Upseerin etiikka

Itsensä johtaminen on sotilasjohtamisen(kin) perusta. Taito johtaa itseään luo perustan ulkoiselle toiminnalle. Marsalkka Mannerheiminkin sanottiin olleen vaativin johtaja juuri itseään kohtaan. Sotilasjohtamisen opit koskevat yhtä lailla yleistä johtajuutta.

Sotilasjohtamisen kirjoja lukiessa päätyy helposti johtopäätökseen, että johtaminen on ollut ja tulee aina olemaan murrostilassa. Hyvä niin, sillä johtamisen tuottaman toiminnan arvioinnin tulee olla jatkuvasti kriittisen arvioinnin kohteena.

Samalla on lohdullista havaita, että tietyt johtajuuden teemat ja periaatteet säilyvät, oli vallalla minkälainen johtajuuden teoriamalli tahansa. Johtajan on kuitenkin lähes mahdotonta kehittää johtamiskäyttäytymistään, jollei hän ensin osaa johtaa itseään.

Halu ja päämäärä

Itsensä johtamisen lisäksi johtajalla tulee olla halu johtaa. Ilman sitä johtaminen – ainakin tuloksellinen johtaminen – on mahdotonta. On myös edelleen hyvä muistuttaa johtamisen peruslaadusta: johtaminen on johdettavana olemista. Pahin vaihtoehto, johon aina silloin tällöin törmää, on johtaja, jolta puuttuu sekä kompetenssi että sisäinen arvovalta.

Johtaminen edellyttää myös päämäärää: pitää tietää minne haluaa mennä. Olisi vaikea kuvitella komppanian johtamista hyökkäyksessä ilman selkeää tavoitetta. Tavoite voi olla joko ulkoa annettu tai itsensä asettama. Mutta tavoite johtajuudessa tulee olla. Vaativimman tavoitteen tulee olla meidän itsemme asettama – miten minä johdan itseäni?

Suomalainen sotilasjohtaminen

Suomalaiselta sotilasjohtajalta edellytetään tänä päivänä hyvin laaja-alaista osaamista. Perinteisen rauhan ja sodan aikaisten johtamisvaatimusten rinnalle on tullut toimiminen yhä vahvemmin erilaisissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa sekä kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Yhteiskunnallinen ja inhimillinen turvallisuus ovat tämän päivän turvallisuuden kehityssuuntia. Johtamisen perusasiat eivät silti ole muuttuneet, mutta niihin on itsetuntemuksen kautta kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Saman kehityksen voi ajatella koskettavan koko nyky-yhteiskuntaamme: monimutkaisuus, informaatio ja teknologia lisääntyvät. Hallittavien asioiden kirjo laajenee, ja asioiden johtaminen muodostuu helposti johtamisen ensisijaiseksi toimintatavaksi. Mielenkiintoista on ollut havaita, että teknologian yhä kasvava rooli, sotilasorganisaatioiden yksilöiden verkottuminen muuhun yhteiskuntaan sekä asevoimien uudet tehtävät muuttuvien uhkakuvien keskellä – kaikki nämä korostavat paradoksaalisesti samaan aikaan vauhdikasta uudistustarvetta ja rituaalinomaista perinteiden korostamista.

Moraalinen kunto

Sotilaille johtaminen on vahvassa yhteydessä toimintakykyyn. Sen kehittäminen voidaan määritellä kasvavaksi valmiudeksi toimia vastuullisesti eri tavoin – fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja eettisesti – kuormittavissa tilanteissa ja ympäristöissä. Yhteiskunnan ja globaalin turvallisuusympäristön suuret muutokset ovat kasvavasti osoittaneet, että inhimillinen toimintakyky on tarpeen nimenomaan vastuullisessa päätöksenteossa – vaikeissa ihmisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja ylipäätään elämän säilymistä koskevissa tilanteissa.

