Nöyrästi toinen toistaan parempia

Yksi hyvän johtajan tuntomerkki on nöyryys. Sillä tarkoitetaan totuudessa elämisen tottumusta. Ihminen, joka tekee päätöksiä tämän perusteella, tekee hyviä päätöksiä.

Lähes päivittäin olemme voineet lukea ja kuulla hallitsijoiden ja ns. julkkisten arvosteluja. Jossakin päin maailmaa on valtaa pitävät vaihdettu äänestyksen, väkivallan tai skandaalin jälkeen. Taustalla on saattanut olla vaalipetosta, korruptiota, yksityiselämän skandaaleja tai tekaistuja syytteitä. Järjestetään lakko, vaaditaan eroa. Joskus on vaikea tietää asioiden tosi laita, koska mediassakaan ei aina esiinny yhtä totuutta.

Me niin sanonut rivikansalaiset olemme hymistellen, joskus sarkastisesti tai jopa ivaten tai kauhistellen seuranneet myös omien ministereidemme muistin toimivuutta. (Poikkavatko he tosiaan niin paljon meistä itsestämme.)

Mitä yhteistä on Adolf Hitlerillä, Josef Stalinilla, Florence Nightingalella, Äiti Teresalla ja Aleksandr Solženitsynilla?

Paljonkin.

He kaikki syntyivät joskus. He olivat lapsia ja kasvoivat aikuisiksi. Heidän elämänsä tässä maailmassa ja tässä ajassa on päättynyt. Mutta he jättivät itsestään pitkän muiston ihmiskuntaan.

Mitä yhteistä on Adolf Hitlerillä, Josef Stalinilla ja Ismail Enverillä?

Edellä mainitut seikat pätevät myös tässä. Mutta niiden lisäksi voidaan varmaan olla samaa mieltä siitä, että kyseiset herrat jättivät ihmiskuntaan aivan omanlaisensa muiston ja jäljen. Moni perhe, suku tai kokonainen kansakunta voisi niistä kertoa.

Tätä jälkeä voi käydä seuraamassa vaikka Katynin metsässä tai Auschwitzin keskitysleireillä. Moni vielä elossa oleva kantaa jälkeä itsessään, ja se siirtyy sukupolvelta toiselle.

Olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että kyseinen jälki on yksikertaisesti paha ja jäljen jättäjät toimivat pahasti. Meissä asuva oikeudenmukaisuus, tai se mitä siitä on jäljellä, varmaan vaatisi heille rangaistusta, jos he olisivat vielä elossa. Joku voisi sanoa: Mädätköön syvimmässä helvetissä, elokuvien ilmaisuja lainatakseni.

Mitä yhteistä on Florence Nigthingalella, Äiti Teresalla ja Aleksandr Solženitsynilla?

Sen lisäksi, että he olivat syntyneet joskus, eläneet ja kuolleet, hekin jättivät ihmiskuntaan pitkän jäljen.

Yhteistä heidän elämälleen on se, että he elivät muita auttaen. Voidaan sanoa, etteivät he oikeastaan itse omistaneet mitään. Ei heiltä kuitenkaan elämässä mitään puuttunut.

Heitä arvostetaan kansainvälisesti. Kymmenille miljoonille ihmisille he edustavat esimerkkiä siitä, kuinka valtavasti yksi ihmiselämä voi tehdä koko ihmiskunnan hyväksi. Ihmiset nimevät lapsiaan, kouluja ja järjestöjä heidän mukaansa. Vielä nykyään useat nuoret ja varttuneemmatkin kuulevat heistä ja saavat innoitusta elämäänsä.

Ne, jotka ovat lähemmin tutustuneet heidän elämäänsä esimerkiksi kirjojen tai kokemusten kautta, saattavat ajatella, ettei heitä ole palkittu tarpeeksi, että he jos jotkut ansaitsisivat suuren kunnian ja palkkion kaikesta tekemästään hyvästä.

Mitä yhteistä on Corazon Aquinolla, Nelson Mandelalla, sinulla ja minulla?

Kun kerran luet tätä, niin yhteistä sinulla ja minulla on ainakin se, että olemme syntyneet ja olemme vielä elossa. Mitä yhteistä em. henkilöillä ja sinulla on?

Minä en tiedä, sinä tiedät.

Keskeistä on eräs elämän perustotuus, joka meidän tulisi huomioida elämässämme. Kun kerran tähän maailmaan olemme  syntyneet, niin myös kerran tästä maailmasta poistumme. Mitä tapahtuu syntymän ja kuoleman välillä, riippuu suurelta osin tärkeimmistä päätöksistämme ja niissä pysymisestä.

Tarkoitan totuudessa elämistä ja siinä pitäytymistä.

Totuudessa elämisen tottumusta kutsutaan myös yksinkertaisesti nöyryydeksi. Asia, joka on ihmiselle kaikkein vaikeinta, koska olemme niin suurenmoisia, kaikkia muita maanpäällä eläviä ylivertaisimpia. Onneksi välillä meitä muistutetaan, esimerkiksi tuhkapilvien avulla siitä, että emme ole maailman napoja — vaikka olemmekin tärkeitä ja elämällämme on merkitys.

Onnellinen se ihminen, joka osaa asettautua elämän perustotuuksiin. Se tarjoaa puitteet turvalliselle ja mahdollisuuksia täynnä olevalle elämälle, jonka jäljet näkyvät maailmassa pitkään.

Nöyrtyminen elämän perustotuuksien äärellä avaa silmät näkemään totuuden asioista, itsestään ja muista. Se auttaa toimimaan totuudenmukaisesti. Toiminta on silloin rakentavaa suhteessa ihmiskuntaa ja maailmaa kohtaan. Toiminta keskittyy olennaiseen ja on sen vuoksi sekä tehokkaampaa että merkittävämpää.

Voit olla samanaikaisesti jättämässä hyvät jäljet sekä kaikkein lähimmäisille että laajemmalle yhteisölle.

Markku Lepojärvi

Kirjoittaja Markku Lepojärvi, taustaltaan kuulovammaisten koulun rehtori ja kehitysyhteistyö-projektien vammaisasioiden konsultti, on ollut naimisissa 30 vuotta, on kolmen aikuisen lapsen isä ja viiden lapsen vaari sekä kolmen lapsen sijaisisä.

 
  • Oskari

    Kaunis kirjoitus – kiitos!

  • Johtajan nöyryys ja empatia ovat varmasti myös menestyvän organisaation sekä siellä hyvin voivien ihmisten taustalla. Itsekeskeiset ja "suuret pomot/ johtajat", jotka rakentavat pelko-organisaatioita on niin nähty. Hyvä kirjoitus. Kiitos.

  • Markku Lepojärvi

    Kiitos Irma kommentistasi!

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€