| 18.5.2009 |
Hyvejohtajuuden alkeita
Rehtorin, isän, vaarin ja sijaisisän ajatuksia hyvästä johtamisesta. Mitä on johtajuus ja mitä on hyveellinen johtajuus? Olen toiminut useita vuosia esimiestehtävissä, mutta vasta viime vuosina olen miettinyt johtajuuden ja hyveiden syvempää merkitystä. Koen asian niin laajana ja vaikeana, etten ole aikaisemmin rohjennut kirjoittaa aiheesta. Lähestyn asiaa ensin siltä kannalta miltä johtajuuden ja hyveiden puuttuminen näyttää yhteiskunnassamme. Jotta voidaan jotain hyveistä tietää, kai tulee tietää ylipäätään jotain hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Kun katson ihmisten elämää ja välillä omaanikin, joudun murheissani toteamaan, että väärä toteutuu turhan usein. Onko ihmisillä tietoa ja ymmärrystä hyveistä? Ikävä kyllä hyvin monella ei ole, ja toisilla on, mutta he eivät toteuta sitä itsessään, omassa olemisessaan, elämässään. Mitä voi päätellä siitä, että on isättömiä perheitä, isättömiä lapsia, yksinhuoltajia ja jopa lapsia vailla ensimmäistäkään vanhempaa. Tai jos on vanhemmat, ei kuitenkaan ole vanhemmuutta. Kun lapsi suunnitellusti ja harkiten valehtelee ja toimii väärin pettäen näin monien aikuisten ja ikätovereidensa luottamuksen, joutuu aikuinen sydäntä riipaisevaan tilaan. Mikä meni vikaan? Ovatko hyveet olleet piilossa tai vielä pahempaa esillä mutta vain sanoina ei tekoina? Onko johtajuus vääristynyttä tai hyvin kapea-alaista ja yksipuolista? Tätä kysyn itseltäni välillä. Sitten mietin ja yritän löytää jotain suurilta johtajilta ja pähkäillä mielessäni, voinko ja osaanko sovittaa sitä nykypäivän johtajuuteen. Eräs johtaja pesi johdettaviensa jalat. Samaista johtajaa seurattiin melkein kuoleman porteille asti, kunnes vahvin seuralaisista pysähtyi, kielsi ja pakeni pimeyteen. Eikö johtaja johtanut oikein? Oliko jotain pielessä hänen hyveissään? Tiedämme toki, että kyseessä on johtajista paras. Hän johti oikeudenmukaisesti, opetti ja eli opetuksensa mukaisesti. Miksi sitten seuraajat jättivät hänet? Sanot ehkä, että oli kirjoitettu niin. No niin oli, mutta silti tässä on jotain uutta opittavaa. Johtaminen ei loppunut tähän. Muistamme, että henkilöt tapasivat uudestaan ja missä merkeissä. Antoiko johtaja läksytyksen? Ei. Suuri ja käsittämätön armo ja anteeksianto sekä sitä seurannut voimaanuuttaminen kohtasivat johdettavaa. Voimme lukea tästäkin tapahtumasta johtuvia seuraamuksia. Johdettavasta tuli oikeudenmukainen ja armollinen johtaja. Johtaja, joka kulki edeltäjänsä teitä. Siis: toiminko oikeudenmukaisesti, palvelenko, olenko esimerkkinä, kuljenko edellä ja olenko armollinen sillä tavalla, että olen itsekin siitä riippuvainen. Hyppään aivan toisenlaiseen tapaukseen. Olin viikonloppuna eräässä seminaarissa, jossa käsiteltiin vammaisuutta. Eräs itävaltalainen lääketieteen professori toi erittäin hyvässä alustuksessa esille erään kohdan, joka jäi mieleeni ja joka synnytti uusia ajatuksia johtamisesta. Muistamme suuren johtajan, jota kansa seurasi ja jonka käskyä noudattaen kansalaiset yrittivät valloittaa koko Euroopan ja melkein siinä onnistuivatkin, kunnes perikato peri koko kansan vuosiksi eteenpäin. No kuitenkin tämä johtaja tapatti melkein kaikki vammaiset kotimaastaan ja Itävallasta ja varmaan aika monesta muustakin maasta. Tämä tehtiin osittain salassa mutta kuitenkin niin, että moni tiesi. Sukupolvet ovat kauhistelleet tämän johtajan toimia ja syystä. Mutta missä on nykyajan johtajuus tai mitä on nykyajan johtajuus, kun samaa tehdään vielä suuremmassa mittakaavassa, mutta edellä mainitusta poikkeavasti niin, että vammaiset tuhotaan jo ennen kuin he syntyvät? Jokuhan näitäkin toimia johtaa, ja johdettavat seuraavat ainakin olemalla hiljaa. Kun katson lapsiamme tai lastenlapsiamme, sisimpäni täyttää kiitollisuus vanhempiani kohtaan ja heidän johtajaansa kohtaan, että he saivat lahjan elää niin, että minäkin sain lahjan elää ja myös seuraavat sukupolvet ovat saaneet lahjan elää. Palaan ajatuksissani jälleen alkuun. Mitä ovat hyveet ja johtaminen. Suurin hyvä on saada tavata johtajista suurin. Ja tämä suurin hyvä annetaan lahjaksi. Suurimman johtajan tuntemisen kautta pääset osalliseksi kaikista hyveistä ja johtamaan niin kuin hän johtaa, ei niin kuin maailmassa oletetaan johdettavan. Tullaksesi hyveelliseksi johtajaksi, sinun tulee antaa hyveellisen johtajan johtaa sinua. Tämä tällä kertaa. Toivon, että tämä synnyttää yhtä paljon ajateltavaa sinussa kuin tämän kirjoittaminen synnytti minussa. Lisää aiheesta:8 kommenttia kirjoitukseen “Hyvejohtajuuden alkeita”Kommentoi |





Hyvä Markku, kiitos postista ja entréestä. Muutenkin näyttää siltä, että tämä sivusto on vahvassa noususuhdanteessa. Jatkakaa samaan malliin, yhä kehittyen kuten hyveen harjoittamiseen kuuluu.
