä ja ruma korostaa kauneutta, totta. Olen samaa mieltä. Mutta ei kai kohtuuttomuuteen kannata sen perusteella aktiivisesti ja tietoisesti pyrkiä? Me ollaan kohtuuttomia, vaikka ei haluttaisikaan olla.

Lisäksi paha pysyy pahana ja ruma rumana, vaikka pahat ja ikävät asiat voidaankin valjastaa hyvän käyttöön. Helvetillinen krapula on helvetillinen olotila – ei kai se, että sen seurauksena ihminen saattaa raitistua tee siitä taivaallista krapulaa.

Till soon,
Jason

Musta tuntuu siltä, ettei kaikessa voi ja kannata olla kohtuullinen. Se on tylsää, puuduttavaa ja tunteetonta. Uskon, että jos ikinä ei valvo liian pitkään ei osaa iloita ajoissa nukkumaan pääsemisestä. Kun on mässäillyt liikaa saa saman tien turpaansa pahalla ololla. Ja taas tuntee elävänsä.