Liiketoiminnallinen neitsyys meni

markkinatEn tavoittele omaa hyvääni, en asiakkaani hyvää tai työntekijäni hyvää. Kaikki nämä nivoutuvat kuitenkin yhteen palvelemisen ideassa.

Aloitin uudessa työpaikassa reilu viikko sitten. Aiempi kokemukseni oman yrityksen puitteissa on ollut monella tapaa hyödyksi, mutta eipä se silti valmistanut kovan bisneksen kohtaamiseen.

Päällisin puolin yrityksen toiminta painottaa vahvasti liikevaihtoa ja sen kasvattamista. Taustalla oleva asiakaslähtöinen missio helpottaa oloani, mutta ei tarpeeksi. Olen kiinteästi mukana asiakasyritysten toiminnan kehittämisessä, joten tarvitsen suuremman mission siinä missä asiakkaiden työntekijätkin, eiväthän hekään tavoittele itseisarvoisesti oman yrityksensä menestymistä (ainakaan toivottavasti).

Huomaan, että lopulta en tavoittele asiakkaan hyvää, vaan ihmisten hyvää ja teen kaikkeni, että asiakkaani voivat edelleen palvella omia asiakkaitaan – ihmisiä.

Bisnes on rankkaa. Keskusteluissa vilahtelevat pienten kilpailijoiden pitäminen pienenä ja isompien voittaminen. Lisämyynti on pop. Myyntitavoitteet on saavutettava. Kauppaa on tehtävä, rahan pitää liikkua.

Pehmeät arvot loistavat poissaolollaan. Olen kuitenkin vakuuttunut, että kauaskantoinen liiketoiminta tarvitsee pehmeitä arvoja menestyäkseen – näkyivät nämä arvot eksplisiittisesti tai eivät.

Pohtiminen hyvejohtajuuden parissa, samoin kuin eettisesti latautuneen diplomityöni kirjoittaminen, ovat selkeyttäneet omia pehmeitä arvojani. Tiedän mitä tavoittelen: ihmisenä kasvamista. Toivon ja tavoittelen kasvua itselleni, ihmisille työpaikallani, asiakkailleni ja loppukäyttäjille. Yritykset ja liiketoiminta ovat vain välineitä kasvun tavoittelussa. Johtaminen ei ole vain rahavirran johtamista.

Pehmeät arvoni ovat selviö, mutta pelkään, että äärimmäisen paineen alla unohdan koko asian. Tästä syystä pehmeyttä tulisi tuoda esille jossain. Päätin tehdä sen itse – laitoin cubicleni seinälle tikku-ukon aiheesta muistuttamaan.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • "Pehmeät arvoni ovat selviö, mutta pelkään, että äärimmäisen paineen alla unohdan koko asian. Tästä syystä pehmeyttä tulisi tuoda esille jossain. Päätin tehdä sen itse – laitoin cubicleni seinälle tikku-ukon aiheesta muistuttamaan."

    Tikku-ukon…? Onko tämä salakieltä krusifiksille vai onko sulla kuva ihmisestä muistuttamaan ihmisyydestä? Hyvä idea, kummin vain.

    Mikä on muuten viimeisin tieto diplomityöstäsi?

    t. Jason

  • Santi

    'You make no money, you make no sense…' Näin monet ajattelevat. Kovat ja pehmeät arvot eivät saisi olla ristiriidassa keskenään. Jos – kuten sanot – lopulta tavoittelet, että asiakkaasi voivat edelleen palvella omia asiakkaitaan, tavoitteesi tuo omalle työnantajallesi menestystä ja sen myötä suurempaa liikevaihtoa.
    Olisi muuten mielenkiintoista keskustella 'pehmeät arvot' -käsitteestä. Itse en kovin paljon pidä siitä. Uskon, että nuo 'pehmeät arvot' ansaitsevat arvokkaamman nimikkeen. Olisiko syytä keksiä uusi termi ja ruveta käyttämään sitä? Ajatuksia?

  • @Jason: "Tikku-ukko" oli yksinkertaisesti paperille piirretty tikku-ukko. Diplomityö on valmis, odottaa vain professorin hyväksyntää.

    @Santi: Jos halutaan pehmeille arvoille uusi nimi, niin kovat arvot tulisi muuttaa myös. Ehkä "pinnallisten" ja "syvällisten" arvojen vastaikkainasettelu voisi toimia? Tai "inhimilliset" vs. "taloudelliset" arvot? Nimien pitäisi kuitenkin kuvastaa sitä, että molempia arvoja tarvitaan, kyse on vain siitä kumpi on itseis- ja kumpi välinearvo.

