Gekko on sika

Gekko sikalassa vai sika gekkolassa? Oliver Stonen elokuvan Wall Street (1987) mukaan: sika gekkolassa. Nyt ilmestyneessä jatko-osassa Money Never Sleeps (2010) ohjaaja vastaakin: gekko sikalassa.

”Greed is good.” Tämä on kuuluisin Michael Douglasin esittämän Gordon Gekko -nimisen rahamaailman lieron lausahduksista, jotka ovat jääneet elämään.

Gordon Gekkosta tuli nopeasti kultti-ikoni. Elokuva synnytti tuhansittain pikkugekkoja, tai sitten ne uskaltautuivat ulos kaapista. Myös Suomi on pullollaan 40–50-vuotiaita kyynikoita, joiden mielestä Gekko oli oikeassa: ahneus on hyvästä.

Wall Street -elokuvassa rahoitusmaailma ei ollut itsessään paha. Se oli gekkola: täynnä tropiikin viehätystä, jota muutama kärpäsiä keräävä sika sotkee. Money Never Sleeps -elokuvassa rahoitusmaailma näyttäytyy jo itsessään pahana. Se on sikala: lähtökohtaisesti likainen, värikkäänkin gekon tahraava. Mistä moinen suunnanvaihto?

Syy saattaa olla se, että Gekkosta oli tullut – ehkä väärin perustein ja ohjaajan tahdon vastaisesti – sankari. Elokuvan opetus jäi monelta huomaamatta, liekö syy tähän ollut Douglasin loistavan näyttelysuorituksen (pahiksesta on aina vaikea tehdä vastenmielistä), kalliiden autojen, vuolaasti virtaavan samppanjan tai alipukeutuneiden naisten. Taiteellinen hienovaraisuus kostautui. Jatko-osassa väännettiin sitten rautalangasta? En tiedä.

Gordon Gekko haastoi joka tapauksessa pohtimaan: onko ahneus hyvästä?

Periaate ”greed is good” muistuttaa englantilaisen pamfletistin Bernard Mandevillen (1670–1733) ajatusta siitä, että talous oli sen sosiaalisista hyödyistä huolimatta vain välttämätön paha. Mandeville väitti, että yksityiset paheet, kuten ylellisyys, kateus ja ahneus johtivat yhteiseen hyötyyn:

Vaik’ osia paheet vaivas, oli kokonaisuus taivas.” (Thus every Part was full of Vice/Yet the whole Mass a Paradise.)

Gekko on oikeassa: ahneudesta voi seurata jotain hyvää. Ahneus ei ole ainoa iljettävä luonteenpiirre, josta voi seurata jotain hyvää. Lähes kaikesta voi seurata jotain hyvää. ”Virheistä oppii” ja ”Se mikä ei tapa, vahvistaa”, sanotaan. Nämä ovat latteuksia, mutta totta yhtäkaikki.

Mutta: ”Se mikä ei tapa, sattuu ihan v**usti”, oli veljelläni tapana vastata.

Niinpä. Virheitä ja kipua ei koskaan tavoitella niiden itsensä vuoksi, vaikka niistä joskus hyvää seuraakin.

Pelkuri ei näe tätä kompastuskiveä. Hän asettaa sen alibinsa kulmakiveksi: hän oikeuttaa paheensa niiden sattumanvaraisilla ”hyvillä” seurauksilla. Paheesta tulee turvakoti.

Gekko on väärässä, jos pitää ahneutta hyveenä. Moraalikäsitys, joka painottaa ainoastaan seurauksia, on vinksahtanut. Hyveeseen tarvitaan muutakin. Ahneus korruptoi ihmisen, surkastuttaa hänen persoonallisuutensa. Tämä – ihmistä korruptoiva luonteenpiirre – on paheen määritelmä, ei hyveen (lat. virtus).

Ahneus ei ole hyve, mutta siitä ei seuraa, etteikö hyvejohtaja voi olla kilpailuhenkinen. Puhdistettu kilpailuhenkisyys muistuttaa jaloa kunnianhimoa. Ja jalo kunnianhimo puolestaan lähestyy jo suurisieluisuutta (lat. magnanimitas), joka on johtajuuden keskeisiä hyveitä.

Hyvejohtaja kuitenkin jalostaa kilpailuhenkisyyttään ja kunnianhimoaan ja vahvistaa niitä tukevia muita hyveitä, kuten oikeudenmukaisuutta ja nöyryyttä. Tämä suojelee häntä ihmisenä – ja myös hänen kilpailuhenkisyyttään ja kunnianhimoaan niiden rappeutuneilta perversioilta.

Keskinkertaisuuteen tyytyminen ei ole jaloa. Suurisieluinen johtaja unelmoi suuria. Keskinkertaisuuteen tyytyminen voi joskus olla merkki pelkuruudesta tai vääränlaisesta mukavuudenhalusta (joka sekin on pelkuruutta).

Ei pidä kuitenkaan sekoittaa keskinkertaisuutta ja tavallista arkielämää. Tarvitsemme arjen sankareita, emme pohattapyrkyreitä. Alexandre Havard selittää: ”Meillä tulee olla visionäärinen käsitys tavallisesta elämästä. [S]uuruus joko löytyy arkisen todellisuuden kontekstista ja ihmisten palvelemisesta tai se ei löydy ollenkaan.” (Hyvejohtajuus, s. 97)

Palataan alkuun. Sika gekkolassa vai gekko sikalassa. Kumpi antoi todenmukaisemman vastauksen: Wall Street vai Money Never Sleeps? Se jääköön jokaisen lukijan pohdittavaksi.

My two cents: Talous ei ole välttämätön paha. Rahoitusmaailma on ensisijaisesti gekkola, joka tosin joskus muistuttaa sikalaa. Gordon Gekko on ensisijaisesti sika, tosin rikas sellainen.

Jason Lepojärvi

Jason Lepojärvi on teologian tohtori, rakkaustutkija ja Hyvejohtajuus-sivuston entinen päätoimittaja. Oxfordin ja Helsingin väliä kulkevan ”rakkauden ammattilaisen” sukujuuret ovat Suomen Lapista ja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta. Hän harrastaa kamppailulajeja, metsästystä ja moottoripyöräilyä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€