olet pohtinut asiaa hyvin laajasti ja syvällisesti.
Vammaisuus käsitteenä on paljon laajempi kuin miten ihmiset sen mieltävät.
Ihmisillä on tapana luokitella kaikkia. Tarkoitus ei liene leimata asioita tai henkilöitä vaan sen vuoksi, että pääkoppamme pystyy paremmin käsittelemään erilaisuutta ja löytämään kaikelle merkitystä. Todellisessa elämässähän asiat eivät ilmene näin luokiteltuina.
Puhutaan myös tunnevammaisuudesta ja siinä mielessä yritysten johtajissa on myös vammaisia.

Tästä tuleekin mieleeni se, että aikoinaan ns. vammaisilta kiellettiin perheen perustaminen. Kun seuraan sivusta mm. lasten huostaanotto asioita, on huostaanoton perustana usein vallan muuta kuin perinteisen käsityksen mukainen huoltajien vammaisuus. Kyse on vanhemmuuden puuttumisesta.

Joissakin asioissa on yhteiskunta mennyt jäseniensä kautta parempaan mutta ikävä kyllä monissa asioissa ihan päinvastaiseen suuntaan.

Pirkko jatka pohdintojasi myös tällä blogilla.

terveisin,

Markku

Ensiksi vammaisuuden määrittely tuntuu ensikättelyssä helpolta. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että jokainen meistä kohtaa itsestään sen vammaisuuden. Tarkoitan tällä ihmisessä sisällään olevista rajoitteista – oli se itserakennettua tai ei.

Vammaisuus on määritetty yksinkertaisesti rajoitteeksi. Vammaista ihmistä sanotaan henkilöksi, joka ei pysty toimimaan yhdenvertaisesti muiden ihmisen kanssa tai toimimaan täysmääräisesti yhteiskunnan sallimassa rakenteissa henkilön ruumiillisen, älyllisen tai aisteihin liittyvän vamman takia. Toisin sanoen henkilö ei täytä normi-ihmisen vaatimuksia. Pitäisi ensin määritellä kuka on normaali, jota vasten kaikki pääsee vertailemaan itseään normaaliin.

Normaali.

Laboratoriotieteen edustajana lähestyn normaali-määrittelyssä eri näkökulmassa. Normaali laboratoriotulos ei viittaa sairauteen eikä johda mihinkään toimenpiteisiin. Laboratoriotulos auttaa lääkäriä tai kliinikkoa tekemään diagnoosin. Testejä on miljoonia tänä päivänä. Lääketieteen tutkimus on edistynyt huomattavasti. Monta sairauksia ja vaivoja on parannettu ja lääketiede on muokannut monesti ihmiskunnan historiaa. Historia muuttuu ajan kanssa. Vähän aikaa sitten lääketieteessä homoseksuaalisuus oli sairaus. Tänä päivänä se on vain seksuaalinen suuntaus.
Voiko normaalisuutta määritellä vain lääketieteen antaman diagnoosin turvin?

Voiko vammainen elää hyvää elämää? Jätän tämän kysymyksen hautumaan.

Hyve – se liittyy luonnepiirteisiin. Sen vastakohta on pahe. Pahe liitetään nykyään vain riippuvuuteen. Hyveestä. On ominaisuuksia kuin rohkeus, viisaus, suurisieluisuus ja rehellisyys. Näillä sivuilla puhutaan paljon hyveistä ja tarkastellaan johtajuutta hyveiden kautta.

Kun katsotaan vammaisten ja hyveen historiaa – epäsikiöitä on tapettu jo antiikin kreikan aikaan. He jotka määrittelivät hyvän elämän – Aristoteles, Platon ja stoalaisuus- katsoivat, ettei vammaisen elämä ole hyvää ja siten sen voi lopettaa kaiken hyväksi. He ovat itse yhtälailla luonut hyve-käsitteen.

Vieläkin tänä päivänä kehitysmaissa katsotaan vammaisuuden oleva jumallinen rangaistus synneistään. Historian valossa katsotaan vammaisten elämän olevan sosiaalisesti, taloudellisesti yhteiskunnan ulkopuolella. Vammainen on joko pienemmän tai isomman yhteisön taakka, josta otetaan (nimellinen) vastuu. Jokaisella yhteisöllä tai yhteiskunnassa on oma näkemys, miten vammaista kohdellaan. Nykypäivänä puhutaan ihmisoikeuksista. Miten se toteutuu vammaisen kohdalla?

