Hyvä johtaja on hyvejohtaja — Mutta ne esimerkit?

Maailma janoaa esimerkkejä, erityisesti johtajista. Yleisesti puhutaan hyvistä johtajista, mutta hyveiden tiimoilta esimerkkejä kaivataan hyvejohtajista. Vastaus on lähempänä kuin uskoisit.

Puhuttaessa hyvejohtajuudesta nousee usein esille termi hyvejohtaja (ts. hyveellinen johtaja). Käytännönläheiset, konkretiaa vaativat ihmiset pyytävät hyvän johtajan esimerkkejä ja tällä kertaa hyveiden näkökulmasta käsin. Kuka siis on "hyvejohtaja"?

Ennen vastausta esille nousee kaksi haastetta.

1) Kuinka hyve tunnistetaan?

Hyve on hyvä luonteenpiirre. Mutta kuinka luonnetta voidaan arvioida? Tai oikeammin: kuka voi arvioida toisen ihmisen luonnetta?

Lähtökohtaisesti voimme arvioida asiantuntevasti vain lähimpien ystäviemme hyveellisyyttä. Tällöin hyve on tunnistettavissa ajan saatossa. Sama pätee erityisesti myös ihmisiin, joita emme tunne niin hyvin — tällöin aikaa tarvitaan toki merkittävästi enemmän.

Koska hyve on moniulotteinen katsaus ihmisluonteeseen, olisi valheellista väittää, että nopea, yhdestä näkökulmasta tehty katsaus riittäisi. Vaatii aikaa, tietoa ja viisautta tunnistaa hyve ihmisessä.

Tästä päästään toiseen haasteeseen.

2) Kuka on hyveellinen?

Asioita on mukava pelkistää, mutta käytännössä yksioikoista, absoluuttista "hyvä johtaja" / "huono johtaja" erottelu on mahdotonta tehdä. Jokainen meistä on matkalla täydelliseen hyveeseen, sinne kuitenkaan pääsemättä.

"Kunpa olisikin niin, että pahat ihmiset tekisivät pahojaan jossakin, ja me voisimme yksinkertaisesti vain eristää ja tuhota heidät. Mutta hyvän ja pahan välinen raja kulkee jokaisen ihmisen sydämessä, ja kuka haluaisi tuhota oman sydämensä?"
— Aleksandr Solzhenitsyn

Kukaan meistä ei ole absoluuttisen hyvä johtaja. Kukaan ei ole täydellinen, oli arviointikriteeri hyvejohtaja tai jokin muu.

Yksi on hyveellisempi kuin toinen. Ja taas muussa asiassa se on toisinpäin.

"Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin."

— Eino Leino

Niin, eikö tässä tosiaan tule niitä esimerkkejä hyvejohtajista? Vastakysymys: tarvitsetko esimerkkejä ihmisistä, joita et tunne?

Todennäköisesti sinulla on lähipiirissäsi ihmisiä, jotka ovat hyveellisiä, joko yhdessä tai useammassa hyveessä, keskellä ongelmiaan ja arjen haasteitaan. Ainakin allekirjoittaneen mielestä tämä, jos jokin, on kannustavaa ja inspiroivaa, käytännön hyveeseen ohjaavaa.

Ihmisissä on erilaisia ominaisuuksia, jotka innoittavat muita kasvuun. Hyvää on löydettävissä jokaisesta.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Jason

    Hyvä kirjoitus. Tykkään tuosta Eino Leinon runosta! Mutta toi vasikka…?

  • Mitäs vasikasta? 🙂 Sehän on hieno kultainen vasikka. Ajattelin kerrankin laittaa kuvan, jossa on niin syvällinen viesti, ettei se aukea ilman miettimistä (tai edes miettimällä?). 🙂

  • Jason

    OK… I'm totally lost.

    Mutta älä paljasta, odotellaan arvauksia. Anyone?

  • Markku Lepojärvi

    Hyvää ja ytimeen käyvää tekstiä. Pidin erityisesti Solzhenitsyn lainauksesta. Asiat ratkaistaan todella ihmisen sisällä ja muu on seurasta siitä.

