Kestävän kehityksen inhimillinen tekijä

Mitä kehityksellä tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään? Onko pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli kehityksen huipentuma?

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan usein kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella (ks. Bruntland komission raportti ”Our Common Future”, 1987).

Edellisellä määritelmällä viitataan useimmiten luonnonvarojen käyttöön, ja näin kestävästä kehityksestä on tullut ennen kaikkea ympäristösuojeluun sidottu termi.

Paluu ihmiseen

Luonnonvarojen ja ympäristösuojelun korostaminen, joka epäilemättä tärkeää, ei kuitenkaan riitä. Kun puhutaan taloudellisesta kehityksestä, yhteiskunnallisesta kehityksestä, kestävästä kehityksestä ja niihin liittyvistä aiheista, puhutaan aina inhimillisestä kehityksestä.

Ihminen on kehityksen luoja ja vastaanottaja. Kehitys on ihmisen aikaansaama ja ihmistä varten. Tämä on (suhteellisen) helppoa muistaa. Haaste on muistaa, että kehitys tapahtuu myös ihmisessä. Ilman tämän ajatuksen vastapainoa ihmisestä voi tulla jopa kehityksen orja.

Vielä haasteellisempaa on ryhtyä toimenpiteisiin, jotta se kehitys ihmisessä tapahtuisi.

Kehityksestä puhuttaessa voidaan erottaa kaksi suurta tekijäryhmää: kehityksen tekninen tekijä ja kehityksen inhimillinen tekijä. Kehityksen tekninen tekijä liittyy ammattitaitoon, luonnonvarojen käyttöön, infrastruktuurin toimivuuteen yms. Inhimillinen tekijä puolestaan koskee ihmisten tavoitteita, motivaatioita, arvoja, yms.

Ilman inhimillistä tekijää tekninen tekijä voi pitkällä aikavälillä parhaimmassa tapauksessa ainoastaan peittää  alikehityksen oireet. Jos teknistä tekijää korostetaan yhteiskunnassa liikaa inhimillisen tekijän kustannuksella, pitkäaikaiset seuraamukset voivat olla tuhoavia. Näin voi käydä pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallille, jossa ”kehitys” on yhtä kuin ”kasvu”, ”itseriittoisuus” ja viime kädessä ”riippumattomuus”.

Kasvu, itseriittoisuus ja riippumattomuus

Silloin unohdetaan, että kasvun tavoittelu itsensä tähden ei johda mihinkään. Kunhan se ei johda itsetuhoon.

Itseriittoisuus ja riippumattomuus ovat monesti pelkkiä harhakuvia. On tosiasia, että ihminen on riippuvainen muista. Niissä yhteiskunnissa, joissa pyritään siihen, ettei ihminen tarvitse sukulaisia, ystäviä tai työkavereita, ihmisestä on tullut lopulta valtiosta riippuvainen olento.

Riippumattomuus on illuusio. Illuusiossa ei kannata elää:

400 miljoona euroa
18,2%
8,9%

Suomessa kansalaiset maksavat vuosittain 400 miljoona euroa mielialalääkkeistä eli lääkkeistä joilla hoidetaan mm. masennusta, stressiä, jne. Tämä on 10% kansalaisten lääkekuluista.

Voitaisiin olettaa, että kestävä kehitys kohentaisi elämäntapoja. Näin ei aina käy. Ehkä jotakin on vialla.

Mutta kehitys ei vain kerro siitä, miten ihminen elää, vaan varsinkin siitä, miten hän kuolee.

Suomessa 18,2 % vuonna 2009 kuolleiden työikäisten miesten (11,9% naisten tapauksessa) kuolinsyy oli alkoholi. Se oli tärkein kuolinsyy. Vastaavasti 8,9% kuolleista miehistä päätyi itsemurhaan (5,85% naisten tapauksessa).

Stimuloiva inhimillinen tekijä voi kannustaa ihmisiä pyrkimään inhimilliseen erinomaisuuteen ja sitä kautta parempaan elämään. Voi olla, että Suomessa kannattaa korostaa vähän enemmän kehityksen inhimillistä tekijää.

Erinomaisuus, jatkuvuus ja antaminen

Kasvun sijasta kannattaa puhua erinomaisuudesta. Niin kauan kun kansa tai yhteisö tyytyy keskinkertaisuuteen, se ei voi täysin kehittyä.

Riippumattomuuden sijasta kannattaa puhua jatkuvuudesta. Kestävyys saadaan aikaan kun jokainen pyrkii jatkuvuuteen, kun pyrkii jättämään jälkeensä hyvää.

Itseriittoisuuden sijasta kannattaa puhua antamisesta. Kun kansalla tai yhteisöllä on varaa antaa, se on merkki siitä, että voi hyvin. Sekä aineellisesti että henkisesti.

Erinomaisuus, jatkuvuus ja antaminen. Näillä periaatteilla kehitys muuttuu kukoistukseksi.

Kestävä kukoistus

Kukoistus kantaa hedelmää. Jatkuva kukoistus kantaa kestävää hedelmää. Erinomaisuuteen pyrkiminen on avain kestävälle kehitykselle.

Koska hyveisiin perustuvan hyvejohtajuusmallin näkökulmasta johtajuus on erinomaisuutta, hyvejohtajuus nostaa kestävän kehityksen inhimillisen tekijän erinomaisuuden tasolle. Se tarjoaa soveliaan mallin henkilön kukoistamiselle. Näin se takaa kansalle, yhteiskunnalle tai työyhteisölle avaimen kestävälle kehitykselle.

