Kirjoittaja Tapio Falck on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja liiketaloustieteen maisteri ja toimii johtajana talotekniikkakonserni Aressa. Hänellä on pitkä kokemus itämaisista kamppailulajeista ja organisaatioiden johtamisesta eri kulttuureissa.

 

Bushidon seitsemän hyvettä ja samurait — mitä ne ovat? Uusi artikkelisarja tarkastelee muinaisten japanilaisten samuraiden moraalikoodistoa ja sen ilmenemismuotoja nykyaikaisessa liikkeenjohtamisessa.

Liikkeenjohdon tavoitteena kaikissa voittoa tavoittelevissa organisaatioissa on yrityksen osakkeen reaaliarvon ja siten voittojen maksimointi. Kaikilta yritysjohtajilta vaaditaan poikkeuksetta syvällistä osaamista mm. talousjohtamisesta, strategisesta johtamisesta, markkinoinnista ja henkilöjohtamisesta.

Osakkeenomistajat odottavat yritykseltä jatkuvaa kasvua ja hyvää korkoa sijoittamalleen pääomalle. Kilpailu on häikäilemättömän kovaa ja tämä luo valtavia paineita yritysjohdolle. Usein ainoastaan numerot merkitsevät, ei se miten ne on saavutettu.

Sivellin ja miekka ovat samanarvoiset

Kaukoidän kulttuureissa, kuten Kiinassa ja Japanissa, on elämään aina suhtauduttu holistisemmin kuin länsimaissa. Esimerkiksi vanhoja, kuuluisia sodankäynnin taidon klassikoita on sovellettu liike-elämään erittäin tehokkaasti. Näistä klassikoista on ammennettu paitsi strategisia mutta myös johtamisoppeja niiden laajimmassa merkityksessä.

Vanha samurai-ajan sanonta Bun Bu Ichi, kirjaimellisesti ”sivellin ja miekka ovat samanarvoiset”, on muistuttanut yritysjohtajia liike-elämän holistisuudesta sisältäen myös kaikelle toiminnalle eettiset  ja moraaliset arvot. Sanonta Bun Bu Ichi kuvaa ja tarkoittaa tiedon tasapainoa. Alkuperäisen merkityksen mukaisesti, oli arvotonta osata kuinka taistella jos ei tiennyt koska taistella. Toinen tärkeä asia ymmärtää oli se, että kaikkia taisteluja ei voinut, eikä tullut taistella samalla tavalla. Tämän syvällinen ymmärtäminen oli elintärkeää samuraille ja on auttanut lukuisia liikkeenjohtajia heidän urallaan menestystä kohti.

Samurait ja eettinen johtamiskoodisto

Samurait kuuluvat eittämättä japanin historian tärkeimpiin hahmoihin. Termiä samurai käytettiin elitti- ja soturiluokasta, joka vaikutti japanissa yli 1000 vuoden ajan 700-luvulta aina vuoteen 1868, jolloin samurailuokka Meiji-restauraatiossa lakkautettiin. Termi ”samurai” tulee japaninkielisestä verbistä saburau ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”hän joka palvelee”.

Samurait palvelivat lääninherroja, jotka tunnettiin nimellä Daimio. Yhteiskunnallisessa hierargiassa samurait olivat muita luokkia (maanviljelijät, käsityöläiset ja kauppiaat) korkeammalla.  Samurailuokkaan kuuluvalla henkilöllä oli useita etuoikeuksia näihin muihin luokkiin kuuluviin henkilöihin nähden mutta myös raskaita vastuita kannettavanaan. Kaikilla samurailla oli ainoana kastina oikeus kantaa kahta miekkaa, katanaa (pitkä miekka) ja wakizashia (lyhyt miekka), ja  lain mukaan heillä oli oikeus tappaa välittömästi alempaan luokkaan kuuluva henkilö, mikäli tämä käyttäytyi sopimattomasti.

Vastaavasti samurain tuli olla moraalinen esimerkki muille yhteiskuntaluokille. Tämä vaati jatkuvaa ja syvällistä itsetutkiskelua sekä muodollista että hyveellistä käytöstä kaikissa olosuhteissa. Tämän käytöskoodiston noudattamista valvottiin herkeämättä ja rangaistukset siitä poikkeamisesta olivat ankaria. Seppuku, rituaalinen itsemurha olikin monen samurain kohtalona; suoritettuna joko vapaaehtoisesti tai määrättynä rangaistuksena. Tämä samurain koko elämää säätelevä koodisto tunnettiin nimellä Bushido eli ”soturin tie”.

Soturin tie

Bushidon mukaan samurain oli aina ja kaikissa olosuhteissa oltava lojaali herralleen, elettävä tiukan itsekurin mukaisesti ja käyttäydyttävä eettisesti hyväksyttävästi kaikissa olosuhteissa. Bushido oli buddhismin, zenin, shintolaisuuden ja konfutselaisuuden eräänlainen fuusio. Näiden ajatussuuntien ja uskontojen yhdistelmät loivat samuraiden ajatusmaailman ja käyttäytymissääntöjen perustan.

Buddhalaisuudesta bushido sai vaaraan ja kuolemaan liittyvät elementtinsä. Epäsuora fatalismi, kohtalon väistämättömyyteen alistuminen ja vaikeuksien rauhallinen, jopa kylmäpäinen kohtaaminen auttoivat samuraita kohtaamaan jokapäiväiset vaarat.

Zenin kautta samurait oppivat reagoimaan nopeasti ja spontaanisti tilanteesta riippumatta ja pysymään tyynenä raivoisimmankin taistelun keskellä. Zenhän opettaa elämän ymmärtämistä suoran, omakohtaisen oivalluksen ja kokemuksen kautta, ilman loogisten ajatusten tai kielen harhoja. Tämän täydellisen itsetuntemuksen saavuttamiseksi samurait harjoittivat meditaatiota.

Shintolaisuus toi bushidoon lojaalisuuden ja isänmaallisuuden elementit. Shintolaisuuteen kuuluu olennaisena elementtinä esi-isien palvominen, josta syystä hallitsijasta tai daimiosta tuli samuraille lähes jumalallinen hahmo.

Konfutselaisuudesta bushido sai ihmisyyteen, luontoon ja perheeseen liittyvät teesinsä. Konfutselaisuudessa korostettiin viittä eri suhdetta, nimittäin isännän ja palvelijan, isän ja pojan, miehen ja vaimon, vanhemman ja nuoremmen veljen sekä ystävän ja ystävän välistä suhdetta. Näitä arvoja myös samurait arvostivat ja tinkimättä vaalivat.

Seitsemän hyvettä

Bushidon moraalisen koodiston selkärankana olivat seitsemän hyvettä, jotka olivat: oikeamielisyys, rohkeus, myötätunto, kunnioitus, rehellisyys, kunniantunto ja lojaalisuus. Nämä hyveet ja niiden mukaan eläminen oli jokaisen samurain kunnia-asia ja näitä periaatteita tuli noudattaa tinkimättä.

Kirjoitussarjan seuraavassa osassa käsitellään bushidon ensimmäistä hyvettä ”Oikeamielisyys”, sen alkuperäistä bushidon mukaista merkitystä ja sen nykyaikaisia ilmenemismuotoja modernissa liikkeenjohdossa.

Lisää aiheesta:

• Liikkeenjohto ja Soturin tie (Bushido), osa 2: Oikeamielisyys
• Hengitä — Ota viha hallintaan
• Vaeltajan mietteitä
• Masennuksen uudet tuulet: Terapia hengellistyy?