| 10.5.2010 |
Kuinka kiire kesytetään? (Kiire-sarja 2/2)
Kiire-sarjan ensimmäinen osa kertoi alueen, jolla nyt liikutaan. Jatkuva kiire on henkilökohtainen valinta emmekä halua luopua siitä, kunniamerkistästämme. Syitä kiireeseenKiireen taustalla on monta tekijää. Tässä joitakin:
Todelliset syyt kiireeseenUseimmat syyt, myös edellä mainitut, juontavat juurensa lopulta kahteen pääsyyhyn. Turhamaisuus
Haluamme olla tärkeitä. Haluamme näyttää tärkeiltä. Kiire ja sen näyttäminen on parhaita tapoja elää tätä todeksi. Laiskuus
Eräs johtaja näytti meille kaikille esimerkkiä osallistuessaan huonosti valmisteltuun kokoukseen, joka ei ottanut loppuakseen.
Jos olemme olleet laiskoja, emmekä ole selvittäneet itsellemme tavoitteitamme, prioriteettejamme (kuten viime viikon kommenteissa hyvin sanottiin), niitä on kovin vaikea puolustaa muiden asettamia vaatimuksia vastaan. Mikä on tavoitteesi? Ehkä onnellisuus, hyvä elämä? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Mikä on missiosi? Ladotko vain tiiliä päällekkäin vai rakennatko katedraalia? Ratkaisumallit kiireeseen
Kukin näistä voi olla hyvä ja tehokas keino, mutta ne ovat vain tekniikoita. Esitetyt ydinongelmat — turhamaisuus ja laiskuus — ovat luonteenpiirteitä, huonoja sellaisia. Heikkoa luonnetta ei korjata tekniikalla. Huonoista luonteenpiirteistä pääsee eroon vain vaihtamalla ne hyviin luonteenpiirteisiin. Pitkäkestoinen ratkaisu kiireeseenKesytä kiire seuraavalla kahden askeleen ohjelmalla. 1) Tunne itsesi Kuinka käytät aikasi? Voit pohtia asiaa esim. seuraavan (Stephen Coveyn) nelikentän avulla:
Mitä analyysisi kertoo sinusta? Missä huomaat olevan kasvuvaraa? 2) Pyri hyveeseen Ei nopeita voittoja. Ei tekniikkaa. Sorry. Kyse on oikeiden tavoitteiden saavuttamisesta sekä syvästä sisäisestä rauhasta. Kyse on todellisesta ajanhallinnasta. Tavoitteesi — hyvä elämä — ei seuraa tahokasta ajankäyttöä. Tehokas ajankäyttö seuraa tavoitettasi — hyvää elämää. Lisää aiheesta:3 kommenttia kirjoitukseen “Kuinka kiire kesytetään? (Kiire-sarja 2/2)”Kommentoi |
Kun ihminen laittaa itsensä tekemään kahden tehtävät, niin kiirehän siinä tulee. Mutta mistä niitä tehtäviä tulee ja mitä asialle voi tehdä?
Emme halua luopua kunniamerkistämme.
Olemme kiireisiä, koska emme puolusta aikaamme. Emme suojele aktiivisesti itseämme, perheitämme, ja annamme muilta ihmisiltä tulevien odotuksien ja pyyntöjen määritellä itsemme ja oman ajankäyttömme rajat.




Kiitän ansiokkaasta analyysistasi.
Samoin,olennaiset asiat tuli hyvin ja samalla yksinkertaisesti jäsennetyiksi. Olen sitä mieltä, että pirstoutuneessa kulttuurissamme ihmisistä on tullut passiivisia ohjattavia, jotka ovat vieraantuneet sekä itsestään, arvoista että valitettavasti joskus myös itse elämästä. Ainakin minulta oli kadoksissa pitkään työn itseisarvo, luonnon itseisarvo ja oma itseisarvoni. Olin välineellistänyt ja esineellistänyt jopa itseni ja kehoni järjestelmän palvelijaksi. Yritin hallita elämääni. Kunnes hallinta kirposi ja putosin tyhjyyteen. Kun opin tuntemaan itseni, siirsin elämäni ohjauksen takaisen itselleni, ja tänä päivänä kohtuullinen elämäni vaatimattomassa ympäristössä tuntuu rikkaammalta kuin koskaan. Olen löytänyt armon sekä itseäni että muita ihmisiä kohtaan. Olen nykään suhtellisen pätevä oman elämäni aktiivinen ohjaaja.
Kiitoksia kommenteista!
Katin kommentista silmään osui armollisuus. Itselleen rehellinen ja siksi armollinen on lähes poikkeuksetta armollinen myös muita kohtaan.
Itselleen armoton on usein myös muille armoton. Tämä näkyy myös ajanhallinnassa eli ajankäytölle osoitetuissa vaatimuksissa. Armoton johtaja imee nopeasti kaikki mehut itsestään ja organisaatiostaan.