Artikkelin Ylpistely on ylpeyttä on nöyryyttä on nöyristelyä? kommentit http://www.hyvejohtajuus.fi/20/ylpistely-ylpeys-noyryys-noyristely/ Johtajuudesta elämäntapa Wed, 08 Sep 2010 19:07:16 +0000 http://wordpress.org/?v=2.9.2 hourly 1 Kirjoittaja: Jussi Ruokomäki http://www.hyvejohtajuus.fi/20/ylpistely-ylpeys-noyryys-noyristely/comment-page-1/#comment-5 Jussi Ruokomäki Fri, 27 Jun 2008 08:14:20 +0000 http://hyvejohtaminen.fi/?p=20#comment-5 Mietin itsekin tuota "ylpeää nöyryyttä", mutta kuten sanoit, se ei välttämättä viesti sitä mitä sillä haluttaisiin viestiä. "Luonnollinen ylpeys on de facto nöyrää." Heh :-) Hyvin sanottu. Mietin itsekin tuota “ylpeää nöyryyttä”, mutta kuten sanoit, se ei välttämättä viesti sitä mitä sillä haluttaisiin viestiä.

“Luonnollinen ylpeys on de facto nöyrää.” Heh :-) Hyvin sanottu.

]]> Kirjoittaja: Jason http://www.hyvejohtajuus.fi/20/ylpistely-ylpeys-noyryys-noyristely/comment-page-1/#comment-4 Jason Thu, 26 Jun 2008 19:15:28 +0000 http://hyvejohtaminen.fi/?p=20#comment-4 Itse olen tottunut käyttämään "hyvä, luonnollinen ylpeys" vs. "väärä ylpeys, tyhmänylpeys". "Nöyrä ylpeys" oli uusi ilmaus minulle, pidän siitä. Miten jos sanajärjestyksen vaihtaisi? "Ylpeä nöyryys"... Ehkä liian moniselitteinen. Olen aina pitänyt tavasta määritellä nöyryys juuri mainitsemallasi tavalla: nöyryys ei ole mitään muuta kun todellisuuden näkeminen ja hyväksyminen* itsestään. Ei vähempää, ei enempää, pelkkä todellisuus. Todellisuuden vääristyminen johtaa jompaan kumpaan ääripäähän: joko nöyristelyyn/itseinhoon ("vähempää") tai ylpistelyyn ("enempää"). Ihan kiinnostava huomio. Aito nöyryys on lähellä luonnollista ylpeyttä, ja luonnollinen ylpeys on de facto nöyrää. Nyt pitää lopettaa ennen kuin menee saivarteluksi! T. Jason *Hyväksyminen, joo, muttei välttämättä tilanteeseen tyytyminen. Itse olen tottunut käyttämään “hyvä, luonnollinen ylpeys” vs. “väärä ylpeys, tyhmänylpeys”. “Nöyrä ylpeys” oli uusi ilmaus minulle, pidän siitä.

Miten jos sanajärjestyksen vaihtaisi? “Ylpeä nöyryys”… Ehkä liian moniselitteinen.

Olen aina pitänyt tavasta määritellä nöyryys juuri mainitsemallasi tavalla: nöyryys ei ole mitään muuta kun todellisuuden näkeminen ja hyväksyminen* itsestään. Ei vähempää, ei enempää, pelkkä todellisuus. Todellisuuden vääristyminen johtaa jompaan kumpaan ääripäähän: joko nöyristelyyn/itseinhoon (“vähempää”) tai ylpistelyyn (“enempää”). Ihan kiinnostava huomio. Aito nöyryys on lähellä luonnollista ylpeyttä, ja luonnollinen ylpeys on de facto nöyrää.

Nyt pitää lopettaa ennen kuin menee saivarteluksi!

T. Jason

*Hyväksyminen, joo, muttei välttämättä tilanteeseen tyytyminen.

]]>