  • Terve Jussi,
    Hyvä kirjoitus! Menin halpaan ja luulin esimerkkejä löytyvän 🙂

    Olen kohdannut haasteen johtajaesimerkkien löytämisessä. Tämä haaste liittyy johtajan aikaansaamiin tuloksiin:

    Esimerkiksi soveltuva johtaja on usein saavuttanut jotain, siis ansainnut johtaja-tittelin tulostensa ansiosta

    Tähän on luultavasti ainakin kaksi syytä:
    1) On helpompi nimetä esimerkillinen johtaja, joka on todella tehnyt jotain ja konkreettisesti voi sanoa, että tällainen on johtaja. Tyhjäntoimittajia ja aikaansaamattomia ihmisä harvemmin halutaan korokkeelle nostaa.
    2) Mainitsemasi piirteiden tunnistamisen haaste. Piirrelähtöisissä näkökulmissa tämä voi vielä korostua. On todella vaikea antaa toisille tarkasteltavaksi esimerkki henkilöstä luonteen perusteella.

    Tämä mietiskely on herättänyt kysymyksen. Vaikka määrittelemme johtajuuden piirrelähtöisesti, voimmeko sitä todentaa muuten kuin tuloslähtöisesti?

  • Tulee mieleen, että hyve on määritelmällisesti hankittu hyvä luonteenominaisuus, joka näkyy teoissa.

    Vastaisiko tämä osaltaan Kimmon nostamaan kysymykseen?

    Jos siis ei näy tuloksia, voidaan ehkä kyseenalaistaa hyveen todellinen juurtuminen johtajassa.

    Mutta ongelma ei vaikuta ratkeavan täysin tähänkään. Nimittäin herää jatkokysymyksiä. (1) Täytyykö tulosten olla kenen tahansa todennettavissa? Yleensä nimittäin ei-narsistinen johtaja ei välttämättä pidä suurta melua. Mutta lähipiiri tietää asioiden todellisen laidan. (2) Miten määrittä tuloksellisuus? Kai hyvejohtajuuden näkökulmasta tulos on kokonaisvaltaista, ei ainoastaan taloudellisiin tekijöihin rajoittunutta.

    Mitä mieltä itse olette?

  • Sirkku (Ilona)

    Arvuuttelua kultaisesta vasikasta?
    Tätäpä uskallan yrittää.

    Aaronin johtajuuden ei-niin-hyveellinen hetki: veti tässä kohdassa esimerkillään koko kansan epäjumalan jalkojen juureen. Kuitenkin oli Jumalan Moosekselle (tämän omasta pyynnöstä!) antama co-johtaja omaten monia hyveitä ja usein myös onnistuen tehtävässään. Eli tämän tekstin kontekstissa hän sopii esimerkiksi niin johtajan oman esimerkin merkityksestä kuin myös johtajasta, jolla oli selvässti sekä hyveitä, että heikkoja kohtia.

    Kultainen vasikka symbolina kansan epäjumalien johdossa olemisesta verrattuna Israelin alkuperäisen Jumalan johdossa olemiseen on myös valtavan mielenkiintoinen vertailukenttä. Kuinka Israelin oman Jumalan, eli johtajan, tahto yhteiskunnan järjestäytymisestä ja arvoista (puhumattakaan siitä, mitä Johtaja itse oli valmis kansansa puolesta loppuviimeksi tekemeään) erosi epäjumalien palvonnan mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja arvoista jne.

    Mutta se ei taida kuulua tähän? Tai no ehkä siihen, että jos ajatellaan eri jumaluuksia kansan johtajina, minkälaisia kaikkien niin oman kansan sisällä kuin muidenkin kansojen silmin todennettavissa olevia tuloksia niiden seuraaminen sai aikaan? (Tai – hmm – JOS Jumalan koko ohjeistoa olisi seurattu, millaisia todennettavia tuloksia niiden seuraamisesta oliSI tullut? Meillähän usein siteerataan vain Dekalogia tai uhrilakeja, vaikka VT:ssa Jumala antaa Israelille kokonaisen agendan kuinka rakentaa tasapuolinen, turvallinen ja reilu yhteiskunta.)

    Ja koko tämä vuodatus yhdestä kultaisesta vasikasta… 🙂

  • Wow, mikä avaus! Kiitokset siitä!

    Uskaltaakohan enää kukaan tuon jälkeen arvailla mitään? 🙂

    Onko rohkeita?