Vammaisuus sanana tuottaa monta mielenkuvaa. Kirjoitan tässä kaksi todellista tapausta.

Tyttö, joka vaipui diabetes-koomaan 20 vuotta sitten. Hänet on tuomittu vammaiseksi, hän ei näe, puhu, kuule ja liiku. Hän tarvitsee jatkuvasti huolenpitoa ja hoitoa. Suorittaako hän tehtäväänsä? Hänellä on silti se elämänvoima, missä muualla on. Meissä ihmisissä, vuoristossa ja kasveissa. Hänen elämänsä on kuitenkin yhtä arvokas kuin minun tai sinun.

Toinen tapaus.
Mies, joka sairastui vaikeaan masennukseen. Hän työksenteli hienossa ja arvostettussa yhtiössä. Hän on ollut vuosia luova ja tuottanut yritykselle tuloja enemmän kuin hän osasi ymmärtää. Hän ei osannut suhteuttaa työtään oikein ja hän antoi itsensä kaiken yritykselle. Hän ei myöhemmässä vaiheessa luonut mitään uutta – yritys potki miehen pihalle. Mies järkyttyi oman turvallisuuden perustan murentumisen potkujen myötä. Hän ymmärsi antaneen vuosia yritykselle elämänsä ja jäi nyt kirjallimesti tyhjän päälle, kun on rakentanut elämänsä yrityksen ympärille. Hoitamaton masennus vei miehen mielenterveyshäiriöihin ja niistä toipuminen voi viedä vuosia tai koko elämäniän. Miehen on rakennettava oman elämän uudestaan -alusta. Niillä voimavaroilla, mitä hänellä on.

Nämät kaksi erilaista tarinaa kertovat vammaisuudesta. Tytön ei nyt tarvitse sopeutua yhteiskunnan rakenteisiin. Hän on jo sellainen kuin hän on. Miehen kohdalla tilanne on hieman raskaampi. Miehen on sopeuttava ja rakennettava elämänsä siihen rakenteisiin, mikä pidetään yleisesti hyväksyttävänä. Vammaisten katsotaan olevan muiden ihmisten varassa. Tässä yhteiskunnassa ihannoidaan yksilöllisyyttä. Tosiasiassa olemme joko vammaisia tai ei, tarvitsemme toinen toisiaamme. Se tekee itse elämästä arvokkaammaksi ja mielekkäämmäksi.

Yhteiskunta koetaan olevan kasvoton rakenne. Mutta se on jokaisen ihmisen itse rakentama. Yhteiskunnan rakenne muuttuu, jos itse muutumme ja muutamme yhteiskuntaa.

Tämä hetken Suomen yhteiskunta muistuttaa hieman Amerikan rotuvihan ajan yhteiskuntaa. Vammaisia hävetään kaikissa muodoissa– jossain määrin. Kirjoitan pienen runon.

MINÄKIN LAULAN AMERIKASTA

Minä olen se tummenpi veli.
Lähettävät minut syömään keittiöön
kun tulee väkeä,
mutta minä nauran
ja syön hyvin,
ja kasvan vahvaksi.

Huomenna
minä istun pöydässä
kun väki tulee.
Kukaan ei uskalla
sanoa minulle:
”Syö keittiössä.”
Sitten.
Sitä paitsi
he näkevät kuinka kaunis olen
ja häpeävät-

Minäkin kuulun Amerikkaan.

-Langston Hughes-

Johtamista ja johtajuutta olen viime aikoina tutustunut hyvin pintapuolisesti. Elämäntyössäni olen oppinut olemaan hyvä alainen. Kuten johtajanakin kuin alaisenakin – siihen kasvatetaan ihmisyyden kautta.
Aihe kieltämättä kiinnostaa pohdiskelemaan myös tämän provosoivan kysymyksen kautta viemällä kysymystä tähän muotoon. Voiko vammainen olla Suomen johtava suuryrityksen johtaja?
Toinen kysymys on se, että jos työhaastatteluun tulee pätevä aistivammainen tai pätevä mielenterveysongelmainen ja vähemmän pätevä ”normaali” työnhakija. Kenet näistä kolmesta palkkaat?

