Viisauden hyve

prudence1

Syvääluotaava artikkeli viisauden hyveestä. Johtajalle viisaus merkitsee kykyä hahmottaa todellisuus ja tehdä tämän realismin pohjalta hyviä päätöksiä.

”Viisas ei mene tilanteisiin, josta älykkäät selviytyvät." En tiedä onko tässä letkautuksessa mitään järkeä, mutta ainakin se vahvistaa meidän perusintuitiomme: älykkyys ja viisaus ovat eri asioita.

Korkea-älyiset ihmiset, jotka ovat tehneet Mensa-testin (internetissä tietenkin), on helppo bongata: heiltä nimittäin ”lipsahtaa" tämä tieto ihan arkikeskusteluissa. Mutta onneksi se ei vähä-älyisiä häiritse: he kun tietävät, että älykkyystestit on ihan höpöhöpö-juttuja.

Halpa huumori sikseen. Tarkoitus ei ole puhua älykkyydestä, vaan viisaudesta — viisauden hyveestä.

Muistin virkistämiseksi

Muistin virkistämiseksi hyvejohtajuuden pääteesit: 1) Johtajuudessa on ensisijaisesti kyse ihmisen luonteesta. 2) Luonne (character) ei ole sama asia kuin temperamentti (temperament), joka on synnynnäinen. Luonne muodostuu taipumuksista tai tottumuksista; hyviä taipumuksia kutsutaan hyveiksi ja huonoja paheiksi. 3) Koska hyveitä voidaan vahvistaa harjoittamalla, luonnetta voidaan vahvistaa.

Tämä luonteen vahvistaminen hyveiden avulla on hyvejohtajuuden ydin. Se on todellisen johtajuuden haaste — ja vahvuus.

Johtajuudelle tärkeitä hyveitä ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Lisäksi neljä päähyvettä, joihin kaikki muut hyveet nojaavat tavalla tai toisella, ovat rohkeus, oikeudenmukaisuus, itsehillintä/kohtuullisuus ja käytännöllinen viisaus. Tässä artikkelissa referoin Alexandre Havardin kirjan Virtuous Leadership (New York, 2007) kappaletta ”Prudence".

Viisaus: päätöksentekijöiden hyve

Ihmisten, jotka tahtovat johtaa ihmisiä ja palvella sekä heitä että yhteistä hyvää, on parannettava päätöksentekokykyään, sanoo Havard. Heidän tulee jalostaa viisautta, hyvettä, joka tekee heistä taitavia päätöksentekijöitä.

Viisaus saa johtajat näkemään tilanteet niiden koko monimutkaisuudessa (tai tilanteesta riippuen yksinkertaisuudessa) ja tekemään päätöksiä tämän ymmärryksen perusteella.

Viisas päätöksenteko rakentuu Havardin mukaan kolmesta vaiheesta: 1) kartoittamisesta (tiedon keruu), 2) harkinnasta (tiedon arviointi) ja 3) päätöksestä. Ensimmäinen vaihe suuntautuu todellisuuteen, kun taas arviointivaihe ja lopullinen päätös liittyvät ihmisen tahtoon ja toimintaan.

Johtajien on oltava ihmisluonnon opiskelijoita

Tehdäkseen oikeita päätöksiä johtajalla on oltava alansa vaatimaa ammatillista tuntemusta. Vähintään yhtä tärkeää on ihmistuntemus.

Heillä tulee olla elämänkokemuksen ja akateemisen opiskelun myötä saavutettua filosofista ja moraalista ihmistuntemusta. Tämä auttaa heitä käsittelemään tilanteita, jotka ovat luonteeltaan enemmän inhimillisiä kuin teknisiä.

Tieteellinen päätöksenteko voi toimia silloin, kun kysymys on täysin teknisestä asiasta. Mutta Havardin mielestä johtajuus kohtaa harvoin tilanteita, joihin ei liity ihmistä:

”Tieteellinen päätöksenteko on illuusio — tosin tämä ei estä poliitikkoja ja liikemiehiä, ratiolaistikoulutuksensa uhreja, kehittelemästä säädöstensä ja päätöstensä onnistumisen takaavia kaavoja ja laskelmia. Hurmaantuminen 'tieteelliseen' päätöksentekoon rajoittaa heidän inhimillistä tilannetajuaan ja koettelee myös kollegojen luottamusta."

Ohjenuora ”viisaus tulee elämänkokemuksesta" ei pidä täysin paikkansa. Viisauden hyve ei tule pelkästään elämänkokemuksesta, vaan tätä elämänkokemusta pohdiskelemalla. Tästä seuraa, että moni nuori pohdiskeleva ihminen voi olla viisaampi kuin vanhempi ihminen, joka ei pohdi turhan syvällisiä.