Hyvä kirjoitus, Markku!
Jos ei ole tietoa, mutta se ei vaikuta, minkä arvoista tieto on?
Huomaan itsessäni monesti uuden oppimisen riemun vaihtuvan nopeasti itseriittoiseksi tyytyväisyydeksi. “Minä tiedän tämän ja tämän asian: olen siis hyvä.”
Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, se on vasta lähtölaukaus. Liikkeellelähtö ja liikkeessä pysyminen, niissä se arvo on; mutta usein, jos olen rehellinen, huomaan seisovani paikoillani nauttien lähtölaukauksien iloisesta sinfonista.
Kiitos Jussi ja Emil,
paljon ajatuksia pyörii päässäni kunhan saisi niistä jotain järkevään muotoon paperillekin. Ehkäpä se onnistuu paremmin kun kirjoittaa yhdestä asiasta kerrallaan ja enempi kuin, että sohaisen montaa vähäsen. No katsotaan onnistuuko se seuraavalla kerralla.
Hei Markku!
Olet hyvällä asialla vai sonoisiko jopa hyveellisellä asialla. Aihetta jonkin verran tutkineena ja siitä luennoineena toisin esille muutaman huomion jotta voitte halutessanne tarkistaa hyveellistä lähestymistapaanne.
Johtamisessa on kyseessä toiminta eli johtaminen on toimintaa yleensä sitä saatetaan kutsua myös implementoinniksi. Täten kun kuvailemme johtamista kuvailemme tämän toiminnan luonnetta esimerkiksi termeillä palvelu johtaminen tai transformaalinen johtaminen joissa toiminta on luonteeltaan palvelemista tai transformaalista toimintaa. Tältä pohjalta termi hyvejohtaminen voi olla ristiriitainen koska hyve on luonteen piirre-elementti ei toiminnallinen elementti. Hyvejohtaminen terminä antaa kuvan että on kyse hyveiden johtamisesta eikä hyveellisestä johtamisesta mitä varmasti tarkoitatte. Hyveellnenjohtaminen on täten johtamista joka voi pitää sisällään palvelu johtamisen tai moraalisen ja eettisen johtamisen ja niin edelleen. Esimerkissäsi missä johtaja pesee alaistensa jalat on kyse palvelu johtamisesta ja tämäkin termi palvelu johtaminen (servant leadership) on kaksijakoinen joku voi ymmärtää siinä puhuttavan palvelujen johtamisesta vaikka kyse on aikaisemmin mainitusta toimintaa kuvaavasta piirteestä joka on palvelevaa luonteeltaan. Palvelu sanana on kuitenkin kielessämme sana joka kuvaa tuotetta palvelu ja myös toimintaa palvelu eli sinänsä palvelu johtaminen ei ole virheellinen termi.
Muutkin englanninkieliset johtamisen termit voidaan kääntää virheellisiksi kuten esimerkiksi objective based leadership tavoite johtamiseksi mikä myös suomen kielellä antaa kuvan että olisi kyse tavoitteiden johtamisesta eikä tavoite pohjaisesta johtamisesta kuten sillä tarkoitetaan ja minkä takia se on myös englannin kielellä nimetty objective based leadership. Objective based kuvaa tässä yhteydessä toimintaa mikä pohjautuu tavoitteiden saavuttamiseen.
Pahoittelen että olen tällainen semantiikan pilkun viilaaja voittekin syyttää siitä täysin Jyväskyän Yliopistoa, toivottavasti tämä kuitenkin selventää hyveellistä ja tärkeää aihetta.
Terv. Markus
(Nepal, missä hyveelliselle johtamiselle olisi myös tilausta)
P.S. Terveisiä Sirkulle ja Danielille.
Hei taas Markku!
