Moraali vie ojasta allikkoon — ja muuallekin

Mikä pitää köyhimmät kehitysmaat takuuvarmasti pohjalla? Mikä erottaa huippuyritykset perushyvistä yrityksistä? Ekonomi sai tämän selitettyä niin, että insinöörikin ymmärsi.

Teoksen The Undercover Economist kirjoittajan Tim Harfordin mukaan ekonomit ajattelivat aiemmin, että taloudellinen varallisuus kertyi kolmen tekijän summana:

  1. Ihmisen valmistamat resurssit (tiet, tehtaat, koneet, puhelinlinjat)
  2. Ihmisresurssit (kova työ, koulutus)
  3. Teknologiset resurssit (tekninen tietotaito, teknisesti kehittyneet laitteistot)

Näin ollen köyhät maat kehittyivät rikkaiksi rakentamalla teitä, kehittämällä koulutusta ja hankkimalla teknologista tietämystä. Kaava tuntuisi toimivan. Rikkaissa maissa kaikki kolme osaa loistavat suuruudellaan, kun taas köyhissä ne loistavat vain poissaolollaan.

Mutta miksi ihmeessä tietyt maat laahaavat aina vain jäljessä, investoinneista huolimatta?

Köyhimpien maiden kahleet

Mitä köyhempi maa, sitä enemmän investointi vaikuttaa taloudelliseen hyvinvointiin. Köyhässä maassa yksi uusi tie asuinkeskittymien välillä voi avata merkittäviä uusia yhteyksiä, kun taas kehittyneissä maissa se vain helpottaa vähän ruuhkaa. Pieni lisäys koulutukseen voi olla huippumerkittävä tekijä köyhässä maassa ja teknologia on usein helposti kopioitavissa.

Köyhien pitäisi siis saavuttaa rikkaimpia, mutta näin ei ole käynyt. Kolme tekijää — valmistetut resurssit, ihmisresurssit sekä teknologiset resurssit — antavat siis hyvän kuvan varallisuuden kertymisestä, mutta kuva jää epätäydelliseksi.

Tärkein palanen puuttuu, toteaakin Harford.

Kehitysyhteistyön asiantuntija, Fida Internationalin talouspäällikkö Daniel Lepojärvi selventää:

"Ei voi olla sattumaa, että vuosi toisensa jälkeen samat maat sijoittuvat niin OECD:n DAC-listan hännille maailman kehittymättömimpinä maina ja Transparency Internationalin listan kärkeen maailman korruptoituneimpina maina."

Lepojärvi siirtyy tilastoista nopeasti korruption konkreettisiin vaikutuksiin ja toteaa yksioikoisesti korruption olevan "suurin hyvän hallinnon ja demokratian este."

Korruption merkittävä vaikutus on yksi selkeimpiä ilmentymiä tärkeimmän palasen puuttumisesta. Tiedämme, että jotain puuttuu, mutta emme tiedä tarkemmin mikä tuo palanen voisi olla. Jatketaan siis tutkimusmatkaa ja siirrytään heikoimmista valtioista vahvimpiin yrityksiin.

Huippuyritysten jälkipolttimet

Jim Collinsin tutkimus kävi läpi 1435 Fortune 500 -yritystä ja löysi lopulta vain 11 organisaatiota, jotka onnistuivat kasvamaan alansa parhaiksi ja pitämään tuon paikan vielä 15 vuotta merkittävän siirtymävaiheen jälkeen.

Mikä yhdisti näitä yhtätoista huippuyritystä? Jokaisen johdossa oli viidennen tason johtaja.

Erottava tekijä ei siis ollut mikään aiemmin mainitusta kolmesta perinteisestä resurssista.

Viidennen tason johtajan tunnusmerkit ovat:

  • Syvä henkilökohtainen nöyryys
  • Äärimmäisen voimakas tahto

Kehitysmaiden riippakivenä oli jokin inhimillinen ja siten moraalinen tekijä. Vastaavasti huippuyritystä johtavan viidennen tason johtajan merkit ovat luonteenpiirteitä — toisin sanoen hyveitä eli moraalisia ominaisuuksia.

