Hyveellinen shoppailu

Hyveiden käsitettä on luonnollisesti helppo soveltaa johtajuuteen, mutta myös asioihin, joilla on todellista merkitystä, kuten shoppailuun.

Sillä tottapuhuen ihminen pystyy luotsaamaan elämänsä läpi tekemättä bisnestä tai muuta vastaavaa tylsää, mutta on harvassa niitä, jotka pystyvät välttämään shoppailun.

Jos sellainen yksilö löytyykin, olen taipuvainen osoittamaan hänelle myötätuntoani. Hän on onnistunut välttämään yhden elämän tarjoamista parhaista ylellisyyksistä.

Jokainen joka tuntee shoppailun tuntee valitettavasti myös sen varjopuolet: ostokrapulan, nimettömät shoppailijat, joulunajan täpötäydet liikkeet. Unohtamatta niitä virheostoksia, jotka nostavat kasvoille irvistyksen (muistivihjeenä ostokset, jotka teimme 80-luvulla).

Nämä haittapuolet eivät kuitenkaan voi poispyyhkiä shoppailun kauneutta tai sitä jännityksen tunnetta, joka nousee ojentaessasi luottokortin myyjälle ja vastaanottaessasi kauniin, uusimman ostoksesi uudessa ostoskassissa.

Kuten kaikki hyvä elämässä, myös shoppailu tulee nähdä hyveiden valossa, voidaksesi saada siitä täyden nautinnon.

Alle olen koonnut monipuolisen, joskaan ei täydellisen, oppaan shoppailun nautinnon maksimoimiseksi hyveitä soveltaen.

Itsehillintä

Shoppailun käsitteleminen ei olisi täydellistä ilman itsehillinnän käsitettä. Tietenkin olemme kaikki jo kuulleet tämän aiemminkin; älä shoppaile liikaa, älä hankkiudu velkakierteeseen, harjoita itsekuria äläkä shoppaile nostaaksesi mielialaasi. Kaikki tämähän on kohtuullisen tylsää. Ja kuitenkin tuo kaikki on totta ja hyveellisen shoppailun perusta.

Muistelehan peruskysymyksiä: ”Tarvitsenko todella tätä?” ja ”Miksi itseasiassa haluan ostaa tämän?”

Loput hyveellisen shoppailun periaatteet nojautuvat perimmiltään itsekuriin.

Siveys

Ylläpidä siveyden (puhtauden) periaatetta suhteessa tuotteeseen että sen tuottajaan.  Seuraa kauneuden ja käytännölllisyyden periaatteita rakkaudessasi tuotteeseen.

Älä himoitse logoa tai osta brändiä pelkästään, koska sitä on kiva näytellä. Vältä brändikulttia sillä sen kannattaminen perustuu loppujen lopuksi alhaiseen itsetuntoon tai ylpeyteen. Ja kaikella kunnioituksella pysy erossa määrää laadun kustannuksella tarjoavista halpahalleista.

Anteliaisuus

Osta toisinaan lahjoja ystäville ja perheellesi.  Sinä saat siitä hyvän mielen ja läheisesi myös. Mutta ostathan jotain, mikä todella miellyttää saajaa, ei mitä itse haluaisit vastaanottaa.

Ahkeruus

Älä koskaan osta melkein oikeaa vaan pidä yllä uskoa, että tuote jota haet on olemassa ja löytyy. Ole samalla realistinen tuotteen tärkeimmistä ominaisuuksista ja pitäydy niissä siten, että osaat tarvittaessa luopua muista vähemmän tärkeistä kohteista löytääksesi oikean tuotteen.

Kärsivällisyys

Usko todeksi, että jonot ja odottaminen ovat osa shoppailua.  Älä menetä pinnaasi ja ärsyynny, se saa sinut ainoastaan näyttämään hölmöltä eikä nopeuta yhtään palvelua.

Ystävällisyys

Ole ystävällinen kauppiaalle ja työntekijöille. Myös he ovat ihmisiä ja heilläkin on huonot päivänsä. Voit nähdä shoppailussakin mahdollisuuden kehittää itseäsi olemalla ystävällinen kohtaamillesi ihmisille (jopa sille naiselle, joka kiilaa eteesi).

Nöyryys

Muista, ettei ole eleganttia pröystäillä ostoksista toisille ihmisille. Kukaan ei pidä ylpeilijöistä.