Käytännön neuvoja

Kuten sanottu, viisas päätöksenteko koostuu kolmesta vaiheesta, jotka suoritetaan joko tietoisesti tai tiedostamatta: 1) kartoittaminen, 3) harkinta eli arvioiti ja 3) päätös. Kartoittamisen tarkoitus on luoda tilanteesta tarkka käsitys. Havard antaa muutamia vinkkejä:

1. Kerää aluksi tietoa ja analysoi sitä kriittisesti.

On osattava arvioida lähteiden luotettavuus ja erotettava toisistaan faktat ja mielipiteet sekä totuudet ja puolitotuudet.

Faktan ja fiktion sekoittuminen on nykyään varsin tavallista. Monet kouluttamattomat (ja koulutetut) ihmiset ovat alttiita median yksipuolisuudelle, sen propagoimille puolitotuuksille. Meidän on osatta seuloa ja suodattaa vastaanottamamme tieto. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita manipuloinnin epäilemistä aina ja kaikkialla, mutta terveen kriittisyyden vaaliminen itsessämme ja muissa on hyvästä."

Propagandatekniikoden kehitystä tutkineen Oliver Thompsonin mukaan ”kaikkein vaarallisinta on propaganda, jota sen levittäjät itsekään eivät tunnista propagandaksi. Se on aggressiivisten, ennakkoluuloisten ja materialististen ajatusten huomaamatonta solinaa, jolla yhteiskunnan kilpailevat johtajakandidaatit täyttävät median uraputkikisassaan."

2. Vältä järkeistämistä hinnalla millä hyvänsä.

Järkeistäminen tai järkeily on tietoista tai tiedostamatonta objektiivisen tiedon vääristämistä haluttuun muottiin sopivaksi, psykologinen tapa vääntää totuus sopusointuun omien mieltymystemme tai tahtomme kanssa.

Tyyppiesimerkkejä järkeistämistä edustavat erilaiset latteukset, kuten: ”Asiakas on aina oikeassa", "Kaikki on suhteellista", ”Kaikki ovat yhtä oikeassa", ”Enemmistö on aina oikeassa", ”Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa" ja ”Kaikki on sallittua politiikassa ja bisneksessä".

Havardin mukaan voimme hakea lohtua tällaisista epätotuuksista, mutta viisauden hyveen harjoittaminen käy mahdottomaksi, jos elämme niiden mukaan.

3. Tunnista ja sanoudu irti ennakkoluuloistasi.

Järkeistäminen nousee pelkuruudesta. Ennakkoluulot nousevat tietämättömyydestä.

Ennakkoluulojen voittamiseksi on harjoitettava nöyryyden hyvettä. Steven Covey kirjoittaa: ”Nöyryys on yksi todellisten johtajien ominaisuuksista. Se näkyy heidän kyvyssään ottaa linssit pois silmiltä ja tutkia niitä objektiivisesti… Jos löytyy säröjä tai taittoa (ennakkoluuloja, tietämättömyyttä, virhepäätelmiä), he säätävät ne kohti suurempaa viisautta."

4. Ota huomioon organisaatiosi luonne.

Jos olet peruskoulun rehtori tai hyväntekeväisyysjärjestön puheenjohtaja, olisi epäviisasta hoitaa ongelmia yritysjohtajan tavoin. Yritysjohtajan taidoista on hyötyä, mutta jos et tee bisnestä, se pitää myös muistaa. Muuten saatat tehdä päätöksiä, jotka vahingoittavat organisaatiotasi.

5. Pidä mielessäsi organisaatiosi missio.

Mission tulee oikeuttaa ja antaa merkitys erityistavoitteille, ei päinvastoin. ”Mission onnistunut toteutus on oltava johtajan päätöksien avainkriteeri", sanoo Havard. Hän lisää: ”Missio ilman tavoitteita on jaloa joutavuutta. Sama on laita kaikenlaisten viitemissiosta irrallisten tavoitteiden ja suoritusmerkintöjen kanssa — paljon melua tyhjästä."

6. Yritä ennakoida tekojesi seuraukset mahdollisimman hyvin.

Viisaus on latinaksi prudentia, joka tulee sanasta providentia, kyky nähdä ennakolta. Viisaus on siis samalla havainnointia (tekoa edeltävän todellisuuden hahmottamista) ja ennakointia (teon jälkeisen todellisuuden hahmottamista). Kestoimpulsiivinen ei pysähdy ajattelemaan, vaan hyppää suoraan päätökseen. Hän ampuu ensin ja kyselee jälkeenpäin.