  • Tuo "pehmeät" arvot on arveluttanut muakin. Tarvitaan jotain arvokkaampaa. Jussin jatkohuomio on myös hyvä: samalla on muutettava "kovat" arvot ja säilytettävä niidenkin myönteisyys.

    Mutta "pinnalliset" ei kuulosta kovin myönteisiltä. "Inhimilliset" vs. "taloudelliset" arvot on parempi. Samoin mietin "kestävät" vs. "välinearvot". Tässä tuo Jussin viimeinen kommentti on huomioitu.

    t. Jason

  • Heidi

    Hyvät pointit ja tematiikka termeistä. Olen samaa mieltä pehmeät arvot kuulostaa yhtä pehmeältä kuin pehmo mies, joka ihan oikeasti kuulostaa tohvelilta. Inhimilliset,taas mielestäni ei ole tarpeaksi raflaava, sori Jason, se vaan tuntuu hieman hajuttomalta. Pinnallinen, nope. Mutta äkkiseltään ei ole kyllä parempaakaan vaihtoehtoa mielessä. "Terveelliset" hmmm, yhtä hajuton kuin inhimilliset. Kaipaan jotain määrittelevää, provosoivaa…

  • Luen juuri Jim Collinsin kirjaa "Good to Great" (suom. "Hyvästä paras", Talentum). Hän ja hänen tutkimusryhmänsä pohtivat myös käsitekysymyksiä.

    Esimerkiksi "Viidennen tason johtajuus" -käsite keksittiin vain sen vuoksi, että tämän huippujohtajuustyypin pääominaisuus — halu palvella — kuulostaa liian lepsuilta.

    "Viidennen tason johtajuus" -tyylisten käsitteiden ongelma on se, että niiden ymmärtäminen vaatii kirjan lukemisen. Ainakin ennen kuin (tai jos) termi lyö itsensä läpi maailmalla.

    Tuo "pehmeät" vs. "kovat" arvot, tai niiden vastineet, pitäisi varmaan olla heti ymmärrettävissä.

    Heidi, ilmoita heti jos keksit jotain määrittelevää, provosoivaa… 😉

    t. Jason

  • Pekka Ruokomäki

    Pehmeät arvot ja kovat arvot. Kuulostaa aika lailla samalta kuin hyvät arvot ja pahat arvot. Luin juuri Heidin syväluotaavan artikkelin neurooseista ja sen pohjalta syntyi ajatus, että arvojen luokittelussakin on kyse jonkinsorttisesta defenssistä, Todellisuus pitää määritellä itselleen ymmärrettävään muotoon. Koska arvot ohjaavat toimintaa, joka on arvojen kriteeri vähän samoin kuin ”käytäntö on teorian kriteeri”, on niiden luokittelu tärkeää yhtenä osana omaa suhtautumista niihin.

    Mitä ovat pehmeät ja kovat arvot? Omassa työssäni opettajana ja itse asiassa omassa elämässäni pyrin yksinkertaistamaan havaitsemiani asioita ja ilmiöitä. (Sekin taitaa olla defenssi. Kohta näen neuroottisesti defenssejä joka puolella). Tässä tapauksessa pehmeä tarkoittaa suuntautumista itsestä ulospäin ja kova vastaavasti sisäänpäin. Viime kädessä puhutaan rakkaudesta ja pelosta. Ne voidaan ajatella toistensa vastakohdiksi, koska ”rakkaudessa ei ole pelkoa”. Olisi kuitenkin kärjekästä puhua rakkaudellisista ja pelokkaista arvoista. Toisaalta vastinparien määrittelyssä on se ongelma, että toisen käsitteen intensiteetin valinta johtaa automaattisesti myös vastakäsitteen intensiteetin valintaan. Jos puhun pehmeistä arvoista epäitsekkäinä arvoina niin samalla leimaan kovat arvot itsekkäiksi. Se ei olisi kilttiä. Hyi, hyi.

    Pehmeät arvot olkoon siis ranskalaisia ja kovat hmm…saksalaisia?
    t. Pekka

  • "Kohta näen neuroottisesti defenssejä joka puolella." Niin minäkin! Jos koko inhimillinen toiminta määritellään ensimmäiseen tasoon kuuluvaksi.

    "Pehmeät arvot olkoon siis ranskalaisia ja kovat hmm…saksalaisia?" He he he! "Saksalainen vieraanvaraisuus" ja "saksalainen anteliaisuus" -käsitteet ovat jo olemassa.

    Itse olen kallistumassa itseisarvo ja välinearvo -erotteluun. Mutta siinäkin on omat ongelmansa.

