Tavallaan siinä se haaste onkin, motivaatio, vaikka sanoitkin ettei se ole vakio.

Vastauksessasi näytit sanovan myös epäsuorasti, että muutokseen tarvitaan joku ulkopuolinen. Joku, joka haastaa. Ehkä ystävä?

Pidin myös tästä neuvosta. "Usein ihmiseltä löytyy ihan hyviä pointteja ajattelunsa perustalta, joita on syytä validoida. Löytäessämme ne, olemme ikäänkuin samalla puolella asiaa, jolloin on helpompi lähteä työstämään loppua."

Toisinsanoen hyödyllistä voi olla kirjata arvot nimenomaan sen perusteella minkälaisia prinsiippejä toteuttaa käytännön elämässä. Tämän jälkeen lähteä työstämään ovatko ne arvot senkaltaisia johon kyseinen henkilö haluaa sitoutua elämässään. Painoittaisin sitoutumisen merkitystä. Se, että arvot vaihtelevat tilanteesta ja päivästä toiseen on yksilölle ja yhteisölle aika sietämätön olotila ja hmmm on kenties arvo sinänsä…

Impulsiviisuudenkin takanakin voi olla niin erilaisia tekijöitä kuten obsessiiviskompulsiivinen problematiikka, kynemättömyys jäsentää ja neutralisoida tunnemaailman impulsseja tai sitten aivan sensorisen integraation ongelma, ongelma voi olla myös loogisessa päättelykyvssä, älykkyydessä tai kykenemättömyydessä itsereflektioon… Jokatapauksessa usein kombinaatio eri tekijöitä ja tilannesidonnaisesti.

Motivaatio lienee perusta. Motivaatio ei ole, vastoin kuin yleensä luullaan, staattinen ja vakio. Sitä voidaan herätellä kyseenalaistamalla faktana pidettyjä asioita
Kysymällä/testaamalla vanhan tavan toimivuutta ja henkilön arvomaailmaa.
Kenties myös määrittämään mitä aioudella tarkoitetaan? Tarkoittaako hän kenties sitä innostuneisuuden tunnetta, mikä herää (ja joka sitten voi harkinnan puutteessa johtaa kapeutuneeseen ajatteluun, huonoon toiminnan suunnitteluun…)Into sinänsä on yleensä positiivinen asia.

Summa summarum, keskustelija voisi kenties lähteä kyselemällä hahmoittamaan mistä eri tekijöistä on kyse,tavoittelemaan mitä määritelmiä tai sisäisiä uskomuksia kyseisellä henkilöllä on, miten ne ovat muodostuneet ja miten pitäviä ne ovat.
Usein ihmiseltä löytyy ihan hyviä pointteja ajattelunsa perustalta, joita on syytä validoida. LÖytäessämme ne, olemme ikäänkuin samalla puolella asiaa, jolloin on helpompi lähteä työstämään loppua.

Uskon, että jokaisella on mahdollisuus kehittyä ainakin jonkin verran, useimmilla merkittävästi.
Tämä vastaus ei nyt aivan suoraan vastannut kysymykseesi, mutta esitä täsmentävä tarvittaessa

Ajatellaan kuvaamaasi (todellista) stereotypiaa superimpulsiivisesta henkilöstä, joka pitää tunneviestinnän dominoimaa elämää "aitona" ja harkitsevaa elämää "epäaitona".