Kuluttamisen hyveestä hyvinvointiyhteiskunnassa

Kuluttajakansalainen on keskeinen osa hyvinvointiyhteiskun-tamme taloudellista tukijärjestelmää. Hän on paitsi omia etujaan markkinoilla maksimoiva toimija, myös oppiva ja vastuullinen yhteiskunnan jäsen, jonka arvot ovat yhteneväiset hyvinvointiyhteiskunnan arvojen kanssa.

”Osta, jos sulla on rahaa, siinä ei ole mitään pahaa. Työ luo rahaa ja raha luo työtä kansantalouden kiertokulun myötä. Omaa etuasi saat vapaasti ajaa, tavoitat sitten linnaa tai majaa. Se toisilta ei olis koskaan pois, jos markkinat hommansa hoitaa vois. Tee työtä ja keksi uutta, käytä luovasti joka tilaisuutta. Maailma on silloin rajoja vailla ja surkuttelun osa vain laulajalla.”
–Sixten Korkman (HS 3.9.2006)

Oheinen riimitys piirtää osuvasti kuvaa ihmisistä vapaina toimijoina, jotka vapailla markkinoilla omaa etuaan tavoitellen tekevät työtä ja ostavat sitä mitä haluavat. Työn ja kuluttamisen kiertokulku yksilötasolla koituu loppujen lopuksi koko kansantalouden hyväksi. Talous kasvaa ja luo uusia kulutusmahdollisuuksia.

Näkökulma on resurssi- ja työkeskeinen; kuluttaminen otetaan mukaan itsestäänselvyytenä, jota rajoittaa vain rahan puute.

Kanna kuluttajan vastuu talouskasvusta ja julkisen sektorin kestävyydestä

Kansalaisten tosiasiallisen vapauden ja oikeudenmukaisuuden turvaamisen kannalta keskeistä on se, että talous kasvaa ja julkisen talouden kestävyys turvataan.  Yksityinen kulutus muodostaa bruttokansantuotteestamme yli 50%. Jos emme kuluta yhä enemmän – tai jos peräti leikkaamme kulutustamme totutusta – talouskasvu vaarantuu.

Sen seurauksena sekä julkisten palveluiden rahoituspohja että työllisyys heikkenevät. Edelleen mahdollisuudet turvata oikeudenmukaisuuden ja tosiasiallisen vapauden toteutumista julkisten palveluiden ja toimivien työmarkkinoiden turvin kutistuvat. Julkisen talouden kestävyyden kannalta tärkeää on myös se, että kansalaiset pitävät huolta elintavoistaan eivätkä siten turhaan kuormita julkista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää.

Ihannekuluttajalla pitäisikin siksi olla yksityisiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuva runsas kulutushalu, julkisiin palveluihin kohdistuva niukka kulutustarve sekä kyky ja halu tehdä kestävän talouskasvun kannalta suotuisia kulutusvalintoja.

Tällaista vastuullista kuluttajaa voitaneen luonnehtia hyveelliseksi.

Arvioi kulutuksesi ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet

Ihannekuluttaja ohjaa vapailla ja eettisillä valinnoillaan myös yritysten toimintaa vastuullisempaan suuntaan. Hänellä on kyky havaita kuluttajavalintoihin liittyvät taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Hän pystyy valitsemaan tuotteista ympäristöystävällisimmät sekä ne, joiden tuotanto on ollut työntekijän kannalta oikeudenmukainen.

Hän siis tuntee yritysten tuotantotavan ja tuotteen elinkaaren. Hän myös harkitsee oman kulutuksensa vaikutuksia muiden kuluttajakansalaisten elämään. Esimerkiksi ostaessaan 24-vaihteista polkupyörää ala-asteikäiselle lapselleen kuluttaja pohtii, miten hankinta ehkä johtaa kilpavarusteluun ja eriarvoistaa köyhempien perheiden lasten asemaa.

Tuotantoon ja kulutukseen liittyvien ympäristökysymysten ja sosiaalisten vaikutusten lisäksi ihannekuluttaja kykenee ottamaan selvää valintojensa taloudellisista vaikutuksista niin tuottajamaan talouden, oman yhteiskuntansa talouden kuin yksityistaloutensakin kannalta.

On ilmeistä, että ihannekuluttaja käyttää melkoisen paljon aikaa kulutusvalintojensa pohtimiseen.

