Artikkelin Yhteiskuntavastuusta ja omistamisesta kommentit

Kirjoittaja: Jason Lepojärvi

Jason Lepojärvi — Sat, 20 Feb 2010 19:31:18 +0000

Kiitos Miika positiivesta yleispalautteestasi. Kommenttisi on sikäli kiinnostava, että vähän aikaa sitten eräs lukija harmitteli päinvastaista: hänen mielestään sivustolla oli liikaa uskontopropagandaa, kuten hän asian ilmaisi, vaikka hyvejohtajuutta hypetti täysillä muuten.

Kirjoittaja: Miika Tynjälä

Miika Tynjälä — Sat, 20 Feb 2010 12:11:21 +0000

Kiitos hienosti ja perusteellisesti kirjoitetusta artikke-
lista. Jos jotain kristillissävyistä yhteenvetoa tekisin,
väittäisin että suurin ongelma ei ole talouden, yhteiskun-
nan eikä edes yksilöiden ulkoisissa rakenteissa, vaan yksi-
löiden sisällä. Kun yksilöltä puuttuu henkilökohtainen
suhde Jumalaan ja Jeesukseen, hänen elämänsä menee mahdolli-
sesta inhimmillisestä hyveellisyydestä ja vastuullisuudesta
huolimatta poispäin Jumalasta. Kun tähän yksilöiden perus-
ongelmaan vielä lisätään nykyään länsimaissa muodissa oleva
moniarvoisuus, eli ehdottoman varmojen totuuksien ja arvojen
kieltäminen, ei ole ihme että yrittäjät ja liikemiehet toi-
mivat moraalittomasti ja sanovat: “Niinhän kaikki tekevät”.
Väittäisin, että tällä sivustolla eri näkökulmista esitelty, sinänsä tarpeellinen hyvejohtajuus toteutuu par-
haiten silloin, kun kyseisillä johtajilla on elävä suhde (siis usko) Jumalaan. Se nimittäin painottaa sekä yksilön valinnanvapautta että vastuuta, niin ajassa kuin ikuisuudes-
sa sekä korostaa, että kaikkien ihmisjohtajien yläpuolella on Jumala, joka lopulta sallii johtajien nousta toimeensa ja kukistua siitä. Hyvejohtajuus ilman tällaista elävää yh-
teyttä Jumalaan on kyllä ihmisten mittapuilla sangen jaloa ja kiitettävää, mutta siitä jää puuttumaan hengellinen ulot-
tuvuus. Siunausta ja menestystä työhönne hyvejohtajuuden
puolesta!

Kirjoittaja: Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki — Thu, 18 Feb 2010 18:52:23 +0000

Itseäni harmittaa lähinnä tuo mittari, jolla “parhaat” johtajat valittiin. Yksinkertainen $$$tulos-mittaristo on toki helppo toteuttaa ja sitä on helppo seurata, mutta mitä se lopulta kertoo johtajan kyvykkyydestä, tulosten pitkäaikaisuudesta ja yrityksen osallistumisesta yhteisen hyvinvoinnin kehittämiseen?

Mittarin antamista listoista kun revitään heti kovat otsikot ja välittyy kuva että vain $$$tuloksella on väliä. Niin, mikä on yhteiskunnan vastuu, mikä on yrityksen vastuu, mikä yksilön vastuu? Ei kaikkea (moraalista) vastuuta voi ulkoistaa — tai vaikka näennäisesti voisi niin epäilen kannattaako se pitkällä aikavälillä.

Kirjoittaja: Matias Forss

Matias Forss — Thu, 18 Feb 2010 11:30:06 +0000

Niin en ehkä tuossa lopussa ihan selvästi osannut sanoa, että yhteiskuntavastuun toteuttamisella sääntelyn kautta luodaan tällainen yhteisvastuuttomuuden ongelma myös yrityksiin: hyödyt ja haitat jakautuvat niin laajoille kansankerroksille, että on vaikea saada selville, kuka kenties kärsii ja kenen pitäisi toimia.

Fortum on todella ongelmallinen esimerkki yrityksen yhteiskuntavastuusta, kun yhtiön tarina on niin ainutlaatuinen. Tuossa Harvard Business Review’n jutussa yhtiön kasvuluvut näyttävät aika korkeilta. Ymmärtääkseni kuitenkin pääosan markkina-arvon kasvusta voi pistää ns. yleisten syiden piikkiin.

Aikaisemmin Suomessa sähkö oli Keski-Eurooppaan verrattuna halpaa. Suomessa oli kaksi sähkönsiirtoverkkoa, valtionyhtiö Imatran Voimalla ja yksityisellä Teollisuuden Voimalla. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, Suomen piti EU:n kilpailusäännöstön vuoksi säätää sähkömarkkinalaki, joka määräsi, että sähkön siirto piti erottaa liiketoimintana sähkön myynnistä.

Nykyisin Suomessa sähkönsiirtoverkko on kokonaisuudessaan Fingrid Oy:llä, jonka monopolivaltaa sähkömarkkinoilla sitten puolestaan säännellään jollakin tavalla, niin että kaikki sähkön tuottajat voivat tarjota sähköä kuluttajille tätä verkkoa käyttäen. Tätä Suomessa sanotaan markkinoiden avautumiseksi. “Markkinoiden avauduttua” sähkön hinta on joka tapauksessa noussut ja lähentynyt keskieurooppalaista tasoa.

Tämän sähkön hintasäännöstelyn lisäksi voi tietenkin puhua myös EU:n päästökauppasääntelystä. Siinä päästökiintiöiden jako merkitsi suoraa tulonsiirtoa sähköntuotantoyhtiöille. Sähkön hinta on Suomessa ja lähialueilla lainsäädännön vaikutuksesta jatkuvasti noussut, mutta Fortumin tuotantokustannukset tai investoinnit ilmeisesti eivät, joten voittoa tulee vaikka mitään ei tekisi.

Kirjoittaja: Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki — Wed, 17 Feb 2010 13:15:43 +0000

Esiin nostamasi mätämunaongelma on mielenkiintoinen haaste. Yhteiskunnan mätämuniksi leimanneista puheenollen, Liliushan rankattiin viime vuoden lopulla aika korkealle Harvard Business Review'n toimesta. Mitä se kertookaan yhteiskunnasta ja sen arvoista, olen samaa mieltä kanssasi loppukaneettisi osalta: henkilökohtaista ei voi erottaa yhteiskunnallisesta. Erinomainen pointti.