Tämä meidän jokaisen oma ”moraalinen kunto” vaatii jatkuvaa reflektiota, joka suuntautuu niihin arvoihin ja normeihin, joiden mukaan elämme ja joita kohtaamme. Hyvällä sotilasjohtajalla tulee olla kyky jatkuvaan itsereflektioon. Tarvitaan jatkuvaa pohdintaa siitä, mitä tehdä, miten ja miksi toimia. Kuten fyysinen kunto, myös moraalinen kunto on prosessi. Se on jatkuvaa ponnistelua aiemman käyttäytymisen parantamiseksi. Moraalinen kunto on käytännöllistä viisautta, joka tekee mahdolliseksi tehdä oikeita valintoja.

Upseerin etiikka

Sotilasjohtaminen onkin vahvasti sidoksissa johtajan etiikkaan. Martti Lindqvist on oivallisesti todennut, että eettisyys on yhtä paljon pahan kanssa selviytymistä kuin ihanteiden etsintää. Olen samaa mieltä. Tätä hyvän ja pahan välistä vuoropuhelua käymme jokainen itsemme kanssa päivittäin. Kyetäksemme elämään ja tulemaan toimeen moniulotteisessa, muuttuvassa ja yllätyksellisessä maailmassa meidän on oltava henkisesti ja fyysisesti toimintakykyisiä.

Jo Aristoteles määritteli, että lääkärit, lakimiehet ja sotilaat ovat ihmisiä, jotka joutuvat työssään jatkuvasti miettimään oikeaa ja väärää vajavaisilla tiedoilla.

Minusta tärkeintä on pystyä perustelemaan tehdyt päätökset itsellensä – miksi päädyin johtamaan näin ja tekemään tällaisia päätöksiä. Ilman hyvää itsetuntemusta ei henkisesti kestäviä ratkaisuja johtaja kykene tekemään. Myös johdettavien suuntaan päätösten perusteleminen jää usein vajavaiseksi. On paljon helpompi ymmärtää johtamista – vääriäkin päätöksiä – kun saa vastauksen kysymykseen – miksi? Hyvää tässä on se, että etiikkaa ja itsetuntemusta sekä perustelemista voi oppia.

Upseerikoulutuksessa opiskellaan tänä päivänä etiikkaa. Etiikka esitetään opiskelijoille toimintana, jossa lopulta aina yksilö ratkaisee. Toiminnallani ja päätöksilläni tuon samalla ilmi suhteeni toiseen, joka voi olla toinen ihminen tai esimerkiksi kansanryhmä. Lopulta yksilön päätös on etiikan kannalta merkittävin.

Henki miekkaa vahvempi

Sotamarsalkka Montgomery on todennut, että taistelun voittamiseen vaikuttavat johto, tilanteen hallitseminen ja mieliala. Hänen päätelmiensä perusteella armeija ei ole vain kokoelma yksilöitä, jolla on tietty määrä materiaalia, eikä armeijan vahvuus ole vain näiden summa. Armeijan todellinen vahvuus on – ja täytyy olla – suurempi kuin sen osien summa. Lisäyksen saa aikaan moraali, taisteluhenki, johtajien ja johdettavien välinen vuorovaikutus ja keskinäinen luottamus.

Viimeistään tässä vaiheessa voi kysyä: miten nämä (sotilas)johtamisen yleiset periaatteet eroavat liikeyrityksessä tavoiteltavasta johtajuudesta? Eivät mitenkään.

Upseerina (nyt reserviin siirtyneenä) olen oppinut, että henki on aina miekkaa vahvempi – oli taistelupaikka, -aika tai -tapa mikä tahansa. Johtajan tehtävänä on huolehtia hengestä. Vahvin on minun henkeni, ja johdettavani luottavat siihen. Siksi miekan voi nostaa vasta, kun tietää olevansa henkisesti valmis siihen.

Jarno Limnell

Kirjoittaja Jarno Limnéll on sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja kapteeni evp. Hänet on nimitetty Aalto-yliopiston professoriksi. Hänen uusin kirjansa on ”Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen” (WSOY).

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€