Puuttuva resurssi

Harford puhuu teoksessaan kattavasti tuloksellisuuden puuttuvasta palasesta. Neljäs ja tärkein resurssilaji on yksinkertaisuudessaan moraali. Puhutaan myös inhimillisestä tekijästä, koska sana moraali on niin moniselitteinen. Sanojen vaihtaminen ei kuitenkaan poista moraalia ja sen merkitystä.

Varallisuus kertyy niille, joilla on parhaat resurssit ja joita hyödynnetään viisaasti. Resurssien eri lajit ovat siis:

  1. Ihmisen valmistamat resurssit
  2. Ihmisresurssit
  3. Teknologiset resurssit
  4. Moraaliset resurssit

Kuten Harfordin ja Collinsin esimerkeissä nähtiin, moraali ei ole vain läjä sääntöjä (paitsi sääntöetiikassa) tai kylmää hyötyjen laskemista (paitsi seurausetiikassa), vaan menestyksen elinehto. Sen sijaan mätä moraali, tai ehkä pikemminkin moraalin puute, on tuhoisaa.

Moraali ei ole rajoittava tekijä, vaan kasvun tae.

Moraali on pääomaa.

Organisaation ylimmillä tasoilla on oltava kurinalaisuutta pidättäytyä rekrytoinnista, kunnes oikeat ihmiset — myös moraaliltaan potentiaaliset — löytyvät. Jos mahdollista, toteuta samaa periaatetta myös alemmilla tasoilla.

Jussi Ruokomäki

Jussi Ruokomäki on ohjelmistosuunnittelija ja viisauden rakastaja, joka rentoutuu iltaisin — kun muu perhe on nukahtanut — lukemalla Aristoteleen ikivihreitä koodauksen ohessa.

 
  • Sami Konttinen

    Tuota noin… tuosta joku voisi saada äkkiseltään sen käsityksen, että köyhien kehitysmaiden ihmisillä on heikompi moraali. Väittämää voitaisiin tukea myös hiv tartuntatilastoilla. Totuus on lienee paljon monimutkaisempi ja ihmisten moraali… on suunnilleen samaa tasoa kaikkialla. Länsimaissa ja varakkaissa maissa on vain kehittyneemmät keinot peittää huono moraali. Myös kulttuuri vaikuttaa asiaan. Meillä on paljon pidempi kulttuuri liittyen rahaan ja materiaan, joka vaikuttaa oleellisesti siihen, kuinka vakavana asiana pidetään esim. rahan väärin käyttöä.

    Maailmassa on on tarpeeksi rahaa ja ruokaa kaikille ja silti köyhissä maissa nälkä on suurin kuolemaan johtava syy ja länsimaissa taas liikalihavuus, joten mitenköhän on tuon meidän moraalin laita…?

  • Kiitos mainiosta kommentistasi, Sami! En tullut ajatelleeksi, että artikkeli saattaa kuulostaa hyvinkin itseriittoiselta moraaliselta vastakkainasettelulta kehitysmaiden ja muiden välillä.

    Ihmisiä verratessani voin monesti sanoa, että toisella on parempi moraali kuin toisella. (Tällöin moraalilla tarkoitan kykyä noudattaa tiettyä eettistä standardistoa.) Vastaavasti tunnen perheitä, jopa sukuja, joissa toimitaan paremmin, "oikeammin", kuin toisissa. Mutta en tiedä voidaanko kansakuntia verrata vastaavasti. Skaala on jo aivan toinen.