  • Markku

    Jaa a, jotakin niistä arvoista. Hyvähän se olisi käsitteitä selkeyttää ja mahdollisesti etsiä parempia. Mutta tuota kokonaisuutta ajatellen näyttää siltä, että elämässä asiassa sun toisessakin, on yleinen paradoksise, ettei ole toista jos ei ole toistakaan. Onko jokin arvo tai hyve, joka ilmenee itsenäisenä sellaisenaan ilman, että sille on olemassa pari "toisesta "suunnasta.
    Ei niin. Ja se muistuttaapi ainakin minua siitä, että ihmisessä on olemassa kaikki puolet. Kyse on siitä kumpi on voimissaa toisen kustannuksella. Lainaan tähän erästä intialaista viisasta, jos oikein muistin kansalaisuuden, kun hän kuvasi sisintään kahden koiran(hyvän ja pahan) temmellyskentäksi, joista toinen aina yrittää voittaa toisen. Kun kysyttiin kumpi sitten voittaa, hän vastasi, että tietenkin se, jota ruokin.
    No vielä jätän mietittäväksi seuraavan: mika tai kuka ratkaisee/vaikuttaa siihen kumpaa koiraa ihminen sitten ruokkii.

  • Toi koira-kysymys on hyvä. Sekä tuo "tietenkin se, jota ruokin" että tuo viimeinen kysymys. Mulla ei ole siihen vastausta. Puhutaan vapaasta tahdosta, joka on tietyssä määrin mysteeri.

  • Mirva

    Hei,

    Tässäpä kiinnostava ketju jo parin vuoden takaa. Termiä pehmeät arvot tosiaan karsastetaan joissakin piireissä, siitäkin huolimatta että sitä viljellään yhä enemmän, joskus jopa kyllästymiseen asti.

    Olen kohdannut termille hymyilyä etenkin miesten ja voittoa työkseen tavoittelevien keskuudessa. Pehmeys nähdään heikkoutena. Siihen on monen bisnesmiehen vaikea samaistua ja pelko uskottavuuden menettämisestä on todellista.

    Uuden termin lanseeraaminen voisi olla hyödyllistä, toisaalta taas jokaisessa termissä on omat hankaluutensa ja siksi kai olisi tärkeintä määritellä aktiivisesti, mitä pehmeillä arvoilla tarkoitetaan.

    Suhtaudun kuitenkin positiivisesti ja uskon että aika ei vielä ole kypsä sille että termistä tulisi yleisesti hyväksyttävä. Saman tapaista vastarintaa ovat muistaakseni kohdanneet myös esimerkiksi luomu ja ympäristöystävällisyys.

    Näistä termeistä on tullut yleisesti positiivisia asioita tarkoittavia. Niien kannattamista ei tarvitse enää erikseen selitellä. Luulen että pehmeät arvot -termi kohtaa saman tilanteen muutaman vuoden päästä, jos se kyetään määrittelemään nykyistä selkeämmin.

    Pidän tuosta Jasonin ehdottamasta "Kestävät arvot" -termistä.
    Taidanpa hyödyntää sitä jo tänään tekstissäni. Kestävyys kun on yleisesti hyväksytty asia jonka kannattamista ei tarvitse selitellä.

    ps. Kiitos kiinnostavasta sivustosta, jonka keskusteluihin osallistun nyt ensimmäistä kertaa

  • Mirva:

    Hauskaa että herätit tämän ketjun eloon!

    Tosiaan: jokaisella termillä on hankaluutensa. Siksi tarvitaan jatkuvaa määrittelyä ja uudelleenmäärittelyä. Moni voimallinen ja kaunis sana on ajan kuluessa menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja sen myötä viehätysvoimansa. Itse asiassa prosessi on niin yleinen, että se voidaan muotoilla laiksi, kuten kirjallisuuskriitikko C. S. Lewis tekee: ”Anna hyvälle ominaisuudelle nimi ja pian tämä termi merkitsee jotain halveksittavaa” (Studies in Words 1967, s. 173).

    Itse kirjoitin aiheesta täällä: http://www.hyvejohtajuus.fi/1813/hyveet-ja-rakasteleminen/. Ehdotin mm. sitä, että kunnes ”pehmeiden arvojen” tosimerkitys ymmärretään oikein, on sanottava: ”pehmeät arvot ovat kovia arvoja”.

    Kiva kuitenkin kuulla, ettet ole täysin luopunut toivosta ”pehmeiden arvojen” selviytymismahdollisuudesta.

    Minkä tekstin kirjoitit (tai esitit) tänään? Kestävyyttä tarvitsee tosiaan harvemmin selitellä.

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€