“Erehtyminen on inhimillistä.” Ilmaus, jonka kaikki tuntevat ja jota lähes kaikki käyttävät. Mutta mitä se tarkoittaa, mitä sillä viestitetään?

Kuvailisin sitä empaattiseksi ilmaukseksi. Sen tarkoitus on yleensä piristää ystävää, joka syystä tai toisesta on allapäin.

Huonon fiiliksen syy ei kuitenkaan voi olla ihan mikä tahansa.

Jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa, et varmaan lohduttaisi häntä sanomalla: “Älä huoli, olet vain ihminen.” (“Paska flaksi” sopisi paremmin, mutta jos kaverilla ei ole huumorintajua, se tuskin piristäisi.)

Huonon fiiliksen aiheuttanut vastoinkäyminen on oltava luonteeltaan inhmillinen (ihmiseen liittyvä) jollain tavalla. Mutta miten?

Voisiko kyseessä olla joku inhimillinen moka? Miksipä ei, ainakin joskus. Jos liukastun tai lyön pääni, kai voit sanoa: “Voi sinua pientä, mutta olethan vain ihminen.” Tämähän pitää paikkansa: kömpelyys on nimenomaan inhimillinen piirre, eläinkunnan edustajat ovat harvemmin kömpelöitä. Mutta silti, ilmaus “erehtyminen on inhimillistä” ei täydellisesti sovi tällaisiinkaan tilanteisiin, vaikka ne ovatkin eräällä tapaa inhimillisiä.

Olemme lähellä oikeaa vastausta. Eikö pidä paikkansa, että vastaus liittyy jotenkin moraaliseen inhimilliseen toimintaan?

“Join liikaa, mutta erehtyminen on inhimillistä.” Tai: “Ymmärrän täysin — ihme, ettei vaimosi ymmärrä — että rakastuit siihen naiseen, olethan vain ihminen.” Tai: “Menetin malttini ja suutuin, joo, mutta olen vain ihminen.”

Näissä esimerkeissä ilmaus “on inhimillistä” sopii hyvin. Mutta niissä piilee vaara.

On totta, että me kaikki teemme virheitä ja (tarkoituksella) pahoja tekoja, jotka satuttavat toista (ja/tai itseämme). Tässä mielessä se on “inhimillistä”. Meidän on hyvä kuitenkin olla varuillamme, ettemme sorru käyttämään tätä ilmausta — ei omaa tai ystävän fiilistä nostattavana kannustuksena vaan — eräänlaisena moraalisena “alibina”, tekojemme oikeutuksena.

On myös kiinnostavaa, että ilmausta käytetään ainoastaan inhimillisten paheiden yhteydessä. Entä inhimilliset hyveet, ihmisen saavutukset?

Jos en ole vastuussa pahoista teoistani, sillä “olenhan vain ihminen”, en loogisesti ole myöskään “vastuussa” hyvistä teoistani, sillä “olenhan vain ihminen”. Jos minun ei tarvitse potea huono omaatuntoa tai korjata tekemääni vääryyttä, ei minun tarvitse olla mistään ylpeäkään. Maailmaa parantavan lääkkeen kehittäminen on yhtä “hienoa” kuin hyttyspureman raapiminen.

Lisää aiheesta:

• Myönnä mokat, helpotat oloa
• Liiketoiminnallinen neitsyys meni
• Työelämän inhimillistäminen
• Paluu hyvepolitiikkaan, osa 3: Utopistinen ajatus