Nauti roolistasi yhteisen hyvän turvaajana

Toive kuluttajakansalaisesta, joka tekee vastuullisia päätöksiä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin takaamiseksi samalla omaa hyötyään tavoitellen, on hyvin perusteltavissa tämän päivän hyvinvointiyhteiskunnassa. Oikeanlaisen kulutuskäyttäytymisen avulla yhteiskuntamme keskeinen tukirakenne, talous, saadaan toimimaan hyvinvointia edistävällä tavalla. Tällöin voidaan jopa ajatella, että yhteinen hyvä menee yksilön hyvän edelle.

Niin kauan kun koemme hyvinvointimme lisääntyvän kulutuksen myötä ja esimerkiksi nautimme uuden kulutuselektroniikan hankinnasta tai arkiaskareittemme ulkoistamisesta erilaisille palvelutarjoajille, yhteiskunnan taholta tapahtuvaa tietoista kuluttamiseen kannustamista voidaan perustella kuluttamisen hyvällä kehällä: Kun haluamme kuluttaa enemmän ja enemmän, kannustaa se meitä työntekoon ja sen edellyttämään jatkuvaan oppimiseen.

Tämän seurauksena yrityksillä on kilpailukykyisiä resursseja taata veroja kerryttävää talouskasvua, työpaikkoja, kilpailukykyä, ehkä myös ostovoimaltaan parempia palkkoja, jotka mahdollistavat lisäkuluttamisen. Vastineeksi tästä kaikesta yhteiskunta tarjoaa perusturvaa julkisina palveluina, tulonsiirtoina ja sosiaaliturvana. Tällainen vastine puolestaan mahdollistaa runsaamman kulutuksen, koska kuluttajien ei tarvitse säästää niin paljon pahan päivän varalle kuin yhteiskunnassa, jossa sosiaaliturvaa ei ole tai se on marginaalinen.

Yksilön sisäisenä voimavarana koko prosessissa näyttäisi olevan jatkuva kuluttamisen halu.

Mutta muista myös roolisi kriittisenä kansalaisena

Koska hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitäminen perustuu talouskasvuun, on ilmeisenä vaarana talouden muuttuminen välineestä itseisarvoksi. Samalla saatetaan unohtaa se tosiseikka, että talouskasvuun liittyvä yksityisen kulutuksen lisääntyminen ei välttämättä enää lisää ihmisten hyvinvointia tai onnellisuutta.

Esimerkiksi Suomen elintason ja BKT:n vahva kasvu ei näytä lisänneen onnellisten osuutta maassamme 1900-luvun loppuneljänneksellä. Parempituloiset ovat kyllä onnellisempia kuin pienituloiset, mutta tämä näyttäisi tutkijoiden mukaan selittyvän yhteisöllisellä vertailulla ja kilpailuhenkisyydellä. Kun totumme lisärahaan ja jatkuvaan edistykseen, kulutamme aina vain enemmän ja parempia tavaroita, jotta pysyisimme tyytyväisenä.

Tämä taas vie huomiomme ja aikamme pois perheeltä ja muilta asioilta, jotka todellisuudessa tekevät ihmiset onnellisiksi. Arkielämän hyvinvointi ei synny pelkän ostovoiman avulla.

Ainakaan minua ei kiinnosta jatkuva kulutukseni lisääminen. Ei tavaroiden eikä palveluiden. Puhumattakaan siitä, että kannustautuisin tekemään enemmän töitä mahdollistaakseni lisäkulutuksen.

Minua ahdistaa myös vastuulliselle kuluttajalle lankeava taakka. Käytän vapaa-aikani perheen ja ystävien parissa mieluummin johonkin muuhun kuin tuotteiden ja palveluiden taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden selvittämiseen. Mutta en tietenkään väitä, ettenkö tarvitsisi kulutushyödykkeitä lainkaan. Kulutukseni ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys on myös minulle erityisen tärkeää.  Ja markkinatalous on mielestäni hyvä renki tuottamaan tarvitsemiani hyödykkeitä.

Peräänkuulutan kuitenkin elämäntapaa, joka ei olisi niin riippuvainen resursseja vaativista yksityisistä ja julkisista hyödykkeistä. Mahdollisuus viettää hyvää elämää myös hyödyke- ja työmarkkinoiden ulkopuolella on tosiasiallisen vapauteni kannalta keskeistä.

Unelmoin tällaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja haluan olla sitä myös rakentamassa niin kuluttajan, kansalaisen kuin läheisen roolissa. Ihmisenä yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Sari

Kirjoittaja Sari Sarlio-Siintola on viisihenkisen espoolaisperheen äiti. Hyvä elämä ja talouselämän sosiaalieettiset kysymykset ovat jatkuvia filosofisen pohdinnan ja ihmettelyn kohteita. Sari tekee paraikaa väitöstutkimusta käyttäjävetoisen innovaatiotoiminnan moraalisesta oikeutuksesta.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€