Santi Martínez

Kirjoittaja Santi Martínez on valtiotieteiden maisteri ja MBA. Santi toimii johtajuuskouluttajana Providentia Oy:ssa, opettaa yritysvastuuta ja etiikkaa Aalto-yliopistossa sekä johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa Keniassa. Santin lempiaiheita ovat onnellisuuden ja vapauden välinen yhteys sekä motivaatioon liittyvät kysymykset.

 
  • Markku Lepojärvi

    Täyttä asiaa! Toivottavasti saadaan aiheeseen liittyen jatkoa.

  • Niin, ehkä ihminen ei voi tulla koskaan täysin itseohjautuvaksi ja muista riippumattomaksi. Uskon kuitenkin, että kun ihminen saavuttaa tietyn tietoisuuden kypsyysasteen, voi hän valita vapaaehtoisesti yksinäisyyden. Yksinäisyys ja vapaaehtoisesti valittu yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Samoin köyhyys ja vapaaehtoinen köyhyys – vaatimattomasti eläminen.
    Vielä Martinezin mielenkiintoisesta tekstistä tuli mieleen, että henkilökohtaisesti näen luonnonsuojelun ja ihmisluonnonsuojelun olevan samaa asiaa. Välineellinen materialistinen kulttuuri välineellistää helposti myös ihmisen aineellisen hyödyn välineeksi. Molemmilla on inhimillisesti ottaen tuhoisat seuraamukset.

    "Erinomaisuus, jatkuvuus ja antaminen. Näillä periaatteilla kehitys muuttuu kukoistukseksi." Hyvät periaatteet. Toisaalta on hyvä muistaa, että tämä erinomaisuus määräytyy kai yksilön lähtökohtien mukaan. Esimerkiksi CP-vammaisen erinomaisuus näyttäytyy erilaisena kuin nk. "normaalin" ihmisen. Siksi toivon, että meillä säilyy kulttuuri, jossa yritetään tasoitella erilaisia lähtökohtiamme niin paljon kuin mahdollista. Erinomainen on myös aika abstrakti käsite ja voi tarkoittaa ihmisille melko lailla eri asioita.

  • Oskari

    Hyvää pohdintaa ja pinnallisen "hyvinvoinnin" kritiikkiä!

  • Santi

    Kiitos kaikille kommenteista. Treenajan kommentti oli varsin osuva.

    Totta: erinomaisuus voi määräytyä eri tavalla eri ihmisten silmillä. Erinomaisuus ei saa olla yhtä kuin tehokkuus.

    Henkilön erinomaisuutta voidaan "tarkastella" esim. kysymyksellä, kuinka hyvin henkilö toteuttaa oman missionsa. Mihin hänet on "kutsuttu"? Mitä hänen tulee olla/tehdä?

    CP-vammaisellakin on omassa elämäntilanteessaan missio suoritettavana. CP-vammaisen missio voi olla esim. auttaa muita ihmisiä ymmärtämään ihmisarvoa tehokkuudesta ja tuottavuudesta riippumatta. Samalla CP-vammainen auttaa monia ihmisiä unohtamaan itsekkyytensä ja antautuman muiden ihmisten palvelemiseksi. CP-vammainen on jatkuva todistus ihmisyydestä.

    Siksi CP-vammainen on – sanoisin – pelkällä olemassaolollaan aina erinomainen ihminen.

  • Teuvo Toivanen

    Erinomaisen artikkelin uudelleenlukemisen myötä nousi mieleeni seuraava ajatuskulku kuvaamaan sitä, miten on mahdollista ja tärkeää, että yksilön "riippumattomuus" muuttuu jatkuvuudeksi.
    Ensinnäkään kukaan ihminen ei tule "riippumattomaksi" muutoin kuin riippuvuuden kautta. Onhan vastasyntynyt täysin riippuvainen toisista ihmisistä. Ihmiseksi ei kuitenkaan vain synnytä, ihmiseksi myös kasvetaan. Tässä kasvuprosessissa on tärkeää kasvu "riippumattomaksi" ja uudelleen riippuvaiseksi. Vasta yksilön autonomia tekee mahdolliseksi kasvun uudenlaiseen riippuvuuteen. Tämä riippuvuus ei ole enää alisteisesta kuten lapsen ja vanhemman välinen riippuvuus, vaan tasa-arvoiseen toimivaan vuorovaikukseen rakentuvaa aikuisten ihmisten välistä riippuvuutta, joka puolestaan johtaa hyvään jatkuvuuteen.

  • Todella tärkeä pointti, Teuvo.

    Suosittelen lukemaan Olli-Pekka Vainion vieraskynän ”Itsenäinen johtaja", jos et ole vielä törmännyt siihen.

    http://www.hyvejohtajuus.fi/2965/itsenaisyydesta/

    Vainio määrittelee todellisen itsenäisyyden oikeanlaiseksi riippuvuudeksi toisista.

    Lisäksi itsenäisyys (autonomia) on hyve, joka tarkoittaa, että sitä voi harjoittaa. Vainio antaa muutaman neuvon siitä, miten toista voi tukea itsenäisyyden hyveen harjoittamisessa.

  • Teuvo Toivanen

    Kiitos Jason suosittelemastasi artikkelista "Itsenäinen johtaja". Olli-Pekka Vainion artikkeli edustaa mielenkiintoisella tavalla monipuolista pohdiskelua itsenäisyys/riippuvuus teemasta. Mikä ilo onkaan motivoitua oppimaan toisiltamme. Onpa syytä jäädä funtsimaan myös omaa tilannetta riippuvuus/itsenäisyys teeman suhteen.

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€