Voiko hyvettä olla liikaa?

Voimme kuvitella äidin, joka ”rakastaa liikaa” tai ihmisen, joka on ”liian kohtuullinen”. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei kuitenkaan ole hyveen ylilyönti, vaan hyveen puute.

Jeesuksen mukaan ”ylösnousseet eivät ota vaimoa”, vaan elävät ”kuin enkelit taivaassa” (Mk 12:25). Moni on tulkinnut tästä, ettei taivaassa ole miehiä eikä naisia, vaan jonkinlaisia sukupuolettomia neutreja.

Perinteinen teologinen tulkinta ulottuu kuitenkin putkistoa syvemmälle. Ilmaus ”kuin enkelit taivaassa” ei liity biologiseen sukupuolisuuteen. Sukupuolisuus säilyy, mutta seksi, siten kuin me sen tiedämme, ei säily. Taivaassa ei ole seksiä. Miksi? Koska se, mistä seksi maan päällä on symbolina ja (makeana) esimakuna, on taivaassa täydellisesti toteutunut.

C. S. Lewisin (1898–1963) mukaan ihminen, jota harmittaa tieto seksin puuttumisesta taivaassa, on kuin pieni poika, jota harmittaa tieto suklaan puuttumisesta seksissä. Suklaan poika nimittäin tietää, seksiä ei.

Sisäinen teologini sai hetkellisen yliotteen. Miten taivaallinen seksi liittyy kysymykseen, ”Voiko hyvettä olla liikaa?” Siten, että ihminen, jonka mielestä hyvettä voi olla liikaa, on kuin Lewisin mainitsema pieni poika. Uskomus perustuu puutteelliseen ymmärrykseen hyveen luonteesta.

Voimme kuvitella tilanteita, joissa tämä ei näyttäisi pitävän paikkansa. Voidaan esimerkiksi ajatella, että rakkauden ja kohtuullisuuden hyveissä mennään joskus ”liian pitkälle”. Otetaan kaksi esimerkkiä. Äiti, joka ”rakastaa liikaa”. Ihminen, joka on ”liian kohtuullinen”.

Rakkauden hyve

C. S. Lewisin kirja Neljä rakkautta käsittelee rakkauden hyvettä neljästä näkökulmasta. Teoksesta löytyy valtavasti upeita oivalluksia ja tarinoita. Eräs esimerkki koskee naista, jota Lewis kutsuu nimellä ”Mrs Fidget”. Minulla ei ole suomennosta käsillä, joten tässä ote alkuperäisteoksesta The Four Loves.

”Mrs Fidget very often said that she lived for her family. And it was not untrue… She always sat up to ’welcome’ you if you were out late at night; two or three in the morning, it made no odds; you would always find the frail, pale, weary face awaiting you, like a silent accusation. Which mean of course that you couldn’t by with any decency go out very often. She was always making things too… And of course, unless you were a heartless brute, you had to wear the things…”

Perheenjäsenet yrittävät protestoida, mutta turhaan.

”Mrs Fidget, as she so often said, would ’work her fingers to the bone’ for her family. They couldn’t stop her. Nor could they – being decent people – quite sit still and watch her do it. They had to help. Indeed they were always having to help. That is, they did things for her to help her to do things for them which they didn’t want done…”

Rouva Fidget, hyvänä äitinä, selvästi rakastaa perhettään paljon. Mutta kaikki ei ole kunnossa. Tekisi mieli sanoa, että hän rakastaa ”liikaa”. Rakkaudessa on lahjoittava, pyyteetön ulottuvuutensa, joka on jaloa. Äidinrakkauden lahjaluonteeseen kuuluu paradoksaalisesti myös tarve olla tarvittu. Rouva Fidgetin tapauksessa tämä tarve-ulottuvuus on saanut yliotteen, jonka seurauksena hänen rakkautensa on puutteellista.

Tosiasiassahan hän ei rakastaa liikaa, vaan liian vähän.

Rakkaus tunteena

Rakkautta hyveenä ei voi olla liikaa. Rakkaudessa on kuitenkin myös tunne-ulottuvuus, joka on toisinaan musertavan vahva. Silloin voi tuntua siltä, että ”rakastaa liikaa”. Esimerkiksi omia lapsiaan rakastaa usein näin. Jopa elämäntapafilosofi Eminem on tutkinut kysymystä. Laulussaan ”Love the Way You Lie” hän pohtii: ”You ever love somebody so much / You can barely breathe?

Rakkauden tunne on kuitenkin eri asia kuin rakkauden hyve eli rakastamisen tahto, rakastamisen taipumus ja rakastamisen taito.

Kohtuullisuuden hyve

Rouva Fidget -logiikka pätee myös tilanteisiin, joissa tekisi mieli sanoa, että joku on ”liian kohtuullinen”. Kun ”liian pitkälle” vietyä kohtuullisuutta analysoi tarkemmin, se paljastuu aina jollakin tapaa puutteelliseksi kohtuullisuudeksi. Hyvät elämäntavat tekevät iloiseksi. Mutta jos pasmani menee sekaisin heti, kun vähänkään poikkean rutiineistani, olen ehkä ymmärtänyt kohtuullisuuden hyveen väärin.

