HOT-terapia ja mindfulness

HOT-terapia ja hengellisyys

HOT-terapian suosio Suomessa kasvaa. Mindfulness-menetelmä on löytänyt tiensä aina johtamisalan kirjallisuuteen asti. Kirjoittaja peräänkuuluuttaa tietoisuutta omasta vaikutin- ja uskomusjärjestelmästään.

Kolmannen vuosituhannen megatrendiksi povattiin hengellisyyttä. Vielä 90-luvulla tämä ajatus tuntui suomalaisesta, hitaasti lämpiävästä ja järjellä perustelevasta kansalaisesta, etäältä. Vuosituhat vaihtui, marketeissa meditaatiolehdet alkoivat napsia hyllytilaa yksi toisensa jälkeen ja suomalainenkin löysi itsensä joogaamasta ja retriiteistä. Postmoderni ihminen näyttää etsivän pysyvyyttä monimuotoisuuden keskeltä. Jotain jota järjen päätelmät eivät yksin ole tarjonneet.

Mutta uusi hengellisyys ei ole rantautunut yhteiskuntaan kirkkojen kautta, siitä kielii jo jäsenkatokin, vaan yhä useampi löytää sen terapeutin vastaanotolla.

HOT-terapia on nimensä mukaan erittäin ”hot” maailmalla. HOT tai englanniksi ACT, tulee sanoista hyväksymis- ja omistautumisterapia. Se edustaa kognitiviisen psykoterapian niin kutsuttua kolmatta aaltoa, joka on pyyhkäissyt yksityisen ja julkisen terveydenhuollon mukaansa läntisen kulttuurin maailmassa.

HOT on mindfulness

Oikeastaan HOT:ssa ei ole kyse pelkästä terapiasta. Se on elämänfilosofia, joka kiehtoo psykiatrian seinien ulkopuolellakin. Espanjassa ja Hollannisa innostuttiin lanseeraamaan TV-ohjelma (The Red Box) edistämään julkista tietoisuutta.

Tietoisuudesta nimittäin onkin HOT:ssa kyse. Jopa 80% terapiasta pohjatuu tietoisuustaitoharjoitteisiin eli mindfulness-pohjaiseen meditaatioon (Juhani Laakso/ Integrum; psykoterapiakoulutus 10/09).

70-luvulla Yhdysvaltalainen akateemikko Jon Kabat- Zinn suodatti buddhalaisesta meditaatiosta länsimaalaiseen ympäristöön sopivan stressinhallintamenetelmän, mindfullnessin. Suosiollisten tulosten myötä menetelmä on levinnyt akateemisista piireistä paitsi terapeuttien myös esim. Life coachien tai elämäntapaohjaajien menetelmästä aina johtamiskoulutusalan kirjallisuuteen asti.

Mindfullnessissa, toisin kuin transendentaalisessa mietiskelyssä, ei pyritä ”päästämään itsestä irti” vaan lisäämään tarkkaavaa tietoisuutta mielessä tapahtuvista ajatuksista ja tunteista analysoimatta tai arvottamatta niitä.

HOT on radikaali

Hyväksymis- ja omistautumisterapian suuntaus sisältää varsin radikaaleja väittämiä, joiden filosofinen tausta on buddhalaisessa uskomusjärjestelmässä elämästä ja kärsimyksestä. Nämä näkemykset esitteli psykoterapiaan tunnetummin amerikkalainen psykologi Marsha Linehanin tutkimustyönsä myötä 90-luvulla.

Marsha Linehan julkaisi sarjan tutkimuksia, joissa vaikeahoitoisten ja itsemurha-allttiiden asiakkaiden kanssa toteutettiin mindfullness pohjaista mietiskelyä. Tulokset olivat rohkaisevia ja radikaalin hyväksynnän käsite verbalisoitiin terapiakieleen.

Toisin kuin perinteisessä kognitiivisessa terapiassa, HOT:ssa ei pyritä uudelleen muokkaamaan eikä poistamaan ajatuksia. Mielentilat, ajatukset ja tunteet kannustetaan hyväksymään sellaisena kuin ne esiintyvät.

Hyväksymisterapia ei siis tunnista sairauskäsitettä. Radikaali hyväksyntä kannustaa hyväksymään ja elämään erilaisten mielentilojen kanssa pyrkimättä muuttamaan tai arvottamaan niitä. Suhtautumisessa diagnostikkaan ja lääkitykseen esiintyy hienoista varauksellisuutta edellämainitun filosofian pohjalta.

Ei oikeaa tai väärää

Hyväksymis- ja omistautumisterapian mukaan ihmisellä ei voi olla oikeita, vääriä, hyviä tai pahoja ajatuksia, normaalia tai poikkeavaa käytöstä (Raimo Lappapainen, Kognitiivinen psykoterapia 2008, Duodecim).

