Kun vakuutuspetos tuntui oikealta

Vakuutuspetos on vahva sana, joten ihmetyttää että edes harkitsin moiseen ryhtymistä. Siinä hetkessä se tuntui kuitenkin oikeutetulta, siis oikeudenmukaiselta.

Oma vakuutusyhtiöni tarjoaa mahdollisuuden täyttää korvaushakemus netissä. Täytä nettilomake, säilytä kuitit itse ja rahat tupsahtavat tilille. Ah, miten helppoa!

Helppoa, joskin selvästi väärin, olisi myös säätää kuiteissa olevia loppusummia. Mutta entä jos korvaus tulee hakea vuoden sisään kulun muodostumisesta ja aikaa on kulunut vuosi ja yksi päivä? Sopiiko päivämäärää muokata, ihan vain pikkuisen?

Sääntöihin perustuvassa etiikassa on sudenkuoppansa, eiköhän tämä ole yksi niistä?

Täytyy myöntää, että tilanne alkoi kiristämään hermoa aika lailla. Edessäni oli läjä kuitteja. Olin syöttänyt tiedot korvauslomakkeelle ja enää suurin summa, noin satasen arvoinen kuitti, oli syöttämättä.

Päivämäärä ei kuitenkaan järjestelmälle kelvannut. Olin auttamatta liian myöhässä. Eilen olin oikeutettu korvaukseen, mutta en enää tänään. Onko se oikeudenmukaista?

Onko?!?

EI OLE!!!

Ei pienestä unohduksesta voitaisi rankaista näin pahasti! Siispä syötin hienosäädetyn päivämäärän ja katselin tyytyväisenä ruutua.

Oikeus ja kohtuus.

Oikeudenmukaisuus!

Tämä on oikein.

Mietin kuitenkin kuinka olisin toiminut, jos vanhentunut kuitti olisi ollut vain muutaman euron arvoinen. Niinpä, olisin heittänyt sen roskiin enempää miettimättä. Mutta entä toinen ääripää? Jos kuitti olisi ollut miljoonan euron arvoinen? Kyllähän viimeistään silloin olisin ollut oikeutettu korvaukseen myös myöhästyneenä!

Jouduin myöntämään itselleni, että keinotekoisen tilanteen lavastaminen ei auta. Miljoonakorvaus olisi haettu välittömästi ja tilanne olisi monin tavoin toinen. Nyt oltiin jo aika kaukana alkuperäisestä ongelmasta, mikä ei yleensä ole hyvä merkki.

Kävin läpi kiistämättömät faktat:

  • Tiesin, että korvaus on haettava vuoden kuluessa.
  • Tiesin, että minulla on huono muisti.
  • En ollut asettanut muistutusta itselleni vaikka tämän tyyppisissä asioissa yleensä sen asetan.

Järjestelmällisyyden puutteesta aiheutunut ongelma oli lopulta oma valinta. Jos elän ilman järjestystä, sillä on kustannuksensa — kuten nyt — eikä näitä kustannuksia saa ulkoistaa muiden kannettavaksi (kulki kustannus vakuutusyhtiön kautta tai ei).

Lähetin korvauslomakkeen ilman viimeisintä kuittia, sata euroa köyhempänä, lompakosta kipeänä, joskin muuten hyväntuulisena.

Toki rehellisyydellä on hyötynsä:

  • Puhdas omatunto.
  • Tästä seuraava kevyempi olo, kun ei tarvitse pelätä jonkun tulevan tarkastamaan kuittien oikeellisuutta.

Entä oliko rehellisyydestä konkreettista hyötyä? Rahallisesti en päätökselläni netonnut pikavoittoja, mutta väitän että muistini sekä tapani toimia korvaushakemusten kanssa paranivat.

Opittua: satanen on pieni raha itsensä kehittämisestä.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • tumppi

    Tämä oli kyl aika huono artikkeli. Mikä tän jutun pointti niinkun oli? Minkä takia ketään kiinnostaa kuitit mitä lähetetät vakuutusyhtiölle. Tällä tekstillä oli lukijalle suurinpiirtein yhtä paljon arvoa, kuin sillä et mä alkaisin pitämään blogia mun aamiaisesta.

  • Kiitos, tumppi, palautteestasi! 🙂

    Jutun pointti oli ihan lopussa: kasvusta voi ja kannattaa maksaa — myös rahaa.

    Toivottavasti muut artikkelit voivat tarjota sinulle enemmän. Voinen suositella esimerkiksi viimeisintä vieraskynäämme retoriikasta.

    Ystävällisin terveisin,
    Jussi

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€