Terve vai sairas yliopistomaailma?

Onko mahdollista arvioida yliopistomaailman eettistä terveyden tilaa? Uskon, että on. Tämän kirjoituksen tarkoitus on tarjota keinot, jotka auttavat meitä tässä arvioinnissa. Pohdin myös uuttaa eurooppalaista korkeakoulututkintomallia ja siihen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä — juuri yliopistomaailman eettisen terveydentilan näkökulmasta.

Ensiksi selitän, mitä itse ymmärrän termillä "terveyden tila". Voitaisiin sanoa, että eettisesti terve organisaatio on sellainen, joka edesauttaa jäsentensä inhimillistä kehitystä: se vaikuttaa myönteisesti niihin ihmisiin, jotka työskentelevät organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi ja se vaikuttaa myös myönteisesti niihin ihmisiin, joita organisaation toiminta tavoittelee.

Toisin sanoen, eettisesti terve organisaatio edesauttaa kehittämään moraalihyveitä kaikissa ihmisissä, joita organisaation toimintaympäristö koskee.

Yliopisto voi eettisesti paremmin siinä määrin, kun se edistää jäsentensä ammatillista ja henkilökohtaista kehitystä.

Tämä edellyttää, että yliopistossa edistetään eettisesti hyväksyttäviä asenteita, tapoja ja käyttäytymisiä. Tämä puolestaan heijastuu eettisen terveydentilan mittareissa kuten mm. läpinäkyvyydessä resurssien käytössä, muita ihmisiä haittaavien henkilökohtaisten intressien poissaolossa, jatkuvassa yrityksessä tehdä laadukasta työtä, vilpittömässä tahdossa auttaa muita ihmisiä, jatkuvassa palveluhengessä… sanalla sanoen keskinäisluottamuksen vallitsemassa ympäristössä, jossa kaikki ihmiset työskentelevät yhteisen hyvän eteen.

Nyt kysyn: täyttyykö edellä mainitut mittarit niissä yliopistossa, jossa työskentelemme tai opiskelemme? Onko yliopistomme eettisesti terve vai sairas?

Ennen kun pohdimme vastausta, on tärkeä korostaa, että "eettisesti sairas organisaatio" on se, joka aiheuttaa sen rakenteiden, tavoitteiden, päätösten, tai arvomaailman kautta jäsentensä henkisen tai aineellisen köyhistymisen.

Terveen organisaation vastapuoleksi eettisesti sairaan organisaation merkkejä ovat mm. läpinäkymättömyys päätöksenteossa, tuloksettomien riitojen runsaus, jäsenten välinpitämättömyys muita kohtaan… lyhyesti sanottuna jatkuva keskinäisluottamuksen väheneminen jäsenten keskuudessa.

Voidaan sanoa, että yliopisto on eettisesti sairas, jos siihen kosketuksen seurauksena anteliaat ihmiset muuttuvat itsekkäiksi, nöyrät muuttuvat ylpeiksi, uskolliset uskottomiksi, suurisieluiset nurkkamielisiksi ja mukavat ja leppoisat muuttuvat helposti ärsyyntyviksi.

Joku saattaa oikeutetusti väittää, että voidaan ainoastaan puhua enemmän tai vähemmän eettisistä henkilöistä, muttei voida aidosti puhua vähemmän eettisistä rakenteista. Pitää siis paikkansa, että voimme puhua eettisesti sairaasta organisaatiosta vain analogisesti.

Mutta pitää myös paikkansa, että organisaation rakenteet, sen käyttämät keinot, sen tavoittelemat päämäärät ja sen välittämät arvot vaikuttavat jäsentensä käyttäytymiseen. Siksi voimme mielestäni puhua organisaatioista, jotka ovat eettisesti terveellisempiä kun toiset, vaikka tämä ei poistakaan jäsentensä henkilökohtaista eettistä vastuutta.

Mutta sitten… onko yliopistomaailma eettisesti sairas? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Eri tekijät kuten ikä ja koko saattavat vaikuttaa vastaukseen. Tällä kirjoituksella haluan vain avata keskustelua ja kehottaa ihmisiä ajattelemaan omaa rooliaan tilanteen parantamisessa.

Käyttämäni analogian jatkona voimme sanoa, että täydellistä tilaa ei löydy moraalisella kuin biologisellakaan tasolla. Täydellinen terveys on oikeastaan tavoite pikemminkin kuin tila. Jokaisessa elävässä organismissa on jokin osa "sairaana".

Joskus kyseessä voi olla yksittäisiä soluja, joskus kudosta ja joskus jopa kokonaisia elimiä. Mutta jokaisessa organismissa on jotakin, joka voi parantua entisestään, ja (vai pitäisikö sanoa mutta) sen parantumiseen vaaditaan koko organismin panos. Siksi kaikki organisaation jäsenet saavat ja heidän täytyykin antaa oma panoksensa organisaation eettisen terveyden edistämiseksi, siinäkin tapauksessa, ettei yksiselitteisiä merkkejä sairaudesta näy.

Uuden eurooppalaisen korkeakoulututkintomallin horisontissa voidaan aavistaa sekä mahdollisuuksia että vaaroja, jotka voivat vaikuttaa juuri yliopistomaailman eettiseen tilaan — ja siksi ne voivat vaikuttaa meidän siellä olevien ihmisten kykyyn kehittyä ja työskennellä hyvin.

Nykyään opettajilla on keinoja, joista vuosia sitten voitiin vain unelmoida. Nämä uudet mahdollisuudet tekevät mahdolliseksi sen, että voimme työskennellä instituutioidemme eettisen terveyden edistämiseksi. Ei ole sijaa epätoivolle eikä tekosyille.

Nykyteknologia sallii, että esimerkiksi tarkistamme tietoja reaaliajassa; että teemme yhteistyötä parhaiden kustantamojen kanssa kehittääksemme parasta opetusmateriaalia; että teemme yhteystyötä muiden oman alan opettajien kanssa; että meillä on vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa maailman joka kulmasta… pähkinänkuoressa sanottuna: meillä on nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, että yliopistoammattilaiset ovat parempia ammattilaisia ja samalla parempia ihmisiä.

Näin voimme myötävaikuttaa yliopistomaailman eettisen tilan kohentamiseen.

Manuel Guillen

Kirjoittaja Manuel Guillén on taloustieteen tohtori ja Valencian yliopiston taloustieteen tiedekunnan organisaatioteorian professori. Hänen erikoisalaansa on bisnesetiikka ja johtajuus.

 
  • Jason Lepojarvi

    Kirjoitus oli sikali ajankohtainen, etta esimerkiksi Suomessa yliopistorakenteissa tapahtuu parhaillaan suuria muutoksia. Itse olen jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa.

    Kysyisin sinulta Manuel kahta asiaa:

    1) Mita tarkaan ottaen tarkoitat 'uudella erooppalaisella korkeakoulututkintomallilla'?

    2) Puhuessasi keinoista, joilla voimme tukea yliopistojen eettista terveytta, mainitset (vain) nykyteknologian tarjoamat mahdollisuudet, ja tarkemmin (vain) 'vahtikoira' mielessa. Emmeko voi tehda muuta?

    (Pahoittelen aa- ja oo-pisteiden puuttumista: kirjoitan nettikahvilasta Dar es Salaamissa.)

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€