Työkyvyttömyydestä työkykyisyyteen — Työhyvinvointi ei vain työpahoinvoinnin välttämistä

Työpahoinvointi on kansantaloudelle merkittävä rasite, mutta nykyinen työhyvinvointi on lähinnä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin rajalla taiteilemista. Nollavoinnin tavoittelua. Voisiko olla toisin?

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula toisti työhyvinvointifoorumin päätösseminaarissa 8.12.2010 yhteiskuntamme työhyvinvointiin liittyvän tärkeimmän asennemuutoksen: työkyvyttömyydestä on päästävä työkykyisyyteen. Työkyvyttömyydestä ja sen välttämisestä on päästävä työkykyisyyteen ja sen arviointiin — sekä kehittämiseen.

Ministeri on oikeassa, mutta muutos on suuri ja syvällinen, se on asennemuutos. Kyseessä on muutos sääntöetiikasta lähemmäksi hyve-etiikka. Kyseessä on muutos pahan välttämisestä kohti erinomaisuutta.

Älä lyö työntekijää

Säännöt määrittävät rajat.

  • Anna työehtosopimuksen mainitsemat tauot.
  • Älä ylityöllistä ilman korvausta.
  • Älä vedä työntekijää turpaan.
  • jne.

Säännöt määrittävät välttämättömän minimin, jolla vältetään paha. Useimmat yritykset ja jopa ihmiset toimivat tämän puitteissa. Toki tällä saavutetaan jotain: välttämätön minimi. Monesti työhyvinvointi on pikemminkin työpahoinvoinnin välttämistä. Tavoitteena ei ole voida hyvin, vaan välttää pahoinvointi.

Säännöt vain osoittavat oikeaan suuntaan.

Työkyvyttömyydestä työkykyisyyteen. Ainut tuloksellinen vaihtoehto on välttämättömän minimin poistaminen.*

Mikä on toiminnan tavoite?

Mihin tulisi keskittyä? Jos keskitytään negatiiviseen (työkyvyttömyys), saadaan se vältettyä. Jos keskitytään positiiviseen (työkykyisyys), vältetään negatiivinen, mutta päästään samalle pidemmälle.

Professori Matti Ylikoski tarkensi vielä Rehulan linjaa: kyseessä on ydinkysymyksen muutos. Ennen se kuului: ”Mikä vaarantaa terveyden ja miten?” Tulevaisuudessa sen tulisi kuulua: ”Mikä on hyvä terveydelle ja miksi?”

Ylikoski listasi tarvittavia muutoksia:

  • Sairaudesta terveyteen, haitoista hyvinvointiin ja työkykyyn
  • Vaaroista resursseihin
  • Välttämisestä vahvistamiseen

Kuten professori Ylikoski totesi, ollaan myös siirtymässä kampanjoista jatkuviin prosesseihin. Liikuntakampanjasta jatkuvaan henkilökohtaiseen kasvuun.

Tavoitteena ei saa olla minimirajojen täyttäminen. Tavoitteena on oltava erinomaisuus: yksilön sekä yhteisön erinomaisuus. Erinomaisuuden potentiaali on valtava.

Onko erinomaisuus taloudellisesti kannattava tavoite? Samassa seminaarissa Työterveyslaitoksen tutkija Guy Ahonen kertoi Dragsfjärdin kunnan kokeilusta. Kunta 20-kertaisti työhyvinvointipanostuksensa ja laski lopulta, että tuotto sijoitetulle pääomalle oli 46%. Minimirajojen ylittäminen on kannattavaa, myös taloudellisesti.

Minimirajat eivät riitä. Vain erinomaisuus voi olla kilpailutekijä. Ja yksilön erinomaisuus? Kyseessä on hyve.

Matka työkyvyttömyydestä työkykyisyyteen on minimirajojen hylkäämistä. Se on matka kohti erinomaisuutta.

* Rajoja ei kannata poistaa kokonaan. Työkyvyttömyyttä on hyvä pyrkiä välttämään. Sen tulee kuitenkin olla toissijainen tavoite. Työkykyisyys ja sen arviointi sekä kehitys on asetettava ensisijalle.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Eräs työnohjaaja sanoi minulle muutama viikko sitten aika hämmentävästi: "Suurin osa ihmistä huoraa tänä päivänä työpaikoilla". Kuullostaa kamalalta, mutta mikä kaikkein kamalinta, onko tämä totta? Olemmeko luoneet järjestelmän, jossa rahalla ostamme ihmiset, mikä tutkimusten mukaan saattaa jopa viedä työstä iloa? Amerikkalaisen onnellisuustutkijan Sonja Lyobomirskyn mukaan työ, joka tuotta itseisarvoisesti iloa, saattaa tuottamaltaan ilolta jopa vähetä, kun siitä ruvetaan maksamaan suuria palkkioita.
    Mielestäni suurin tämän päivän ongelma on, että liian monet ihmiset tekevät työtä pelkästä rahasta, eikä työ tuota heille minkäänlaista sisäistä iloa. Uskon, että ihmisen yksilöitymisen kannalta on tärkeää, että hän saa toteuttaa elämässään itseään. Ihanteellisessa tilanteessa hän voi toteuttaa itseään työssä, ultraradiaanirytmiä kunnioittaen (harvoin tätä kunnioitetaan). Kun rytmejä ei kuunnella, seuraa vääjäämättä työuupumus. Raha ei ole kaiken mitta.
    Mikäli ihminen tekee työtä vain rahasta, on tärkeää, että se on rytmitetty oikein ja on myös tärkeää, että hän saa toteuttaa omaa potentiaaliaan vapaa-aikanaan.
    Mielestäni tämän päivänä ongelma on, etteivät ihmiset yksilöidy, individualisoidu, vaan elämme pirstoutuneitten ja keskeneräisten persoonien maailmassa, koska ympäristömme ei tuota otollisia olosuhteita prosesseihimme. Väsyneet ihmiset hukuttavat itsensä addiktioihin ja erilaisiin rentouttaviin ei kehittäviin sijaistoimintoihin, kuten tv:n katseluun, tietokonepeleihin jne.
    Tarvitsemme mielestäni kollektiivista arvovallankumousta.

  • Hyviä pointteja! Eräässä tutkimuksessa, muistaakseni Itävallassa toteutetussa, kysyttiin "haluatko ottaa ydinjätettä kaupunkiisi?" Valtaosa ilmeisesti totesi että jonkunhan se on tehtävä ja vastasivat kyllä. Toiselle porukalle taas esitettiin kysymys "haluatko ydinjätettä jos sinulle maksetaan tonni?"

    Valtaosa kieltäytyi.

    Raha ajoi moraalintunnon edelle. Vain yksi kannustin saattoi toimia päätöksentekoa ohjaavana.

  • Pingback: Pahoinvoinnista nollavointiin « Eläinten koulutuksesta()

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€