Vaikka ristiriita onkin olemassa läntisen terveydenhuoltojärjestelmän kanssa, jonka rahoittajina toimivat veronmaksajat ja vakuutusyhtiöt, asia ei ole yksinkertainen. Suuntaus tekee aktiivista tutkimustyötä osoittaaksen paradoksaalisen hoidon hyödyn ja kustannustehokkuuden. Vain tieteellinen näyttö mahdollistaa opille akateemisen hyväksynnän ja terveydenhuollon rahoituksen.

HOT tunnustaa, että on olemassa ajattelua, josta joissakin tilanteissa on yksilölle huonoja seurauksia. Tässä teoria sivuaa sen buddhalaista alkuperää – karman lakia.

Terapia pyrkii kartoittamaan ratkaisuyrityksiä ja valaisemaan asiakkaalle niiden toimivuutta. Se kannustaa luopumaan keinoista ja hallinnasta alueilla, joilla ne eivät ole toimineet. Lempeällä asenteella tavoitellaan tyyneyttä hyväksyä asioita joita ei voi muuttaa. Samalla kannustetaan muutokseen, joka palvelee yksilön arvoja.

HOT on omistautumista

HOT:n innokkaat kannattajat puhuvat laajemmasta tavoitteesta vastata yhteiskunnan hätään.

Psykologi Zindel Seagel arvioi innokkuuden johtuvan isoksi osaksi siitä, että terapeutit itse toteuttavat mietiskelyä ja haluavat tuoda sen asikkailleenkin (27.5.2008, New York Times).

Innostuksen ymmmärtää HOT:n keskeisen periaatteen – omistautumisen – pohjalta. Yksilön arvojen kartoittaminen ja omistautuminen niille käytännössä on hyvin tärkeä osa terapiaa.

Motivaatioanalyysilla kartoitetaan asiakkaalle merkityksellisiä ja tavoiteltavia asioita elämässä. Niiden toimivuutta tarkastellaan toisaalta hyötynäkökulmasta, toisaalta kuinka ne palvelevat asiakkaan hyvinvointia. Arvot ovat vapaasti asiakkaan itsensä määrittelemiä eivätkä ne poikkea toisistaan ”paremmuuden” tai ”jalouden” suhteen.

Arvoille kuitenkin kehoitetaan antautumista ja omistautumista, ja niistä muodostuu vastakohta perinteiselle ongelmapainotteiselle lähestymistavalle. Ne luovat toivoa ja myönteisyyttä kohdistuen asiakkaan vahvuuksiin.

HOT heikentää kielellistä kontrollia

HOT-terapian teoria perustuu oppimispsykologiseen, suhdekehysteoriaan (relational frame therapy). Siinä yhdistyvät kielen perustutkimus sekä teoreettinen ja filosofinen analyysi.

Ajatusten ja kokemusten vaikutusta yksilölle muutetaan kokemukseen liittyvien suhdekysymyksien avulla. Suhdekehysteorian puitteissa tarkastellaan eri ilmiöiden suhdetta ja kausaalisuutta toisiinsa. Teoriaa on kuitenkin arvosteltu monimutkaiseksi ymmärtää (James D. Herbert, Critisism of ACT) ja ilmeisesti sitä voi harjoittaa menestyksekkäästi ilman sen tuntemistakin (Dr. Russ Harris, Act Mindfully).

Edelleen tässä näkyy suuntauksen filosofinen tausta, sillä zen-buddhalaisuus painottaa käsitteelisen ajattelun ohittamista ja suoran kokemuksen korostamista.

Kielellinen kontrolli, ongelmien loputon jäsentäminen, järkeistäminen tai selittely nähdään toisinaan vaikeuttavan yksilön kärsimystä. Tästä esimerkkinä vaikka lentopelkoinen. Lentopelosta harva pääsee eroon järkeilemällä maanpinnalla. Pelon heikkenemiseen tarvitaan altistuksen tuomaa kokonaisvaltaista kokemuksellisuutta. Kielellisen kontrollin heikentämisen avulla pyritään lisäämään asioiden kokemuksellista hyväksyntää ja etäisyyden saavuttamista ongelmiin.

Vaikka avoimeksi päämääräksi ei mielletäkkään ajattelun muutosta tai kärsimyksen lievitystä, esiintyy kuitenkin näkemys, että erityisesti ei-kielellisten kokemusten avulla voidaan ajattelua muuttaa. Näin vaikkapa metaforien avulla.(Raimo Lappapainen, Kognitiivinen psykoterapia 2008, Duodecim)

Minäkäsitys poikkeaa perinteisestä

Buddhalaisuudessa kärsimyksen ydin liittyy haluihin ja niistä aiheutuneisiin sidoksiin (”attachments”). Sidosten tiedostaminen ja niistä irtipäästäminen on polkuna kärsimyksestä vapatumiseen.