”Joskus matkaamme silmät sidottuina vailla käsitystä askeleidemme seurauksista. Jokaisella meistä on henkilökohtaista kokemusta tilanteista, joissa ripauksin ennakointia olisi estänyt tekojemme traagiset, koomiset tai tragikoomiset seuraukset." Havard tunnustaa: Suomessa ollessaan hän melkein hukkui, kun lähti kaverinsa kanssa saunasta avantouinnille ilman käsitystä siitä, että avannosta nouseminen ei ole itsestäänselvyys.

7. Pyydä neuvoa.

Ei viisas ole se, joka tietää kaiken, vaan se, joka tekee hyviä päätöksiä. Johtajat hyväksyvät rajallisuutensa ja valitsevat työtovereita, jotka voivat haastaa heidät. He eivät palkkaa virran mukana kulkevia, vaan päinvastoin etsivät henkilöitä, jotka kohtaavat ongelmat rohkeasti, nerokkaasti ja päättäväisesti.

Henkilökohtainen kokemus auttaa ennakoimaan tilanteita. Mutta jos kokemusta on vain vähän, kuten Havardilla avantouinnin suhteen, on ymmärrettävä kysyä neuvoa. ”Suomalaiset esimerkiksi kantavat naskaleita mukanaan liikkuessaan jäällä hiihtäen tai jalan, jotta jään pettäessä saisivat hivutettua itsensä ylös. Tosin eivät suomalaisetkaan ota naskaleita ja jääpiikkejä mukaan saunaan, mutta he eivät olekaan niin tyhmiä, että hukkuttautuisivat avantoon."

Pitäisikö meidän lisätä: ellei tullut otettua?

Usein edes pätevä, objektiivinen ja vilpitön neuvo ei riitä. Havardin mukaan tarvitaan sellaisten ihmisen neuvoja, jotka tuntevat sinut hyvin ja välittävät sinusta. Josef Pieper toteaa ystävyydestä:

”Ystävä, viisas ystävä, voi auttaa ystäväänsä päätöksen muodostamisessa. Tämä tapahtuu sen rakkauden perusteella, joka tekee ystävän ongelmat omakseen ja astuu ystävänsä minuuteen (näin se e olekaan täysin 'ulkopuolista'). Nimittäin sen ykseyden perusteella, jonka rakkaus voi muodostaa, hän kykenee visualisoimaan konkreettisen tilanteen, visualisoimaan sen vastuun sydämestä, niin sanoaksemme."

8. Lopuksi, soveltamalla jokaisen sydämessä olevaa luonnollista moraalilakia erityistilanteisiin varmistat oikeudenmukaisen lopputuloksen. Mitä tämä tarkoittaa?

Sääntöjen, esimerkiksi kymmenen käskyn tai sen johdannaissäädösten, tietämys ei riitä. Tarvitaan viisautta – käytännöllistä viisautta. Käskystä: ”Älä vanno väärää valaa" voidaan johtaa ohjenuora: ”Älä herjaa kilpailijoitasi." Hyvä juttu, mutta meidän on käytettävä järkeä ja pääteltävä itse, missä menee reilun kilpailun raja.

Samoin käskystä: ”Älä varasta" voidaan johtaa ohjenuora: ”Sinun tulee maksaa oikeudenmukaista palkkaa." Jälleen hyvä juttu, mutta mikä on oikeudenmukainen korvaus tietystä työstä? Meidän on tehtävä harkittu päätös.

Johtajat kohtaavat tavattomasti kipeitä moraalisia ja eettisiä kysymyksiä sekä haasteita, johin harvoin löytyy oppikirjaratkaisuja. Erinomaisuuteen ei ole "rasti ruutuun" -tekniikkaan. Erinomaisuus vaatii joustavan sopeutumiskyvyn, joka saadaan vain viisauden hyveestä.

Johtajat voivat joko hyväksyä tai hylätä saamansa neuvon. He tekevät henkilökohtaisia päätöksiä ja ottavat niistä henkilökohtaisen vastuun. Epäonnistumisista ei syytetä huonosti neuvoneita.

Arviointi ja lopullinen päätös

Kartoittamista seuraavat arviointi ja päätös. Arviointi on etujen ja haittojen arvioimista. Päätös on ratkaisumahdollisuuksien väliltä valitsemista.

”Päätöksentekijöiden tulee varata aikaa – olettaen, että he tuntevat tämän ylellisyyden – voidakseen hankkia kaiken olennaisen informaation ja analysoidakseen kaikki päätökseen vaikuttavat taustatekijät. Mutta kun suunta on selvä, on toimittava viivyttelemättä."

