Kestävän kehityksen inhimillinen tekijä

Mitä kehityksellä tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään? Onko pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli kehityksen huipentuma?

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan usein kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella (ks. Bruntland komission raportti ”Our Common Future”, 1987).

Edellisellä määritelmällä viitataan useimmiten luonnonvarojen käyttöön, ja näin kestävästä kehityksestä on tullut ennen kaikkea ympäristösuojeluun sidottu termi.

Paluu ihmiseen

Luonnonvarojen ja ympäristösuojelun korostaminen, joka epäilemättä tärkeää, ei kuitenkaan riitä. Kun puhutaan taloudellisesta kehityksestä, yhteiskunnallisesta kehityksestä, kestävästä kehityksestä ja niihin liittyvistä aiheista, puhutaan aina inhimillisestä kehityksestä.

Ihminen on kehityksen luoja ja vastaanottaja. Kehitys on ihmisen aikaansaama ja ihmistä varten. Tämä on (suhteellisen) helppoa muistaa. Haaste on muistaa, että kehitys tapahtuu myös ihmisessä. Ilman tämän ajatuksen vastapainoa ihmisestä voi tulla jopa kehityksen orja.

Vielä haasteellisempaa on ryhtyä toimenpiteisiin, jotta se kehitys ihmisessä tapahtuisi.

Kehityksestä puhuttaessa voidaan erottaa kaksi suurta tekijäryhmää: kehityksen tekninen tekijä ja kehityksen inhimillinen tekijä. Kehityksen tekninen tekijä liittyy ammattitaitoon, luonnonvarojen käyttöön, infrastruktuurin toimivuuteen yms. Inhimillinen tekijä puolestaan koskee ihmisten tavoitteita, motivaatioita, arvoja, yms.

Ilman inhimillistä tekijää tekninen tekijä voi pitkällä aikavälillä parhaimmassa tapauksessa ainoastaan peittää  alikehityksen oireet. Jos teknistä tekijää korostetaan yhteiskunnassa liikaa inhimillisen tekijän kustannuksella, pitkäaikaiset seuraamukset voivat olla tuhoavia. Näin voi käydä pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallille, jossa ”kehitys” on yhtä kuin ”kasvu”, ”itseriittoisuus” ja viime kädessä ”riippumattomuus”.

Kasvu, itseriittoisuus ja riippumattomuus

Silloin unohdetaan, että kasvun tavoittelu itsensä tähden ei johda mihinkään. Kunhan se ei johda itsetuhoon.

Itseriittoisuus ja riippumattomuus ovat monesti pelkkiä harhakuvia. On tosiasia, että ihminen on riippuvainen muista. Niissä yhteiskunnissa, joissa pyritään siihen, ettei ihminen tarvitse sukulaisia, ystäviä tai työkavereita, ihmisestä on tullut lopulta valtiosta riippuvainen olento.

Riippumattomuus on illuusio. Illuusiossa ei kannata elää:

400 miljoona euroa
18,2%
8,9%

Suomessa kansalaiset maksavat vuosittain 400 miljoona euroa mielialalääkkeistä eli lääkkeistä joilla hoidetaan mm. masennusta, stressiä, jne. Tämä on 10% kansalaisten lääkekuluista.

Voitaisiin olettaa, että kestävä kehitys kohentaisi elämäntapoja. Näin ei aina käy. Ehkä jotakin on vialla.

Mutta kehitys ei vain kerro siitä, miten ihminen elää, vaan varsinkin siitä, miten hän kuolee.

Suomessa 18,2 % vuonna 2009 kuolleiden työikäisten miesten (11,9% naisten tapauksessa) kuolinsyy oli alkoholi. Se oli tärkein kuolinsyy. Vastaavasti 8,9% kuolleista miehistä päätyi itsemurhaan (5,85% naisten tapauksessa).

Stimuloiva inhimillinen tekijä voi kannustaa ihmisiä pyrkimään inhimilliseen erinomaisuuteen ja sitä kautta parempaan elämään. Voi olla, että Suomessa kannattaa korostaa vähän enemmän kehityksen inhimillistä tekijää.

Erinomaisuus, jatkuvuus ja antaminen

Kasvun sijasta kannattaa puhua erinomaisuudesta. Niin kauan kun kansa tai yhteisö tyytyy keskinkertaisuuteen, se ei voi täysin kehittyä.

Riippumattomuuden sijasta kannattaa puhua jatkuvuudesta. Kestävyys saadaan aikaan kun jokainen pyrkii jatkuvuuteen, kun pyrkii jättämään jälkeensä hyvää.

Itseriittoisuuden sijasta kannattaa puhua antamisesta. Kun kansalla tai yhteisöllä on varaa antaa, se on merkki siitä, että voi hyvin. Sekä aineellisesti että henkisesti.

Erinomaisuus, jatkuvuus ja antaminen. Näillä periaatteilla kehitys muuttuu kukoistukseksi.

Kestävä kukoistus

Kukoistus kantaa hedelmää. Jatkuva kukoistus kantaa kestävää hedelmää. Erinomaisuuteen pyrkiminen on avain kestävälle kehitykselle.

Koska hyveisiin perustuvan hyvejohtajuusmallin näkökulmasta johtajuus on erinomaisuutta, hyvejohtajuus nostaa kestävän kehityksen inhimillisen tekijän erinomaisuuden tasolle. Se tarjoaa soveliaan mallin henkilön kukoistamiselle. Näin se takaa kansalle, yhteiskunnalle tai työyhteisölle avaimen kestävälle kehitykselle.

Santi Martínez

Kirjoittaja Santi Martínez on valtiotieteiden maisteri ja MBA. Santi toimii johtajuuskouluttajana Providentia Oy:ssa, opettaa yritysvastuuta ja etiikkaa Aalto-yliopistossa sekä johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa Keniassa. Santin lempiaiheita ovat onnellisuuden ja vapauden välinen yhteys sekä motivaatioon liittyvät kysymykset.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€