Samankaltainen ilmiö tunnistetaan myös HOT:ssa. Asiakas voi olla sitoutunut itselleen haitallisiin ajatus- ja toimintatapoihin ja mieltää ne osaksi minäänsä ja siten pysyväksi ja muuttumattomaksi osaksi elämäänsä, mikä voi tarpeettomasti lisätä subjektiivisen kärsimyksen määrää. On arvioitu, että jopa 40% ihmisen kärsimyksestä ei selity ulkoisilla tekijöillä, vaan perustuu sisäisiin uskomuksiin ja käsityksiin.

Perinteinen minäkäsitys muodostuu erillisestä, jatkuvasta ja ehyestä minästä. Minä on erillinen ja erotettavissa toisen minästä. Käsitys itsestä tapahtuu vaiheittain kehitysvaiheissa ilmenevien haasteiden myötä ja niiden tuloksena (Erik Eriksson, kehityspsykologia).

Buddhalaisuudessa ei ole erillistä minää. Minä on toisaalta tyhjyys ja toisaalta ykseys; keskinäisriippuvuuksissa alati syntyvä ja häviävä tapahtuma.

Myös HOT näkee minän tilana tai paikkana, jossa näyttelevät hetkestä toiseen eri näyttelijät. Näiden näyttelijöiden – vaihtuvien mielentilojen – työhön voi asiakas joko samaistua tai olla samaistumatta.

Voiko hengellisyyttä lokeroida?

Kirjoittaessani artikkelia käytiin samaan aikaan Helsingin Sanomissa kiivasta yleiskökeskustelua siitä, onko ruokarukouksen lukeminen koulussa uskonnollista pakkosyöttämistä. Suuri osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että uskonnon voi – ja se tulee – erottaa tiukasti omaksi entiteetikseen. Osa taas näki kulttuuriperinteiden vaalimisen tärkeäksi.

Ottamatta kantaa ruokarukoukseen, herää kysymys kuinka mahdollista uskonnollisia arvoja ja niiden mukaista toimintaa on erottaa tyhjiöön, muusta inhimillisestä ajattelusta ja toiminnasta erikseen?

Eikö inhimillisen toimintamme vaikuttimena toimi aina jokin arvo ja eikö tuo arvo perustu aina enemmän tai vähemmän johonkin uskomusjärjestelmään? Ihmisellä on läpi historian näyttänyt esiintyä tarve toteuttaa hengellisyyttä. Ilmeisesti tuo tarve pohjautuu perusturvallisuuteen, johon edes rationalismi ei ole kyennyt vastaamaan.

”Kolmannen aallon” terapioiden tuloksellisuudesta asiantuntijat ovat vakuuttuneet siinä määrin, että julkinen terveydenhuolto, meillä KELA, osallistuu terapian kustannuksiin. Nämä terapiat tuovat rohkeasti buddhalaiset perinteet keskeiseksi osaksi henkistä kasvua.

Hyväksymis- ja omistautumissuuntaus näkee inhimilliseksi ongelmaksi arvotyhjiön, jossa ihmisen ajattelu ja toiminta ohjautuu suhdanneherkästi ulkoapäin. Se kannustaa omistautumista arvoille, jotka saavat läpileikata ihmisen ajattelua ja toimintaa eri elämän osa-alueilla.

Homo religiosus, uskonnollinen ihminen ei siis näytä näivettymisen merkkejä, kenties päinvastoin.

Inhimillinen toiminta on kuitenkin riskialtis. Hengellisyyteen tai uskonnollisuuteen liittyy stigmoja, jotka herättävät pelkoa fanaattisuudesta, pakkokäännyttämisestä ja viime aikoina esim. terrorismista; siis fyysisestä- ja henkisestä väkivallasta.

Syytä onkin kunkin meistä tulla yhä tietoisemmaksi omasta vaikutin- ja uskomusjärjestelmästään, mihin se perustuu ja minkälaiseen hedelmään se elämässä tuottaa. Tutkiskelemalla sisäistä elämäänsä ja seuraamalla maailman menoa jokainen voi tehdä johtopäätöksiä hyvän tai pahan olemassolosta.

Ηeidi Rοberts

Kirjoittaja Ηeidi Rοberts on lääkäri (LL). Hän syventyy psykoterapiaan, harrastaa taiteita ja on erityisen kiinnostunut mielen tutkimuksen ja kristillisyyden leikkauspisteistä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€