Informaatiolihavuus, ylensyönti ja internet

Monet ovat tietoisia siitä, että he tuhlaavat paljon aikaa tietokoneella. Tämä turhauttaa heitä, mutta he eivät oikeastaan tiedä, mistä ongelma johtuu. Eikä heillä ole aavistustakaan siitä, mistä siihen löytyisi ratkaisu.

Mielenkiintoisen näkökulman tarjoaa brittitutkija Andrew Whitworth, joka vertaa informaatioähkyä ylensyömiseen. Hän puhuu ”informaatiolihavuudesta”.

Vapaus ja vastuu

Vertaus on osuva. Ruoka ja ravinto ovat itsessään hyviä asioita. Mutta niiden kanssa voi mennä överiksi. Silloin ruuasta tulee ongelma, joka itse asiassa vahingoittaa ihmistä ja hänen terveyttään. Ylensyönnin ongelma kasvaa varallisuuden myötä, koska kiusaukset lisääntyvät.

Sama pätee informaatioon. Se on itsessään hyvä asia, mutta hillitön ja kontrolloimaton informaation jahtaaminen voi muuttua vahingolliseksi. Aikaa menee hukkaan, sisäinen levottomuus kasvaa ja asioiden syvällinen pohdiskelu jää sivuun.

Kyse on vapaudesta ja vastuusta. Mitä enemmän vapausasteita elämässämme on, sitä suurempi on vastuumme niiden käyttämisestä. Sitä enemmän tarvitsemme hyveitä – etenkin itsehillintää.

Rakentavia rajoitteita

Ylensyömisestä kärsivä ihminen ymmärtää, että asialle on syytä tehdä jotain. Pelkkä halu ei riitä – tarvitaan tekoja. Vapauden rajoittamista.

Vapauden rajoittaminen on mielekästä, kun sillä autetaan itseä (tai muita, esimerkiksi lapsia) käyttämään vapauttaan paremmin. Laihduttamaan pyrkivä henkilö voi seurata tiukkaa ruokavaliota, joka ei salli mielihalujen välitöntä tyydyttämistä. Jotkut kiusaukset on syytä viedä kauas omasta toimintaympäristöstä.

Sama pätee internettin ja muihin ähkyä tuottaviin informaatiolähteisiin. Joskus on ryhdyttävä dieetille. Päivä ilman internettiä tai sähköpostia voi johtaa yllättävän positiivisiin seurauksiin. Samoin kuin makeisten kanssa, houkuttelevat informaatiolähteet on syytä rajoittaa hyvin harkittuihin hetkiin.

Filtteristä tukea

Internetin ongelmat on laajasti ymmärretty, ja markkinat tarjoavat useita tuotteita, jotka auttavat hillitsemään kontrolloimatonta käyttöä. Yksi näistä on filtterit, joilla voidaan estää pääsy valituille tai tiettyä materiaalia sisältäville sivuille.

Kyse ei ole vain lapsien suojelemisesta haitallisilta sivuilta. Filtterit ovat yhtä hyödyllisiä aikuisille – ja yleensä aivan samoista syistä. Mikä vahingoittaa lasta, todennäköisesti vahingoittaa myös aikuista.

Hyvä uutinen on, että monet filtteriohjelmat ovat ilmaisia, ja silti toimivat varsin hyvin. Useimmat niistä sallivat ohjelman asentajan päättää asetuksista eli siitä, mitä tai millaista sisältöä ohjelmalla estetään.

Omat kokemukseni ovat erittäin positiivisia. Miten monta tehokasta työtuntia olenkaan pelastanut sen ansiosta, ettei työkoneeltani pääse YouTubeen!

(Vinkki: jos asentaa itselleen filtterin, voi pyytää kaveria tai puolisoa toimimaan administraattorina. Silloin ei asetuksia tule muutettua hetken mielijohteesta. Toinen vaihtoehto on käyttää itse administraattorina salasanaa, jota ei käyttäisi muussa yhteydessä; sen voi kirjoittaa itselleen talteen ja panna paikkaan, josta sen hakeminen vie aikaa.)

Suosituksia organisaatioille ja yhteisöille

1. IT-yrityksille: Kehittäkää tuotteita, jotka auttavat ihmisiä käyttämään aikaansa tehokkaammin koneella työskennellessään. Mahdollisuuksia on monia, ei muuta kuin innovaatiokone pyörimään.

2. Työnantajille: hyödyntäkää rakentavia rajoitteita. Monet työnantajat ovat jo ryhtyneet blokkaamaan pääsyn YouTubeen. Facebook voi olla toinen hyvä idea. Samoin tietenkin nettipokeri ja nettiporno, jotka ovat vakavia riippuvuuksia joillekin surkeille ihmisille. Näiden kontrolloiminen on palvelu sekä työntekijälle että koko työyhteisölle.

On hyvä muistaa, että internetin käyttö työpaikalla ei ole ”yksityisasia”. Työpaikalla ollaan töissä. Yleensä työajan käyttäminen oheistoimintoihin internetissä on automaattisesti työsopimuksen rikkomista.

Käytännössä voi olla tarpeen käydä rakentavaa keskustelua aiheesta ja ongelmista, jotta ihmiset ymmärtävät rajoitteiden syyt. Monilta voi tulla myös tukea toimenpiteille, sillä tietoisuus internetriippuvuuden vakavuudesta kasvaa.

3. Yliopistoille: nettiyhteyksien rajoittaminen kuten työpaikoilla. Voi kuulostaa radikaalilta, mutta on tarkemmin ajatellen täysin perusteltua. Yliopiston nettiyhteydet ovat opintoja varten. Niin ainakin tulisi olla.

