Ja tuohon kultaisen vasikan arvoitukseen ei luultavasti enää saada arvauksia, joten voinen raottaa omaa, hyvin yksinkertaista tarkoitustani (tulkintaani) sen käyttöön:

Ihmisinä pyydämme esimerkkejä, vaikka tiedämme absoluuttisen esimerkin. Haluamme käytännön, reaalimaailman esimerkkejä, mutta ympärillämme on ihmisiä, joista jokainen on hyveellinen, jokainen vain eri tavoin. Näiden eri ihmisten, eri hyveiden yhdistelmä on kuitenkin liian monimutkainen ja haluamme jotain yksinkertaisempaa, mieluiten vain yhden ihmisen esimerkiksemme. Tuo yksinkertaistaminen kuitenkin helposti latistaa samalla hyveen monimuotoisuuden ja sen tavoittelun monimutkaisuuden.

Ja se kultainen vasikka kuvasti mielestäni Israelin kansan vastaavaa vaatimusta. Vaatimusta nähdä yksinkertaisesti, konkreettisesti, vaikka se oli mahdotonta. ( Teologiystävämme saavat nyt vapaasti repiä tämän tulkinnan kappaleiksi… )

Kiitos, Mr.Ruokomäki.

Hyvää pohdintaa, tämä saa näin perjantaina aivot solmuun! Alkuperäisen ajatukseni pohjalla oli kiero visio erakkoina asustavista henkilöistä, joilla ei ole seuraajia. =)

Toinen päättelyni taustalla oleva seikka oli teon ja tuloksen välinen yhteys. Ajattelin, että tulos on aikaiseemin asetettu tahtotila, johon päästään useiden tekojen sarjana.

Hyveihminen voi tehdä hyveellisiä tekoja ilman sen suurempaa päämäärää kohti toivottua tulosta. Hyvejohtajalla on vastaavasti tavoitteena saada aikaan toivottu tulos hyveellisten tekojen seurauksena. Eli periaatteessa kohdennettujen tekojen seurauksena.

Jos ei näy tuloksia, voidaan ehkä kyseenalaistaa hyveen todellinen juurtuminen johtajassa. Pidit tästä ajatuksesta, mutta jäit pohtimaan johtajuuden ja ihmisyyden suhdetta. Kirjoitit: Hyveihminen voi olla hyveellinen ilman sen suurempia tuloksia.

Onko näin? Tai mitä tarkoitat tällä?

Jos hyve on määritelmällisesti hankittu hyvä luonteenominaisuus, joka näkyy teoissa, eikö tästä seuraa myös se, että voidaan kyseenalaistaa hyveen juurtuminen ihmisessä ylipäätään (ei vain johtajassa), jos hyve ei näy teoissa eli tuloksissa?

Tulos voidaan tässä ymmärtää esimerkiksi mainitsemasi aikaisemmin asetetun tahtotilan saavuttamisena.

PS. Käytän tilaisuutta hyväksi ja komppaan Kimmo Juutin mainiota johtajuusblogia: http://kjuuti.wordpress.com/

Esittämäsi määritelmä osuu tähän hyvin. Senkin mukaisesti jotain konkreettista (tulosta) on saatu aikaiseksi.

Tulin pohtineeksi vielä tuota johtajuuden ja ihmisyyden suhdetta. Hyveihminen voi olla hyveellinen ilman sen suurempia tuloksia. Johtajuuteen taas usein liitetään jonkin päämäärän tai tuloksen saavuttaminen. Kuten Jason sanoitkin, tuloksen ei välttämättä tarvitse olla taloudellista. Pikemminkin jonkun aikaisemmin asetetun tahtotilan saavuttamista.

En usko, että tulosten olisi missään tilanteessa tarve olla kaikkien ymmärrettävissä tai edes havaittavissa. Tämä tosiaan aiheuttaa hankaluuksia myös hyveellisyyden havainnointiin.

