Hyvejohtajuus ei ole itse keksitty ilmaus, vaan se on käännös Alexandre Havardin kirjasta "Virtuous Leadership" (Scepter 2007), josta on tänä vuonna tulossa suomennos "Hyvejohtajuus" (Otavan painamana).

Oikealla marginaalissa on wiki-tiedostot, joista on hyvä aloittaa. Ja mikäli kiinnostaa, liity Facebook-ryhmään (linkki oikealla) niin pysyt ajan tasalla mm. suomennoksen julkaisuaikataulun suhteen.

Kuten huomasit, aiheesta on saatu jutun juurta perheen kesken, mutta myös muuten … joskin valitettavan harva sivustolla vierailijoista vaivautuu kommentoimaan (vaikka sivuja ahkerasti selaakin).

Kiitos omasta panoksestasi kommentteihin! Keskustelujen arvo koostuu osittain määrästä, osittain laadusta, osittain esitettyjen mielipiteiden erilaisuudesta.

Hyvejohtajuus; aika hauska ilmaus, mutta saahan siitäkin jutunjuurta, jos haluaa keskustelua, perheen kesken.

Voiko viha olla mielestäsi muutakin kuin pintatunne? Esim. vihaan jotain suurta pahaa, joka kohdistuu poikaani. Haluaisin tehdä asialle jotain, mutta en usko että voin. Viha ei näin kanavoidu teoiksi, joten ehkä sen päälle voi rakentua pelkoa? Lopulta huomaan vain pelkääväni tätä suurta pahaa?

Näin pelko on pintatunne, jonka alla on vihaa.

Tämän ajatuksen lisäksi väittäisin, että jos kyseessä on epäoikeudenmukaisuus, niin siitä syntynyt viha ei (ainakaan useimmissa tapauksissa) ole pintatunne, vaan ensireaktio.

Vihan "ulkoistaminen": Minä vihaan sinua!
Vihan "sisäistäminen": Minua pelottaa se, että …

Kumpi tuottaa parempaa tulosta?

Koska viha on siis indikaatio, niin ei lopulta olekaan tärkeää sen laantuminen, vaan juurisyiden käsittely. Mutta vihan laantumisesta voidaan aidosti iloita, koska se kertoo käsittelyn onnistumisesta.

Viimeiseen, vihan laantumiseen, laitan vielä lyhyen lisäyksen. Tärkeää ei lopulta ole se, että viha laantuu, vaan se, että viha laantuu, koska keskitytään aiheen juuriin, ei hedelmiin.

Ehkä vihaan liittyy niin paljon kielteisyyttä, koska tunteena se lipsuu hyvin herkästi vihan asenteeseen.

Mä olen pitkälti samoilla linjoilla, joskin korvaisin ehkä viimeisen sanaparin sanoilla "lyhytnäköiseen toimintaan". Esimerkkejä vihaisena tehdyistä huonoista päätöksistä ja teoista on paljon helpompi löytää kuin vihaisena tehtyjä hyviä asioita. Vihan alaisena voi olla vaikea toimia järkevästi, mutta se ei ole mahdotonta.

Toinen kommenttisi on myös huomion arvoinen.

Lisäksi ainakin lainaamiesi sanojen perusteella sitä ei tunteenakaan pitäisi koskaan kohdistaa ihmiseen.

Juuri näin. Ei ihmiseen, vaan ihmisen asenteisiin ja tekoihin. Ihmistä pitää rakastaa. Se on vain niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

ME-avioliittoviikonlopussa opin ettei puolisoa ole hyvä kritisoida, vaan puolison tekoja. Uskoisin, että sama pätee vihaan. Jos vihan kohdistaa ihmiseen, se menee ohi maalin.

Mutta kuten kommentaarilainauksestasi näkyy, viha voidaan ymmärtää "tunne ja teko" mielessä: "not primarily emotions, but attitudes expressed in actions."

Tai tässä suhteessa olisi parempi sanoa asenne (attitude), ei pelkkä tunne (emotion). Asenne on jotakin kokonaisvaltaisempaa, siihen sisältyy jo valinta, ainakin sisäinen valinta.

Ymmärrän, että kirjoituksesi lopussa sanot jotenkin näin: "Vihaa vapaasti (tunne vapasti vihaa). Mutta sen jälkeen mieti harkiten, mitä teet asialle (miten käsittelet tätä tunnetta)."

Ei tuon kanssa voi väitellä. Se on mainio neuvo.

Ehkä vihaan liittyy niin paljon kielteisyyttä, koska tunteena se lipsuu hyvin herkästi vihan asenteeseen. Lisäksi ainakin lainaamiesi sanojen perusteella sitä ei tunteenakaan pitäisi koskaan kohdistaa ihmiseen.

En tiedä.