    Tim Harford ei puhunut moraalista suoraan, eikä itse asiassa antanut puuttuvalle palaselle mitään nimeä. Hän käytti kuitenkin paljon palstatilaa tuon palasen kuvaamiseen. Harfordin mukaan huono hallinto oli yksi merkittävimpiä esteitä tiellä varakkuuteen ja lopulta tarvitaan vain yksi henkilö oikeassa paikassa (esimerkiksi ministerinpallilla), jolla on sydän paikallaan. Sydän paikallaan. Muun muassa tästä päättelin, että Harford puhuu itse asiassa moraalista.

    Vastaavasti Collins puhui vain ihmisen ominaisuuksista, mutta koska nämä ominaisuudet ovat luonteenpiirteitä, ovat ne moraalisia ulottuvuuksia ja voidaan taas puhua moraalista.

    Mutta palatakseni kehitysmaiden asiaan, jotka sinä varmasti tunnet paljon allekirjoittanutta paremmin, voinen arvioida, että ehkä merkittävin tekijä on hallinto. Näin ollen koko maan keskimääräinen moraalinen taso voi olla yhtä hyvä tai parempi kuin länsimaissa, mutta mätä, korruptoitunut hallinto ei mahdollista varakkuuden kertymistä. (Oikeusjärjestelmä ei ole tehokas, joten et voi periä saataviasi, joten ei kannata perustaa firmaa, jne.)

    Tällöin puhutaan, että tietyn maan vallassa olevien moraali on parempi kuin toinen. Mutta en tiedä onko sekään niin. Se mitä tiedetään, on korruption määrä. Kehitysmaissa se on kova. Mutta mikä tähän johtaa, mikä on syy ja mikä seuraus. Se on vaikea sanoa. Voi olla, että moraalien vertaaminen on vaikeaa. Ehkä ne ovat vain erilaisia ja ilmentyvät eri tavoin, mutta sinänsä niiden eettinen arvo voi olla samalla tasolla.

    Jotain moraalin arvosta piti kuitenkin sanoa, siispä artikkeli. 🙂 Kiitos vielä arvokkaasta kommentistasi!

    Ehkä saisimme vielä Lepojärven ajatuksia tähän?

  • Sami Konttinen

    Joo oikein hyvää pohdintaa artikkelissa ja kommentissa. Mun ajatukset ovat vain yhden näkökulman pohdiskeluja. Hiukan jatkaisin sitä, että nuo eettiset standardistot vaihtelevat ja siihen vaikuttaa kulttuuri. Kristillisen etiikan yksi ajatus on, että "kukin tuomitaan uskonsa mukaan", jolloin tietämättömyys ja keskimääräisesti alhainen koulutustaso vaikuttaa näihin asioihin.

    Edelleen moraalissa on monenlaisia ulottuvuuksia. Länsimainen johtaja voi olla työpaikan raha-asioissa tunnollisempi, kun Afrikkalainen johtaja pelaa omaa pussiin. Sama länsimainen kaveri on taas itsekäs ja ei huolehdi hätää kärsivistä sukulaisistaan/läheisistään, kun Afrikan mies maksaa kymmenen köyhän/orvon sukulaiset koulumaksut. Myös lähimmäisestä välittäminen on moraalikysymys.

    On ehdottomasti totta, että korruptio ja huono hallinto ovat Afrikan ehkä suurimpia ongelmia. Syiden ja seurausten pohdinto on vaan monimutkaista. Kuka ostaa Kongon arvometalleja ja mineraaleja tai Sierra Leonen timantteja? Kenian kohdalla näkyy, että kun koulutustaso nousee ja median kautta kansan tieto lisääntyy, niin yleinen vaatimus korkeammasta moraalista nousee. Se, että Suomessa ollaan nykytasolla ja meillä on tietty eettinen standardisto on pitkän prosessin tulos. Tosin mielestäni moraalinen rappeutuminen on käynnissä (kaikissa länsimaissa) ja hyvää arvopohjaa puretaan.

    Lopuksi vielä lisähämmenyksenä tuo taloudellisen menestyksen ja hyvän moraalin korrelaatio. Miten selittyy Kiinan massiivinen talouskasvu? Mielestäni se ei taida perustua vahvaan moraaliin (ainakaan länsimaisesta näkökulmasta).

