| 14.7.2008 |
Kuka tarvitsee filosofiaa?
Ayn Rand* lähestyy aihetta askel kerrallaan:
Filosofiaa tarvitsevat siis kaikki. Rand väittää, että elämääsi ohjaava filosofia muodostuu toisella kahdesta tavasta:
Oletko samaa mieltä? Jos et, niin miksi et? Jos taas olet samaa mieltä, kumman tien valitset? (* Vaikka tässä esitänkin Randin ajatuksenjuoksua, en silti syleile täysin hänen eettistä kantaansa. Randin kehittelemä individualistinen filosofia, objektivismi, hylkää mm. altruismin, jonka itse näen erittäin tärkeäksi ihmisen sisäisen kasvun kannalta.) Lisää aiheesta:Yksi kommentti kirjoitukseen “Kuka tarvitsee filosofiaa?”Kommentoi |
Hyvejohtajuus pyrkii esittämään eri tyyppisiä asioita uudessa (tai ehkä oikeammin ikivanhassa) valossa, eli filosofian perusteista käsin. Mutta kenelle tämä filosofinen lähestyminen on tarkoitettu? Kuka voisi hyötyä filosofiasta?




Pidin tästä. Randin step-by-step tapa osoittaa, että jokaisella on elämänfilosofia oli hän tietoinen siitä tai ei, on yksinkertainen mutta musta pätevä.
Katsotaan nyt ehdinkö, mutta yksi kesän projekteista oli lukea Richard M. Weaverin “Ideas Have Consequences”, jonka lainasin eräältä ystävältäni. Senkin punainen lanka on se, että jokaisen käytännön takana on teoria. Näin teoriasta puhuminen halveksivasti (“pelkkää teoriaa”) on höpöhöpö-juttuja.
Takakannesta lainattua:
“In what has become a classic work, Richard M. Weaver unsparingly diagnoses the ills of our age and offers a realistic remedy. He asserts that the world is intelligible, and that man is free. The catastrophes of our age are the product not of necessity but of unintelligent choice. A cure, he submits, is possible. It lies in the irght use of man’s reason, in the renewed acceptance of an absolute reality, and in the recognition that ideas – like actions – have consequences.”
Jason