"Mutsi, mitä sä oikeen teet?!?" – Vanhemman vastuullisen vallankäytön tunnusmerkit

Keski-ikäinen nainen raahasi valtavaa suksipussia ja kiitettävän kokoista matkalaukkua junalle. Hikistä touhua. Perässä seurasi noin 13-vuotias, nyt jo äitiään pidempi tytär, ilman varsinaisia kantamuksia.

Muut matkustajat istuivat jo junassa ja, kuten tapana on, seurasivat viimeisenä saapuvien toimia, kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Äiti yritti urheasti ahtaa suksipussia ja matkalaukkua lähes täydelle hattuhyllylle. Hän ymmärsi nopeasti, että tämä kapealla käytävällä alkanut kömpelö valssi matkatavaroiden kanssa voisi olla nopeamminkin ohi ja pyysi tytärtään apuun.

Tyttären vastus ohitti avunpyynnön ja viesti vain, että alkanut matkatavararumba oli järjettömän idioottimaista: "Mitä sä oikeen teet?!?"

Äiti kiukutteli vähän vastaan: "Auta nyt, että saadaan nämä tänne!", mutta jatkoi kuitenkin itsenäisesti ahtausprojektiaan, lopulta onnistuen.

Tytär hivuttautui ohitse, akrobaattisesti äitiinsä koskematta, omalle paikalleen, ottaen itsenäisen teinin "älä häiritse mua"-asennon. Äiti kumartui kuitenkin tyttärensä puoleen, halaten ja toivottaen hyvää matkaa. "Joo, joo!", vastasi tytär.

Äiti poistui junasta.

Missä on valta?

Miten tarinan henkilöt harjoittivat valtaa? Kummalla oli määräävä ote?

Äiti toimi viisaasti, koska ei ryhtynyt valtataisteluun junassa, juuri ennen sen lähtöä. Pelkään kuitenkin, että tämä "viisaus" oli pikemminkin ylikiltteyttä, konfliktin välttämistä, kuin harkittua tyyneyttä provokaation edessä.

Vanhempi on oman laumansa johtaja. Tätä valtaa on turha korostaa tai alleviivata lapselle, mutta sitä on harjoitettava. Sitä on harjoitettava erityisesti arjen pienissä asioissa, jotta valtataistelu ei ala suurissa asioissa.

Millaista on vanhemman vastuullinen vallankäyttö?

Hyvä vanhempi tukee perheensä onnellisuutta

  • olemalla vakaa ja johdonmukainen,
  • välttämättä häilyvyyttää ja mukaanmenoa joka asiaan,
  • hoitamalla omaa jaksamistaan,
  • välttämällä päätöksentekoa tunnehuohun vallassa,
  • kehittämällä kykyään nähdä pienessä suurta ja suuressa pientä,
  • muistamalla mitä tapahtui eilen ja mitkä ovat huomisen tavoitteet,
  • tuntemalla lapsen temperamentin ja luonteen, huomioimalla tämän toiminnassaan, eli
  • käyttämällä valtaansa esimerkillisesti — kaikessa.

Puuttuuko listasta jotain? Mitä?

Vältä vallankäytön ääripäitä: älä ole julma, älä ole ylikiltti, älä jätä vastuutasi kantamatta. Muista, että kaikesta toiminnastasi jää jälki ja sinun ensisijainen tehtäväsi vanhempana on tukea lapsesi kasvua kohti kukoistavaa, merkityksellistä elämää.

Lisää ajatuksia vallankäytöstä perheessä:

Lähde: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Cacciatore, R.; Korteniemi-Poikela E.; Huovinen M. WSOY. Helsinki. 2008.

Kuva: hotblack

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Matti Finnilä

    Oma esimerkki. Johtajuuden primitiivisin ilmentymä taisi listastasi unohtua.

    Pennut kun ovat niin naiveja että luulevat maailmassa samojen sääntöjen koskevan kaikkia ja jaksavat heti kyseenalaistaa käskysi jos hoksaavat sinun tehneen jotakin jonka kiellät heiltä. Aikuiset ovat oikeudentajultaan jo sen verran korruptoituneita ymmärtävät että jotkut asiat jotka ovat kiellettyjå toisilta ovat sallittuja joillekin.

  • Tosi hyvä pointt, Matti! Kiitos! Lista on Raisa Cacciatoren laatima: pudotin alkuperäisestä muutamia ja jos olisin ollut fiksu, olisin lisännyt mainitsemasi "oman esimerkin". Toisaalta, kaikki mainitut ovat tietyssä mielessä omaa esimerkkiä. Ehkä se sopisi listan loppuun summaamaan kaiken… Laitanpa sen sinne saman tien. 🙂

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€