Nuoret käyttävät erityisen paljon aikaa netissä – Facebookissa, YouTubessa yms. Monilla on vakava nettiriippuvuus. Houkuttelevilla palveluilla voi olla myös monia sosiaalisia haittavaikutuksia, kuten tutkimus tyttöjen Facebook-vaikutuksista (masennus, itsetunto-ongelmat) hiljattain osoitti.

Olisi muuten kiinnostavaa nähdä perusteellinen tutkimus siitä, miten paljon opiskelijat tuhlaavat aikaa internetissä, ja miten se vaikuttaa opintomenestykseen ja valmistumisaikoihin. Toivottavasti joku pätevä tutkija ryhtyy asiaa selvittämään.

4. Perheille: filtterit kotikoneille. Eikä pelkästään lasten takia. Hesari kirjoitti jokin aika sitten kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan huomattava osa miehistä ja naisista häpeäisi kertoa aviopuolisolleen, millä sivuilla on käynyt. Ei ihme – kuka nyt haluaisi kertoa uskottomuudestaan.

Yhdysvalloissa on puolestaan huomattu, että viime vuosina leijonanosa uusista avioerotapauksista johtuu aviomiehen nettipornoriippuvuudesta (Heritage Foundation -tutkimus). Myös Englannissa on herätty ongelmaan (DailyMail: “A few clicks of the mouse, and internet porn destroys yet another middle-class marriage…”).

Kyse ei todellakaan ole ”yksityisasiasta”.

Hyveet ensisijaisia

Rakentavilla rajoitteilla on tehtävänsä, mutta ne eivät korvaa henkilökohtaista vastuuta. Ylensyönnistä kärsivä henkilö tarvitsee itsehillintää – muuten hänet pitäisi lukita ullakolle ja käydä syöttämässä säännöllisin väliajoin.

Sama pätee internettiin ja informaatioähkyyn. Säännöillä ja filttereillä on roolinsa, jota ei pidä sen enempää aliarvioida kuin yliarvioidakaan. Täydellisiä järjestelmiä ei ole, eikä kaikkia ongelmia voi poistaa viemättä pieninkin vapaus.

Oskari Juurikkala

Oskari Juurikkala on hyvefilosofiaa harrastava juristi ja taloustieteilijä, joka on toiminut mm. tutkijana ja talouspoliittisena neuvonantajana.

 
  • Anna

    Jep, totta kai kannattaa hoitaa seurausta, eikä itse syytä.

    Oleellisempaa olisi kysyä, MIKSI joku on riippuvainen, sen sijaan että hänet lukitaan ullakolle tai hänen toimintaansa rajoittamaan asetetaan filttereitä. Kyllä ne perheenisät hankkivat pornonsa aina jotakin kautta, filtterit sun muut ovat vain hidaste.

    Riippuvuuksille on aina syy. Ylensyönnistä kärsivä ihminen ei tarvitse itsehillintää, vaan hänen on kohdattava ja käsiteltävä ne ongelmansa, joita ylensyönnillä yritetään hoitaa.

    "Olisi muuten kiinnostavaa nähdä perusteellinen tutkimus siitä, miten paljon opiskelijat tuhlaavat aikaa internetissä, ja miten se vaikuttaa opintomenestykseen ja valmistumisaikoihin."
    Oleellisempaa olisi keskittyä siihen, MIKSI opiskeleminen ei kiinnosta opiskelijoita.

    Kun ihmisellä on henkilökohtainen motivaatio tehdä jotain, tulokset ovat todella paljon tehokkaampia kuin jos heitä pakotetaan.

    Kirjoititko tämän tekstin muuten oikeasti tosissasi? 🙂

  • Anna,

    Nostit pöydälle monta oleellista seikkaa. Samalla tulit maininneeksi pari hyvejohtajuuden perusperiaatetta. (1) Jos perustassa on vikaa, mikään tekniikka tai korjauskosmetiikka ei ole ratkaisu. (2) Pakosta ei pitkälle pötkitä. Aiheeseen johdattelevan kirjoituksen voi lukaista vaikka täältä. MIKSI on ensisijainen, MITÄ ja MITEN tulevat perässä.

    Mutta Oskari Juurikkalan tämänkertainen kolumni ei keskittynyt MIKSI-kysymykseen, vaan MITÄ- ja MITEN-kysymyksiin.

    Mainitsit syyt ja seuraukset. Eivätkö molemmat ole tärkeitä? Jos kännipäissäni (syy) liukastun kuralammikkoon (seuraus), tottakai pohdin suhdettani alkoholiin — mutta pesen silti vaatteeni. Vaatteiden pesemättä jättäminen ei vähennä liukaustumisalttiuttani. Se, että pohdin värisokeuden seurauksia, ei tarkoita sitä, etteikö minua kiinnostaisi värisokeuden syyt.

    Olet oikeassa siitä, että filtterit ovat parhaimmassa tapauksessa vain hidaste. Nopeushidasteet koulujen ja asuintalojen lähistöllä ovat myös hidasteita. Mutta ei niistä kannata heti luopua, vaikka joku hurjasteleekin moottoritiellä.

    Oskari Juurikkala on kirjoittanut ainakin itseäni usein inspiroivia artikkeleita myös MIKSI-kysymyksistä. Niistä mainitsen muutaman, jos kiinnostaa.

    Tuloksellisuus: keskittymisen ja uhrauksen hedelmä
    Miksi vapaus on hyvää?
    Hyvejohtajan sääntöetiikka
    Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€