”Kaikkea kohtuullisesti, myös kohtuullisuutta”, on eräällä ystävälläni tapana sanoa. Neuvo viehättää tietysti erityisesti kohtuuttomia ihmisiä, jotka etsivät alibia heikkoudelleen. Väärinkäytöksistä huolimatta neuvo on hyvä. Kohtuullisuuteen kuuluu olennaisesti myös joustavuus.

Hyvä ei tunne rajoja

Hyveisiin liittyy paljon paikkansapitämättömiä myyttejä. Niistä olen kirjoittanut artikkelissa ”Hyveet ja rakasteleminen”. Esimerkiksi itse hyveen käsite ymmärretään usein väärin jonkinlaiseksi pehmoiluksi, voimattomuudeksi ja vallattomuudeksi. Tämä on hyvin outoa, sillä sana hyve (lat. virtus) tarkoittaa nimenomaan ”voimaa” ja ”valtaa”.

Alexandre Havardin kirjassa Hyvejohtajuus on mainio kaavio (ks. alla), joka pyrkii murtamaan tämän myytin. Hyvettä kutsutaan usein ”kultaiseksi keskitieksi”, mutta koska tämäkin ilmaus kuulostaa pliisulta, hyvettä on parempi kutsua inhimillisen potentiaalimme ”huipuksi” tai ”kulminaatiopisteeksi”. Paheet, niin kuin kaaviosta näkyy, ovat hyveiden ”puutetta” tai ”ylilyöntejä”.

Vahvuuksistaan huolimatta kaaviolla on mielestäni myös heikkouksia. Murtaessaan yhtä myyttiä kaavio vahvistaa toista: sitä, että hyvettä voisi olla ”liikaa”. Kaavion oikealla laidalla olevia paheita kutsutaan ”ylilyönneiksi”. Tosiasiassa nekin ovat hyveen puutetta. Hyve ei tunne positiivista rajaa.

Haluaisin muokata kaaviota niin, että hyvyyden rajattomuus korostuisi. Miten sen tekisi? En tiedä.

Hyveiden ykseys

Englantilaisen kirjailijan ja poliitikon G. K. Chestertonin (1874–1936) mukaan ongelmia tulee silloin, jos yksi hyve on ylikorostunut. Hän on oivaltanut sen, että hyve tarvitsee muiden hyveiden tukea.

Kumman ottaisit, tuomitsevan vai lepsun esimiehen? Itse en ottaisi kumpaakaan. Tuomitsevalla johtajalla voi olla ryhtiä, mutta häneltä puuttuu armeliaisuuden hyvettä. Lepsulla johtajalla voi olla armeliaisuutta, mutta häneltä puuttuu ryhtiä. Molemmilta puuttuu oikeudenmukaisuutta, sillä ryhti ja armeliaisuus ovat oikeudenmukaisuuden (”kolikon”) kaksi puolta.

Chestertonin ajatus hyveen ”ylikorostuneisuudesta” voi sekin salakavalasti vahvistaa ajatusta siitä, että hyvettä voisi olla liikaa. Siksi sanoisin mieluummin, että ongelmia tulee silloin, kun muut hyveet ovat alikorostuneita. Hyvettä voi olla liikaa ainoastaan suhteellisesti: toisin sanoen, koska muita hyveitä on liian vähän.

Kuvittele tikapuut, joiden toinen tukipuu on lyhyempi kuin toinen ja sen seurauksena koko rakennelma epäluotettava. Voit toki pätkästä pidemmästä tukipuusta palan ja siten tasapainottaa tikkaat, mutta pidentämällä lyhyempää tukipuuta yllät korkeammalle. Jos rakastan lapsiani puolisoni rakkauden kustannuksella, ratkaisu ei ole lapsieni rakastaminen vähemmän, vaan puolisoni rakastaminen enemmän.

Liikaa laatua?

Palataan ajatuksissa taivaaseen. Jokainen on ainakin kerran elämässään miettinyt, että taivaassa mahtaa olla tylsää. Ajatellaan, että ”ikuisuus” merkitsee samaa settiä kuin maan päällä mutta vaan tooosi pitkään. Mielikuva korjaantuu vasta, kun ymmärrämme, ettei ”ikuisuus” ole lineaarinen, vaan laadullinen käsite. Ikuisuus on uusi olemisen muoto.

Hyve ei ole venytettyä pahetta. Hyve on uusi olemisen muoto. Hyvän dynamiikka on rajaton. Totuus, hyvyys ja kauneus eivät tunne rajoja.

Jason Lepojärvi

Jason Lepojärvi on teologian tohtori, rakkaustutkija ja Hyvejohtajuus-sivuston entinen päätoimittaja. Oxfordin ja Helsingin väliä kulkevan ”rakkauden ammattilaisen” sukujuuret ovat Suomen Lapista ja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta. Hän harrastaa kamppailulajeja, metsästystä ja moottoripyöräilyä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€