Olet nyt vastaanottanut ostomanuaalin ja valmis, jälleen kerran, astumaan kulutuksen maailmaan. Kauan eläköön shoppailu!

Saila Savolainen

Kirjoittaja Saila Savolainen on ansiokas shoppailija ja kauneusintoilija. Hän harrastaa kirjallisuutta, matkailua ja ajoittain myös Helsingin yliopistossa vierailua.

 
  • Sirkku Ilona

    Ou nou. Piti olla matalalla profiililla kunnes lahjakirja on luettu, mutta minkäs teet kun on näin vakuuttava akateemis-empiiris-pragmaattinen teksti!

    Nyt ollaan kyllä ytimessä.

    Lisätä voisi oikeastaan vaan ylistyksen sille, kuinka mahtavaa liikuntaa (liikuntahan auttaa elämänhallinassa ja siten myös hyveissä) shoppailuun liittyy ihan luonnostaan. "Korkkareilla kevätsepelistä kaupan kivilattioille ja takaisin" -metodi polttaa rasvaa keskivartalon lihasten ympäriltä ainakin 500 kcal/tunnin shoppailu!

    Ai niin, entäs miehet?… No. Empirisen havainnointini perusteella olettaisin, että pelkkä naisystävän shoppailun mukana kestäminen vaatii kaikkien mahdollisten sisäisten hyvelihasten äärimmäistä rasitusta ja venytystä. SE on jo ihailtavaa.

    😀

  • Juhani Sarsila

    Terve / Salvete! – Platon mietti pitkään, mikä olisi päähyveiden määrä tahi joukko. Lopulta hän ruksasi pois velvollisuuden / hurskauden ja päätyi vaatimaan meiltä ihmisiksi syntyneiltä neljää (4) hyvettä: rohkeutta, viisautta, oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta. – Olen itse(kin) sitä mieltä, että ihmiskunnan historiassa ALKUPERÄINEN hyve on rohkeus, joka sittemmin myös intellektualisoitiin. – Olen kirjoittanut teemasta kirjan, parikin englanniksi. – Hyvää pääsiäistä. J.

  • Jason

    Sirkku: pidin tuosta mies-näkökulmasta! Siinäpä hyvä pointti. Mekin voimme katsoa shoppailua hyveiden näkökulmasta, nimittäin omien hyveidemme.

    Juhani: kiinnostava ajatus. Mitä tarkoitat alkuperäisellä hyveellä? Eikö Platon ajatellut, ettei yhtä hyvettä ilman toista (ts. hyveet orgaanisessa suhteessa toisiinsa)? Entä miten tämä liittyy shoppailuun?

  • Jason, hei (ja terveiset Medeialle).Katsoisin, että klassisen tyylin hyve-etiikka (Pindaros, Platon jne) perustuu historiallisesti, ellei jopa psykologisesti rohkeuden / miehuuden primaattiin (kr. andreia, lat. virtus) kohdattaessa vaaroja ja vastuksia. Pahoittelen antiikkisen puhetavan miessovinismia tässä. – Rohkeuden lapsia, tai siis tyttäriä, ovat muut hyveet. Olen esittänyt hyveiden derivointiteorian saksalaisten julkaisemassa kirjassani, mutta en voi sitä tässä tilassa nyt valitettavasti esitellä. Sellaiset filosofit kuin Demokritos, Sokrates ja Platon intellektualisoivat rohkeuden: pitää tietää, milloin pelolle on todellista aihetta. Hyve on tietoa; kaikki hyveet ovat vain samaisen tiedon aspekteja. Se jolla on yksi hyve, on samalla kaikki muutkin (siis pakanalliset hyveet). Mutta kristilliset hyveet ovat keskenään ristiridassa. On nähty monesti, ettei rakkaus (agapé, caritas) kuulu samaan joukkoon kuin usko ja toivo kristillisten kirkkojen elämässä ja historiassa.

  • Mielenkiintoista, kiitos Juhani!

    Jatkokysymyksiä:

    1. Kerrot, että rohkeuden hyve myöhemmin intellektualisoitiin. Kirjoituksestasi tulee fiilis, että tämä olisi ollut virhe. Mutta et kuitenkaan tarkoita mitään sellaista?

    2. Millä tavalla kristillinen hyve rakkaus ei kuulu joukkoon uskon ja toivon hyveiden kanssa? En ole kuullut tällaisesta ennen, vaikka sanotkin että se ”on nähty monesti”.