  • Jason,

    Esittämäsi määritelmä osuu tähän hyvin. Senkin mukaisesti jotain konkreettista (tulosta) on saatu aikaiseksi.

    Tulin pohtineeksi vielä tuota johtajuuden ja ihmisyyden suhdetta. Hyveihminen voi olla hyveellinen ilman sen suurempia tuloksia. Johtajuuteen taas usein liitetään jonkin päämäärän tai tuloksen saavuttaminen. Kuten Jason sanoitkin, tuloksen ei välttämättä tarvitse olla taloudellista. Pikemminkin jonkun aikaisemmin asetetun tahtotilan saavuttamista.

    En usko, että tulosten olisi missään tilanteessa tarve olla kaikkien ymmärrettävissä tai edes havaittavissa. Tämä tosiaan aiheuttaa hankaluuksia myös hyveellisyyden havainnointiin.

  • Kimmo,

    Jos ei näy tuloksia, voidaan ehkä kyseenalaistaa hyveen todellinen juurtuminen johtajassa. Pidit tästä ajatuksesta, mutta jäit pohtimaan johtajuuden ja ihmisyyden suhdetta. Kirjoitit: Hyveihminen voi olla hyveellinen ilman sen suurempia tuloksia.

    Onko näin? Tai mitä tarkoitat tällä?

    Jos hyve on määritelmällisesti hankittu hyvä luonteenominaisuus, joka näkyy teoissa, eikö tästä seuraa myös se, että voidaan kyseenalaistaa hyveen juurtuminen ihmisessä ylipäätään (ei vain johtajassa), jos hyve ei näy teoissa eli tuloksissa?

    Tulos voidaan tässä ymmärtää esimerkiksi mainitsemasi aikaisemmin asetetun tahtotilan saavuttamisena.

    PS. Käytän tilaisuutta hyväksi ja komppaan Kimmo Juutin mainiota johtajuusblogia: http://kjuuti.wordpress.com/

  • Jason,

    Hyvää pohdintaa, tämä saa näin perjantaina aivot solmuun! Alkuperäisen ajatukseni pohjalla oli kiero visio erakkoina asustavista henkilöistä, joilla ei ole seuraajia. =)

    Toinen päättelyni taustalla oleva seikka oli teon ja tuloksen välinen yhteys. Ajattelin, että tulos on aikaiseemin asetettu tahtotila, johon päästään useiden tekojen sarjana.

    Hyveihminen voi tehdä hyveellisiä tekoja ilman sen suurempaa päämäärää kohti toivottua tulosta. Hyvejohtajalla on vastaavasti tavoitteena saada aikaan toivottu tulos hyveellisten tekojen seurauksena. Eli periaatteessa kohdennettujen tekojen seurauksena.

  • Sirkku Ilona

    "Ei ole epätavallista, että kohdatessaan hyvyyttä sielu kohoaa lentoon ikään kuin se olisi saanut siivet."

    Kiitos, Mr.Ruokomäki. 🙂

  • Olepa hyvä, Sirkku. Voin taata että ilo on täysin (myös) meidän puolellamme! 🙂

    Ja tuohon kultaisen vasikan arvoitukseen ei luultavasti enää saada arvauksia, joten voinen raottaa omaa, hyvin yksinkertaista tarkoitustani (tulkintaani) sen käyttöön:

    Ihmisinä pyydämme esimerkkejä, vaikka tiedämme absoluuttisen esimerkin. Haluamme käytännön, reaalimaailman esimerkkejä, mutta ympärillämme on ihmisiä, joista jokainen on hyveellinen, jokainen vain eri tavoin. Näiden eri ihmisten, eri hyveiden yhdistelmä on kuitenkin liian monimutkainen ja haluamme jotain yksinkertaisempaa, mieluiten vain yhden ihmisen esimerkiksemme. Tuo yksinkertaistaminen kuitenkin helposti latistaa samalla hyveen monimuotoisuuden ja sen tavoittelun monimutkaisuuden.

    Ja se kultainen vasikka kuvasti mielestäni Israelin kansan vastaavaa vaatimusta. Vaatimusta nähdä yksinkertaisesti, konkreettisesti, vaikka se oli mahdotonta. ( Teologiystävämme saavat nyt vapaasti repiä tämän tulkinnan kappaleiksi… 🙂 )

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€