Erehtyminen on inhimillistä?

Erehtyminen on inhimillistä”Erehtyminen on inhimillistä”. Ilmaus, jonka kaikki tuntevat ja jota lähes kaikki käyttävät. Mutta mitä se tarkoittaa?

Kuvailisin sitä empaattiseksi ilmaukseksi. Sen tarkoitus on yleensä piristää ystävää, joka syystä tai toisesta on allapäin.

Huonon fiiliksen syy ei kuitenkaan voi olla ihan mikä tahansa.

Jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa, et varmaan lohduttaisi häntä sanomalla: Älä huoli, erehtyminen on inhimillistä. (”Paska flaksi” sopisi paremmin, mutta jos kaverilla ei ole huumorintajua, se tuskin piristäisi.)

Huonon fiiliksen aiheuttanut vastoinkäyminen on oltava luonteeltaan inhimillinen eli ihmiseen liittyvä jollakin tavalla. Mutta miten?

Voisiko kyseessä olla joku inhimillinen moka? Miksipä ei, ainakin joskus. Jos liukastun tai lyön pääni, kai voit sanoa: Voi sinua pientä, mutta erehtyminen on inhimillistä. Tämähän pitää paikkansa: kömpelyys on nimenomaan inhimillinen piirre. Eläinkunnan edustajat ovat harvemmin kömpelöitä.

Mutta silti ilmaus ”erehtyminen on inhimillistä” ei täydellisesti sovi tällaisiinkaan tilanteisiin, vaikka ne ovatkin eräällä tapaa inhimillisiä.

Olemme lähellä oikeaa vastausta. Eikö pidäkin paikkaansa, että vastaus liittyy jotenkin erityisesti moraaliseen inhimilliseen toimintaan?

Join liikaa, mutta erehtyminen on inhimillistä.

Ymmärrän täysin (erikoista että vaimosi ei ymmärrä), että rakastuit siihen naiseen, sillä olethan vain ihminen.

Menetin malttini ja suutuin joo, mutta olen vain ihminen.

Näissä esimerkeissä ilmaus ”erehtyminen on inhimillistä” sopii hyvin. Mutta niissä piilee vaara.

On totta, että me kaikki teemme virheitä ja joskus tarkoituksella pahoja tekoja, jotka satuttavat toista ja/tai itseämme. Tässä mielessä se on inhimillistä. Meidän on hyvä kuitenkin olla varuillamme, ettemme sorru käyttämään tätä ilmausta – ei omaa tai ystävän fiilistä nostattavana kannustuksena vaan – moraalisena alibina. Tekojemme oikeutuksena.

On myös kiinnostavaa, että ilmausta käytetään ainoastaan inhimillisten paheiden yhteydessä. Entä inhimilliset hyveet ja saavutukset?

Jos en ole vastuussa pahoista teoistani, koska ”erehtyminen on inhimillistä”, en myöskään ole vastuussa hyvistä teoistani, sillä olen edelleen vain ihminen. Jos minun ei tarvitse hävetä tai korjata tekemääni vääryyttä, ei minun tarvitse olla mistään ylpeäkään. Maailmaa parantavan lääkkeen kehittäminen on yhtä hienoa kuin hyttyspureman raapiminen.

Jason Lepojärvi

Jason Lepojärvi on teologian tohtori, rakkaustutkija ja Hyvejohtajuus-sivuston entinen päätoimittaja. Oxfordin ja Helsingin väliä kulkevan ”rakkauden ammattilaisen” sukujuuret ovat Suomen Lapista ja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta. Hän harrastaa kamppailulajeja, metsästystä ja moottoripyöräilyä.

 
  • "Erehtyminen on inhimillistä." Vanha sananlasku on vaikuttanut hurjasti meidän käsitykseemme ihmisestä ja inhimillisyydestä. Mokauksista on tullut inhimillistä, mutta myös noloista, tai huonoista asioista. Koko kuvio on vähän vääristynyt. Jotta olet "inhimillinen", pitiäsi sinulla olla jokin pahe. Ai kuinka niin? No, "jokaisella pitää olla jokin pahe", eikö se näin mene.. Väittäisin, että asia on jotakuinkin kuten sanoit: inhimillisyydestä on tullut oikeutus.

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€