  • Mielenkiintoista, että otit Kiinan talouskasvun esille. Kirjassa, jota siteerasin (The Undercover Economist), tulee sama aihe välittömästi tuon moraalikappaleen jälkeen. Kiinaa ja sen strategisia valintoja hehkutetaan aika lailla. Mitään ilmeistä ristiriitaa moraaliin ei siinä kuitenkaan synny, enkä osaa siihen ottaa kantaa, Kiinaa ja sen kulttuuria kun en tunne. Arvaisin, että pääasiassa Kiinan kasvu ei perustu erityisesti moraalisiin tekijöihin, ne kuitenkin ovat sen verran hyvissä kantimissa, etteivät haittaa kasvua. Mutta se on vain arvaus.

    Kaiken kaikkiaan, kuten sanoit, kansakuntien tasolla nämä ovat pitkiä prosesseja. Puhutaan vähintään kymmenistä, toisinaan sadoista vuosista ennen kuin voidaan rehellisesti arvioida muutoksia, niiden vaikutuksia ja kestävyyttä.

  • Sami Konttinen

    Kommentoin vielä lyhyesti tuota Kiina viittaustani. Eli länsimaat(Eurooppa ja USA)ovat usein pidättäneet avustusta Afrikkaan korruption, ihmisoikeusrikkomusten tai muiden vastaavien syiden takia, joiden voidaan katsoa liittyvään moraaliin. Kiina taas suoltaa rahaa Afrikkaan estotta ajatellen pelkästään omaa bisnestään ja supervallaksi tuloa (yksikertaistettu ilmaus), eikä laita avustukselleen mitään moraalisia ehtoja. Eli eivät välitä onko korruptiota yms.ja siinä on mielestäni jonkilainen ero. En tiedä, miten sitten maan sisällä nämä asiat toimii.

  • Kuten sanoit, Keniassa on vaatimus moraalille kasvanut talouskasvun mukana. Näin ollen saattaakin olla hyödytöntä vaatia moraalista muutosta ennen taloudellista tukea. Vapaan markkinatalouden kannattajana Harford oli kirjassaan jotakuitenkin tätä mieltä, nostaen esille esimerkkejä, joissa taloussaarto ei ole saanut aikaan mitään (ainakaan toivottua) muutosta.

    Toisaalta, jos sijoittajan toiminta hyödyntää korruptiota (vs. pyrkii minimoimaan sen haitat) omien tarkoitusperien ajamiseen, ollaan taas siirrytty moraalisesti kyseenalaiselle alueelle.

  • Daniel

    Moraali on käsitteenä aika laaja. Se voidaan ymmärtää hyvin erilaisilla tavoilla ja voi myös jättää paljon tulkinnan varaa. Itse tykkäsin tässäkin artikkelissa mainitusta termistä "inhimilliset tekijät". Jos oikein ymmärsin, tämä teoria on alkujaan noussut yritysmaailmasta, ei niinkään kehitysmaatutkimuksesta. Samaa ajattelutapaa voidaan kuitenkin soveltaa laajemminkin.

    Korruptiota on käsitteenä huomattavasti helpompi määritellä. Ja Transparency Internationalin tutkimusten mukaan tämä on ongelma, joka rehottaa erityisesti kehitysmaissa. Korruptiosta meillä tuntuu olevan Samin kanssa hyvin samanlainen käsitys. Samin sanoja lainatakseni: "On ehdottomasti totta, että korruptio ja huono hallinto ovat Afrikan ehkä suurimpia ongelmia."

    Tämä artikkeli mielestäni pyrkii hyvin nostamaan tämän ongelman esiin istuttamalla sen Harfordin ja Collinsin teorioiden viitekehyksiin. Kehitysyhteistyössä on ehdottoman tärkeää ottaa myös huomioon inhimilliset tekijät.

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€