    Terveiset meni perille, kiitos! 😉 Terv. Iason

  • Se mitä me nimitämme (ja vanhat kreikkalaisetkin nimittivät) rohkeudeksi tai miehuudeksi, merkitsi aluksi vain suorituskykyä, voimaa, jota osoittamaan ihmiselle riitti pelkkä biologinen varustus. Tuonnempana rohkeus / miehuus intellektualisoitiin, ja Platonin teoksessa 'Lakhesis' päästään tulemaan, että rohkeus on viisautta / tietoa, kuten viisaus / tieto on rohkeutta. Piti älytä olla rohkea. Suorituskyvystä tuli hyve, eikä vain intellektuaalinen vaan myös eettinen hyve. Ei rohkeuden intellektualisoiminen ollut virhe sen kummemmin kuin sen eetillistäminenkään – luonnollinen seuraus kulttuurin syntymisestä ja kehittymisestä. – Mitä kristittyihin tulee, usko ja toivo kuuluvat (hieman tautologisesti) yhteen, mutta rakkaus ei tähän kaksikkoon kuulu (paitsi ihanteessa). Inkvisitiolaitos on kunnostautunut teologisessa vihassaan (odium theologicum) ja tehnyt selvää monesta harhaoppisesta ja vääräuskoisesta. En nyt ehdi perustella laajemmin, mutta sanon kuitenkin, että inkvisitio on kerettiläisiä jahdatessaan ja murhatessaan osoittanut ilman muuta esimerkillistä uskoa ja toivoa, mutta enpä kehuisi sen, kuten kirkon yleensäkään osoittaneen masinitsemisen arvoista rakkautta lähimmäisiä ja/eli vihollisia kohtaan. Suosittelisin perehtymistä kataarien historiaan. Ja mitä kristilliset kirkot tekivät tai jättivät tekemättä toisen maailmansodan aikana? Niin katolisilta kuin protestanteilla puuttui rohkeuden hyvettä vastustaa Saksan kansallissosialisteja. Lisäsin tänään Claus von Stauffenbergin harrastusteni joukkoon. Hyvää jatkoa. Juhani

  • Sirkku Ilona

    Juhani,
    ymmärrän retoriikastasi, että olet nousemassa pois tämän keskustelun kyydistä ja kunnioitan sitä. Jos kuitenkin vielä jaksat jatkaa, muutama lisäajatus. 🙂

    Olen kristittynä ensimmäinen myöntämään sen ilmeisen faktan, että kaikki kristilliset tunnustus- ja kirkkokunnat ovat menneet monessa asiassa harhaan eivätkä ole täydellisiä.

    Inkvisitio on silti vain osa totuutta. Ja koska inkvisitio ja ristiretket ovat ne asiat, joihin kirkkojen epäkohtia osoittaaman pyrkivät todella helposti ja usein hyvin heppoisin eväin (sinä osoitat perehtyneisyyttä!)viittaavat, uskallan hiljaisen harmistumisen sijasta nostaa esille, että myös toisenlaisia tapauksia on. Paljon. Esimerkiksi tälle blogille melko oleellisessa Hyvejohtajuus -teoksessa on useita esimerkkejä kristittyjen merkittävästä panoksesta jopa kokonaisen maanosan kehitykselle ja hyvinvoinnille.

    Mitä toiseen maailmansotaan ja kristittyihin tulee, moni pappi ja ns. riviuskova uskalsi uida myös vastavirtaan. Vaihtovuoroisesti tarjoan tutkittavaksi vaikkapa tapauksen Corrie Ten Boom. Todellinen kirkko/seurakunta = yksilöitä ja heidän valintojaan.

    Kirjoitit: "inkvisitio on kerettiläisiä jahdatessaan ja murhatessaan osoittanut ilman muuta esimerkillistä uskoa ja toivoa". Mielenkiintoinen väite. Minun silmissäni inkvisitiolaitos peräti huutaa ääneen silloisen kirkkolaitoksen epäuskoa ja pelkoa.

    Ysätävällisin kevätterveisin,
    S.I. 🙂

  • Hei,

    Kirkko ei kaiketi ole elämässä ja historiassa sen parempi kuin ihminen, jonka "pimeä puoli" tulee yhtenään esille. – Inkvisition lipun väri oli muuten vihreä, mikä kytkeytyi siihen toivon (elpis, spes) hyveeseen.

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€