Viisaus ei ole pelokasta. Täytäntöönpanovaiheella on aina riskitekijänsä. Viisaus tukee päätöksentekoa, mutta ei takaa hyvää lopputulosta. ”Viisas ihminen ei odota varmuutta silloin, kun sitä ei ole, eikä hän petä itseään väärällä varmuudella", sanoo Josef Pieper.

Johtajat tietävät, että päätöksentekoon voi kuulua suuria riskejä. ”Ei kukaan opi tekemättä virheitä", muistuttaa Peter Drucker. ”En koskaan ylentäisi sellaista henkilöä korkeisiin tehtäviin, joka ei ole tehnyt virheitä, suuriakin sellaisia. Muussa tapauksessa … hän ei osaisi nähdä virheitä ajoissa eikä korjata niitä."

Havardin mukaan viisas päätös voi osoittautua virheeksi ja epäviisas päätös onnistuneeksi, jos toimeenpanovaiheessa ilmaantuu tekijöitä, joita ei mitenkään olisi voinut aikaisemmin ennakoida. ”Tästä johtuen", hän muistuttaa, ”ei ole suotavaa arvioida johtajan päätöksentekokykyä vain joidenkin päätösten perusteella. On otettava huomioon hänen paimenuransa tulokset kokonaisuudessaan."

Viisauden ydin: oleminen ja havaintokyky

Lopuksi tullaan oivallukseen, jota itse pidin tärkeimpänä. ”Viisauden hyveen ydin muodostuu johtajan luonteen ja hänen todellisuudentajunsa välisestä siteestä. Toisin sanoen se muodostuu olemisen ja ymmärryksen välisestä yhteydestä, mitä olemme ja mitä näemme."

Havard selventää:

”Kykymme käsittää todellisuus ja tehdä hyviä päätöksiä riippuu siitä, missä määrin elämme klassiset hyveet todeksi. Kuten Aristoteles asian ilmaisee: 'Hyvä ihminen näet arvostelee kaikkea oikein, ja totuus näyttäytyy hänelle.' Ylpeä ihminen sitä vastoin arvioi todeksi sen, mitä häntä imartelee; hillitön tai kohtuuton sen, mikä tuo hänelle valtaa, rahaa tai nautintoa; pikkusieluinen taas sen, mikä oikeuttaa hänen pelkuruutensa tai laiskuutensa."

Olemisen (luonteenvahvuutena ymmärrettynä) ja ymmärryksen (asioiden tosi olemuksen näkemisenä ymmärrettynä) välinen suhde on perustavanlaatuinen. Katsomme ja tulkitsemme asioita luonteemme linssien läpi. Vahvistamalla luonnettamme, toisin sanoen vahvistamalla hyveitämme, kehitämme järjen valaisemaa harkintakykyämme.

Hyveet puhdistavat

Havard huomauttaa, että luonteemme vaikuttaa myös siihen, miten näemme muut ihmiset — mehän olemme aina arvioimassa muita.

Usein projisoimme omat heikkoutemme muihin. ”Jos janoamme valtaa, epäilemme tapaamiamme ihmisiä vallanjanoisiksi, oli se totta tai ei — ja yleensä ei." Puolison uskollisuuden epäileminen voi kieliä omasta taipumuksesta vilkuilla ympärille. Varas näkee joka puolella varkaita.

Augustinukselta tulee neuvo tästä tuomitsevuudesta poisoppimiseksi: ”Tavoittele hyveitä, joita epäilet muilta puuttuvan. Sen jälkeen et enää näe heidän heikkouksiaan, koska ne ovat kadonneet sinulta itseltäsi." Hyveiden runsaus tekee helpommaksi nähdä ihmiset sellaisena kuin he ovat, vahvuuksineen ja heikkouksineen.

”Hyveet valaisevat älyämme, vahvistavat tahtoamme ja puhdistavat tunteitamme. Niiden avulla näemme maailman, inhimillisen elämän ja tilanteet sekä ihmiset sellaisina kuin ne ovat, emmekä sellaisina kuin kuvittelemme niiden olevan. Ilman tätä objektiivisuutta emme voi tehdä oikeita päätöksiä." Tähän on hyvä lopettaa – ja tästä on hyvä aloittaa.

Jason Lepojärvi

Jason Lepojärvi on teologian tohtori, rakkaustutkija ja Hyvejohtajuus-sivuston entinen päätoimittaja. Oxfordin ja Helsingin väliä kulkevan ”rakkauden ammattilaisen” sukujuuret ovat Suomen Lapista ja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta. Hän harrastaa kamppailulajeja, metsästystä ja moottoripyöräilyä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€