Käytännön viisautta johtamiseen

Talonpoikaisjärki tai käytännöllisyyden viisauden hyve (prudentia) tukee päätöksentekoa se jokaisessa vaiheessa: valmistelussa, harkinnassa ja päätöksen toimeenpanemisessa.

Liukas keliIstun mökillä nojatuolissa. Katson ikkunasta ulos. Ulkona on puolimetriä lunta. Lumi peittää puiden oksat. Pikkulinnut ovat kerääntyneet lintulaudoille ruokailemaan. Ne näyttävät hyvin pyöreiltä. Muutamia lumihiutaleita leijailee taivaalta. Naapuritalon piipusta nousee ohut ja suora savu. Tiellä näkyy satunnaisesti joku auto. On niin hiljaista, että kuulen välillä vain keittiön jääkapin hyrisevän.

Olen lähdössä muutaman tunnin kuluttua kotiin.

Lähtötilanne on minulle pohjoisessa viettämieni lapsuusvuosieni vuoksi tuttu, mutta en ole sitten aikuisvuosina kovinkaan montaa kertaa ollut vastaavassa tilanteessa. Siksi kartoitin tilanteen aamulla katselemalla ulkona ilmenevää elämää ja lämpömittaria. Jotta lähtemiseni onnistuisi, tulee minun laittaa auto roikan nokkaan lämmitykseen. Piha ja väylä tielle pitää kolata puhtaaksi lumesta. Auton ikkunat täytyy skraapata jäästä ja puhdistaa lumesta.

Lämpömittarin mukaan ulkona on alun kolmattakymmentä pakkasastetta. Sen tiedon, mitä nojatuolista käsin sain, varmistan vielä käymällä ulkona auton luona parkkipaikalla. Joten pukeudun hyvin lämpimästi ja otan matkalle mukaani hiukan lisää lämpimiä vaatteita sekä jonkin verran suuhun pantavaa.

Vaikka minulla on nyt aika hyvä määrä tietoa tämän hetken säästä ja ajokelistä, en kuitenkaan tiedä varmuudella, millainen ajokeli on muutaman sadan metrin päässä. Eilen tosin näin erään Mersun ojassa ja kaksi autoa hinaamassa sitä ylös, joten keli ainakin silloin oli liukas. Varaan matkaa varten hiukan enemmän aikaa. Liikennerajoituksilla ei nyt saa olla sama merkitys kuin kesällä. Pidän huomattavaa turvaväliä edellä oleviin autoihin ja jätän mieluimmin ohittamatta kuin ohitan hitaasti ajavia autoja.

Näillä eväillä oletan ja odotan matkan taittuvan hyvin. Tosin voihan olla, että varustautumisesta huolimatta auto ei välttämättä käynnisty tai päätiet ovat auraamatta tai joku toinen ei näe autostaan ulos tai pidä turvaväliä jne. Kaikki nämä kuuluvat sellaisten asioiden joukkoon, johon en varsinaisesti voi vaikuttaa.

Tavoitteeni on päästä perille perheeni luo. En poikkea matkalla sivuteille, joita en tunne. Ajan rauhallisesti ja seuraan sitä liikennettä mitä tiellä sattuu olemaan. Lähden liikkeelle ennen pimeän tuloa.

Toiminko viisaasti? Haluaisin päästä kotiin.

Valmisteluni on kai sitä yksinkertaista talonpoikaisjärkeä. Sitä kutsutaan hienommalla nimellä käytännölliseksi viisaudeksi (prudentia). Tätä samaa viisautta kaivataan niin pienissä asioissa kuin isommissa, koko yhteiskuntaa koskevissa asioissa.

Mitä yhteiskuntamme päättäjien tulisi tehdä maamme nykyisen kaltaisessa tilanteessa? Jos minä en tee mitään, en pääse mökiltä kotiini enkä myöskään huomenna töihin. Tilanne vain pahenisi ja olisi enemmän selvitettävää. Jotain päättäjienkin tulee tehdä.

Käytännölliseen viisauteen kuuluu kyky pohtia asioita monesta eri näkökulmasta. Minkä tiedon varassa päätöksiä tehdään?

Oman puolueen ideologian pohjalta, jos sellaista sattuisi vielä olemaan? Oman kokemuksen ja aikaisemman lamakokemuksen pohjalta? Asiantuntijoiden, jotka ovat aina jonkin verran erimielisiä, neuvojen pohjalta? Riittäisivätkö talouden statistiikat ja tuotannon tunnusluvut?

Mikä merkitys on ihmisten tunteilla, ajatuksilla, uskomuksilla ja toiveilla? Onko päättäjillä oikeasti tietoa ihmisten syvimmistä toiveista ja valmiuksista? Vai katsotaanko kaikkea vain talouden näkökulmasta, kuten talouden metafysiikasta väitellyt FT Jaakko Holvas kirjoitti erittäin mielenkiintoisesti ja ansiokkaasti Helsingin Sanomien vieraskynässä 31.12.2009.

Kuinka paljon voidaan ennakoida, nähdä pitemmälle? Sanotaan, että onnistuisimme luomaan niin aukottoman suunnitelman kuin ylipäätään on mahdollista. Mikä silti on sen heikoin lenkki? Entä mikä on suunnitelman vahvin lenkki?

Vastaus kysymyksiin on sama. Ihminen.

Ihminen, jonka oletetaan ja odotetaan toimivan rationaalisen rakentavasti muut huomioon ottaen. Mutta joka saattaakin toimia itsekkäämmin kuin minä itse – ja sitä varten taidankin tehdä muutaman varasuunnitelman niin, että ainakin minulle käy hyvin.

Kuulostaako tutulta?

Ne, joille on annettu valta päättää, täytyy käydä edellä eläen ja näyttäen sellaista esimerkkiä, jota he toivovat muidenkin elävän.

Se ei silti takaa muutosta parempaan. Riski on silti otettava, sillä se että elää esimerkillisesti  on itse asiassa ainoa vaihtoehto, jolla on mahdollisuus onnistua.

En jää mökille. Pakkaan ja lähden liikkeelle.

Markku Lepojärvi

Kirjoittaja Markku Lepojärvi, taustaltaan kuulovammaisten koulun rehtori ja kehitysyhteistyö-projektien vammaisasioiden konsultti, on ollut naimisissa 30 vuotta, on kolmen aikuisen lapsen isä ja viiden lapsen vaari sekä kolmen lapsen sijaisisä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€