Uskaltaakohan enää kukaan tuon jälkeen arvailla mitään?

Onko rohkeita?

Aaronin johtajuuden ei-niin-hyveellinen hetki: veti tässä kohdassa esimerkillään koko kansan epäjumalan jalkojen juureen. Kuitenkin oli Jumalan Moosekselle (tämän omasta pyynnöstä!) antama co-johtaja omaten monia hyveitä ja usein myös onnistuen tehtävässään. Eli tämän tekstin kontekstissa hän sopii esimerkiksi niin johtajan oman esimerkin merkityksestä kuin myös johtajasta, jolla oli selvässti sekä hyveitä, että heikkoja kohtia.

Kultainen vasikka symbolina kansan epäjumalien johdossa olemisesta verrattuna Israelin alkuperäisen Jumalan johdossa olemiseen on myös valtavan mielenkiintoinen vertailukenttä. Kuinka Israelin oman Jumalan, eli johtajan, tahto yhteiskunnan järjestäytymisestä ja arvoista (puhumattakaan siitä, mitä Johtaja itse oli valmis kansansa puolesta loppuviimeksi tekemeään) erosi epäjumalien palvonnan mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja arvoista jne.

Mutta se ei taida kuulua tähän? Tai no ehkä siihen, että jos ajatellaan eri jumaluuksia kansan johtajina, minkälaisia kaikkien niin oman kansan sisällä kuin muidenkin kansojen silmin todennettavissa olevia tuloksia niiden seuraaminen sai aikaan? (Tai – hmm – JOS Jumalan koko ohjeistoa olisi seurattu, millaisia todennettavia tuloksia niiden seuraamisesta oliSI tullut? Meillähän usein siteerataan vain Dekalogia tai uhrilakeja, vaikka VT:ssa Jumala antaa Israelille kokonaisen agendan kuinka rakentaa tasapuolinen, turvallinen ja reilu yhteiskunta.)

Ja koko tämä vuodatus yhdestä kultaisesta vasikasta…

Vastaisiko tämä osaltaan Kimmon nostamaan kysymykseen?

Jos siis ei näy tuloksia, voidaan ehkä kyseenalaistaa hyveen todellinen juurtuminen johtajassa.

Mutta ongelma ei vaikuta ratkeavan täysin tähänkään. Nimittäin herää jatkokysymyksiä. (1) Täytyykö tulosten olla kenen tahansa todennettavissa? Yleensä nimittäin ei-narsistinen johtaja ei välttämättä pidä suurta melua. Mutta lähipiiri tietää asioiden todellisen laidan. (2) Miten määrittä tuloksellisuus? Kai hyvejohtajuuden näkökulmasta tulos on kokonaisvaltaista, ei ainoastaan taloudellisiin tekijöihin rajoittunutta.

Mitä mieltä itse olette?

Olen kohdannut haasteen johtajaesimerkkien löytämisessä. Tämä haaste liittyy johtajan aikaansaamiin tuloksiin:

Esimerkiksi soveltuva johtaja on usein saavuttanut jotain, siis ansainnut johtaja-tittelin tulostensa ansiosta

Tähän on luultavasti ainakin kaksi syytä:
1) On helpompi nimetä esimerkillinen johtaja, joka on todella tehnyt jotain ja konkreettisesti voi sanoa, että tällainen on johtaja. Tyhjäntoimittajia ja aikaansaamattomia ihmisä harvemmin halutaan korokkeelle nostaa.
2) Mainitsemasi piirteiden tunnistamisen haaste. Piirrelähtöisissä näkökulmissa tämä voi vielä korostua. On todella vaikea antaa toisille tarkasteltavaksi esimerkki henkilöstä luonteen perusteella.

Tämä mietiskely on herättänyt kysymyksen. Vaikka määrittelemme johtajuuden piirrelähtöisesti, voimmeko sitä todentaa muuten kuin tuloslähtöisesti?