Kirjoittaja Sebastian Siukonen on jyväskyläläinen henkilöstön kehittäjä ja entinen maajoukkuetason 10-ottelija, joka kirjoitti viime vuonna työelämää ihmettelevän ja pohdiskelevan esikoisteoksen "Kun kiireestä tuli kupla – Tarinoita työelämän paradokseista" (Books on Demand, 2009).

 

Aamusta iltaan töitään paiskiva johtaja kannustaa henkilöstöään PowerPoint-esitysten avulla pitämään hyvää huolta itsestään. Palavereissa samainen esimies elää symbioottisessa suhteessa kämmeniinsä kasvaneen viihdeyksikön (jota myös kännykäksi kutsutaan) kanssa. Kehityskeskusteluihin pomo saapuu vartin myöhässä, oli niin kiire.

Tahtoi johtaja sitä tai ei, hänen oman käyttäytymisensä, eleensä, valintansa ja ilmeensä vaikuttavat ympäröivään työyhteisöön paljon voimakkaammin kuin hänen yksittäiset sanansa. ”Mitä enemmän PowerPointtia – sen vähemmän pointtia”, ei ole pelkkä vitsi. Uskottavan vuorovaikutuksen (=johtamisen) ensimmäinen hyve: itsetuntemus ja riittävän realistinen kuva itsestä. Elä, kuten opetat – toimi, kuten johdat, on hyvä tavoite.

Tehokkuuden, reaaliaikaisuuden ja monikanavaisuuden mahdollisuudet ovat riemulliset, mutta mitä valintoja ne edellyttävät läsnä olevalta ja hyvinvoivalta johtajalta? Mikäli multitalentti verkostohybridi profiloi ja toteuttaa itseään sähköisesti kesken palaverin, kesken iltapalan ja kesken yöunien, voi aiheellisesti kysyä seuraavana aamuna: kuinka voit? Johtajuuden toinen hyve: valinnat ja toiminnan fokusointi.

Kiirettä pitää ja paha paikka. Yksipuolisen kiirejargonin myötä todellisuus on hämärtynyt kiireemme sävyistä ja merkityksistä. Osalle kiire on totta, osalle se on hauska peli; osalle se on oma valinta ja voimavara, osalle uupumuksen ja pahoinvoinnin lähde; osa vain puhuu siitä, osa ei enää jaksa. Johtajuuden kolmas hyve: kyky ja halu nähdä pintaa syvemmälle.

Vaikka hieman vierastankin urheilumaailman ilmiöiden rinnastuksia työelämään, niin paljon yhteistäkin löytyy. Tavoitteellisuus, sitoutuminen ja joukkueena toimimiseen liittyvä ryhmäprosessi sisältävät hyvin paljon samoja elementtejä, oli tavoitteena sitten sentit, eurot, sekunnit, myyntikate, pisteet tai asiakaspalaute. Mikä on johtajan tai valmentajan rooli tässä, yksilöitä sisältävässä ryhmässä? Johtajuuden neljäs hyve: aito pyrkimys auttaa ihmisiä onnistumaan. Tämän ajatusmallin mukaan perinteiset organisaatiokaaviot voi pyöräyttää ylösalaisin. Kirpaisiko?

Joku voi sanoa, että helppohan se on Siukosen siinä kirjoittaa, tulisi itse elämään ennakoimattomia muutostilanteita vähenevillä resursseilla. Totta, on piinallisen helppoa kirjoittaa verrattuna siihen, mitä suuret muutokset tekoineen ja tunteineen oikeasti merkitsevät. En todellakaan väitä, että oma toimintani opettajana, valmentajana, maajoukkueurheilijana tai henkilöstön kehittäjänä olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Monipuolisen työtaustani ja erilaisten työyhteisöjen parissa toimimisen perustella uskallan silti kirjoittaa, että omakohtaisuus ja tarinan voima koskettavat. Tarinan kautta asiat tulevat iholle ja yhteisten tarinoiden kautta voidaan jakaa kokemuksia, rakentaa yhteisöllisyyttä ja synnyttää vastavuoroista luottamusta. Johtajuuden viides hyve: luota ja vaadi – pyrkimyksenä hyvä.

Johtajiin ja esimiehiin kohdistuvat paineet ja odotukset ovat usein hyvinkin epärealistisia. Toki esimiehiys on vaativa ammatti ja rooli, jota kohtaan on oikeus odottaakin tietynlaista toimintaa ja sitä toteuttavalta henkilöltä ihmisyyttä arvostavia elämisen taitoja, mutta silti … Mutta silti esimiehen harteille ladotaan usein yksipuolisesti sellaisia odotuksia, jotka mielestäni ovat jokaisen tiiminjäsenen vastuulla. En allekirjoita sitä, että työhyvinvointi tai työilmapiiri olisivat esimiehen vastuulla. Esimies voi vaikuttaa em. asioihin paljon, mutta vastuu tiimin tai työyhteisön hyvinvoinnista on kaikilla – roolista, asemasta tai työtehtävästä riippumatta. Johtajuuden kuudes hyve: ole armollinen itsellesi ja pyri vahvistamaan riittävää yhteistä ymmärrystä.

Elämä työssä menee harvoin niin kuin hienossa prosessikaavioissa ja organisaatiokaavioissa esitetään. Yhteiset mallit, konseptit ja vuokaaviot ovat oiva tapa selkiyttää asioita ja luoda asioista yhteistä ymmärryksen kenttää, yhteistä kieltä. Johtajan oikeus ja velvollisuus on vaatia, tukea ja valvoa sopimusten ja yhteisten toimintatapojen toteuttamista, mutta yhtä lailla ymmärtää, että elämän logiikka on hyvin erilaista kuin laitteen mekaniikka (Vai onko elämällä ylipäätänsä logiikkaa?).

Nykyinen länsimainen tapa tehdä työtä on hyvin tieto-orientoitunutta. Hieno ominaisuus, jolla olemme kohonneet kansakuntana sadassa vuodessa peltojen keskeltä mm. EU:n markkinaytimeen ja ICT-maailman päänäyttämöille. Johtajan on kuitenkin hyvä tiedostaa, että vuorovaikutustilanteissa meitä ohjaavat yllättävän pitkälti tiedostamattomat tekijät. Yksilöllisyyden, ryhmätoiminnan, organisaation toimintalogiikan ja enemmän tai vähemmän kilpailullisen ilmapiirin vallitessa johtajan olisi hyvä ymmärtää kokonaisuuksia. Johtajan seitsemäs hyve: systeemiseen ymmärrykseen liittyvä työote.

Työ on tärkeää, mutta kuitenkin vain työtä. Toivottavasti osin provosoiva tekstini ei aiheuta turhia paineita. Mokata saa ja kaikki ei mene aina putkeen. Luottamusta elämään ja perspektiiviä työelämän tilanteisiin antavat rakkaus ja läheisyys perheeseen, ystäviin, harrastuksiin ja joutenoloon. Ja muista: yksi parhaimmista ystävistäsi löytyy peiliin katsomalla – pidä hänestä hyvää huolta!

Lisää aiheesta:

• Warren Bennis manageroinnin ja johtajuuden eroista
• Johtajuuden musta laatikko?
• Hyvejohtajuuden alkeita
• Hyvä johtaja lepää ja hoitaa samalla työt