Vielä lisäyksenä edelliseen kommenttiini pahoittelen että vaikka semantiikkani saattaa olla jossain määrin oikeilla linjoilla suomen kieleni muuten ei välttämättä ole yhtä korrektia. Vaimonikin tuossa jo kerkisi korjailla että “no ethän sinä sitä suomeksi voi myöskään hyveelliseksi johtamiseksi kutsua” mikä saatta jossain määrin olla oikeassa jos äidinkielen opettaja asiaa konservatiivisesti takastelee. Jos hyveellisyydella kuitenkin viitataan toiminnan luonteeseen voi se mahdollisesti olla hyväksyttävällä pohjalla. Jos hyvejohtaminen johdetaan käsitteistä virtue based leadership tai value based leadership voitaisiin käyttää myös käsitettä hyveisiin pohjautuva johtajuus tai arvoihin pojautuva johtaminen. Myös hyveidenmukainen johtaminen samalla tavalla kuin oikeudenmukainen johtaminen olisi käyttökelpoinen käsite.
Arvojohtaminen jos sitä käytetään on myös ristiriitainen termi jonka käyttö saattaa aiheuttaa enemmän hämmennystä kuin ymmärryksen lisäämistä. Kun tämä muutetaan arvopohjaiseksi johtamiseksi ymmärrämme heti mistä on kyse. Arvoja kun emme voi johtaa, vaikka hallita voimmekin. Englanniksikin täten values management on myös ymmärrettävissä.
Terv. Markus
Pahoittelut lukijoille lukuisista yhdyssana virheistä!
T. Markus
Ehkä minä voisin kommentoida tähän, sillä olin mukana, kun alussa termi ‘hyvejohtajuus’ otettiin käyttöön.
Voi olla totta, että ‘hyveellinen johtajuus’ olisi kieliopillisesti korrektimpi. Syy miksi esimerkiksi itse en kuitenkaan pidä siitä on se, että se on turhan pliisu, suoraan sanottuna. Se ei kuvasta todenmukaisesti johtajaa, joka elää hyveet todeksi.
Sama ongelma vaivaa termiä ‘pehmeät arvot’, jonka pitäisi olla ‘kovien arvojen’ vastapari. Mieleen tulee joku pehmo viherpiipertäjä, joka ei ymmärrä arkirealiteeteista mitään.
Arvojohtajuus on lyönyt itsensä läpi, vaikka sekin on kieliopillisesti/semanttisesti väärin. Mutta uskon, että suurin osa suomalaisista ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan.
Usein kysytään myös sitä, että miksi puhutaan enemmän “hyvejohtajuudesta” (subs.) eikä “hyvejohtamisesta” (verb.).
Syy tähän on se, että edellinen kuvastaa enemmän ihmisen tilaa, johtajaa itseään, kun taas jälkimmäinen kuvastaa toimintaa. Johtajuus siis painottaa enemmän sitä, minkälainen ihminen johtaja on, minkälainen luonne hänellä on, osaako hän johtaa itseään, kun taas johtamisesta tulee mieleen strategiat, taktiikat ja kommunikaatio. Molempia tarvitaan, mutta muistutusta johtajuuden tärkeydestä tarvitaan tänäpäivänä enemmän.
Huomiosi ja kysymyksesi, Markus, ovat tärkeitä. Samalla vaikeita! Mutta keskustelu jatkuu, kieli muokkautuu jatkuvasti, ja sinäkin voit vaikuttaa siihen.
Kiitos Markus tärkeistä kommentoinneista ja selvennyksistä.
Itse olen sen verran suurpiirteinen, että sen vähän mitä kirjoitan, kirjoitan sieltä täältä ja ehkä ilman selkeää logiikkaa.
No jatkan siitä vielä vähän. Johtajuus?
Mitä haluan sanoa johtajuudesta tai toivoa, että joku toinenkin näkisi sen samoin. Johtajuus, siis todellinen johtajuus on mielestäni enemmän olemista kuin sanomista tai tekemistä. Se jokaisessa ihmisessä oleva jumalallinen ominaisuus, joka toivon mukaan saa kasvaa ja puhjeta kukkaan.
Siihen liittyy syvästi toteamus, “autuaampi on antaa kuin ottaa ja antaessaan saa”.
Arvoja voidaan luoda ja määritellä, niistä voidaaan keskustella ja joitakin voidaan omaksua. Mutta arvot ovat ihmisen määrittelemiä. Hyveet ovat mielestäni ajattomia, kulttuureista riippumattomia, jumalallisia. Sellaisia, jotka ovat jokaisessa pienessä lapsessa.
Se, saavatko ne nousta kasvuun ja kukkaan, riippuu taas monesta asiasta.
Seuraan muuten nyt kymppiuutisia, jossa kerrotaan politiikkojen vaalituesta ja asian salailuista. Hmmm. Hyveet, onko niitä.
Tämä tällä kertaa. Jatketaan.
Mitä Nepaliin kuuluu? Olin siellä pari vuotta sitten pitämässä viikon seminaaria vammaisuudesta.
Heitän provosoivan kysymyksen: onko vammaisuus hyve tai liittyykö se hyveisiin? Määrittele vammaisuus?
terveisin Markku