En tiedä täytänkö aloittelijana provosoivan kysymyksen vastaamisen kriteerit. Paljon avoimia kysymyksiä jätin tarkoituksella vastaamatta. Osittain sen vuoksi, että viisauteni ja yleissivistykseni ei vielä riitä vastaamaan niihin. Kenties pohdintani kuuluu johonkin muuhun sivustoon kuin tähän.

Itse olen sen verran suurpiirteinen, että sen vähän mitä kirjoitan, kirjoitan sieltä täältä ja ehkä ilman selkeää logiikkaa.

No jatkan siitä vielä vähän. Johtajuus?

Mitä haluan sanoa johtajuudesta tai toivoa, että joku toinenkin näkisi sen samoin. Johtajuus, siis todellinen johtajuus on mielestäni enemmän olemista kuin sanomista tai tekemistä. Se jokaisessa ihmisessä oleva jumalallinen ominaisuus, joka toivon mukaan saa kasvaa ja puhjeta kukkaan.

Siihen liittyy syvästi toteamus, "autuaampi on antaa kuin ottaa ja antaessaan saa".

Arvoja voidaan luoda ja määritellä, niistä voidaaan keskustella ja joitakin voidaan omaksua. Mutta arvot ovat ihmisen määrittelemiä. Hyveet ovat mielestäni ajattomia, kulttuureista riippumattomia, jumalallisia. Sellaisia, jotka ovat jokaisessa pienessä lapsessa.

Se, saavatko ne nousta kasvuun ja kukkaan, riippuu taas monesta asiasta.

Seuraan muuten nyt kymppiuutisia, jossa kerrotaan politiikkojen vaalituesta ja asian salailuista. Hmmm. Hyveet, onko niitä.

Tämä tällä kertaa. Jatketaan.

Mitä Nepaliin kuuluu? Olin siellä pari vuotta sitten pitämässä viikon seminaaria vammaisuudesta.

Heitän provosoivan kysymyksen: onko vammaisuus hyve tai liittyykö se hyveisiin? Määrittele vammaisuus?

terveisin Markku

Voi olla totta, että 'hyveellinen johtajuus' olisi kieliopillisesti korrektimpi. Syy miksi esimerkiksi itse en kuitenkaan pidä siitä on se, että se on turhan pliisu, suoraan sanottuna. Se ei kuvasta todenmukaisesti johtajaa, joka elää hyveet todeksi.

Sama ongelma vaivaa termiä 'pehmeät arvot', jonka pitäisi olla 'kovien arvojen' vastapari. Mieleen tulee joku pehmo viherpiipertäjä, joka ei ymmärrä arkirealiteeteista mitään.

Arvojohtajuus on lyönyt itsensä läpi, vaikka sekin on kieliopillisesti/semanttisesti väärin. Mutta uskon, että suurin osa suomalaisista ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan.

Usein kysytään myös sitä, että miksi puhutaan enemmän "hyvejohtajuudesta" (subs.) eikä "hyvejohtamisesta" (verb.).

Syy tähän on se, että edellinen kuvastaa enemmän ihmisen tilaa, johtajaa itseään, kun taas jälkimmäinen kuvastaa toimintaa. Johtajuus siis painottaa enemmän sitä, minkälainen ihminen johtaja on, minkälainen luonne hänellä on, osaako hän johtaa itseään, kun taas johtamisesta tulee mieleen strategiat, taktiikat ja kommunikaatio. Molempia tarvitaan, mutta muistutusta johtajuuden tärkeydestä tarvitaan tänäpäivänä enemmän.

Huomiosi ja kysymyksesi, Markus, ovat tärkeitä. Samalla vaikeita! Mutta keskustelu jatkuu, kieli muokkautuu jatkuvasti, ja sinäkin voit vaikuttaa siihen.

T. Markus

Vielä lisäyksenä edelliseen kommenttiini pahoittelen että vaikka semantiikkani saattaa olla jossain määrin oikeilla linjoilla suomen kieleni muuten ei välttämättä ole yhtä korrektia. Vaimonikin tuossa jo kerkisi korjailla että "no ethän sinä sitä suomeksi voi myöskään hyveelliseksi johtamiseksi kutsua" mikä saatta jossain määrin olla oikeassa jos äidinkielen opettaja asiaa konservatiivisesti takastelee. Jos hyveellisyydella kuitenkin viitataan toiminnan luonteeseen voi se mahdollisesti olla hyväksyttävällä pohjalla. Jos hyvejohtaminen johdetaan käsitteistä virtue based leadership tai value based leadership voitaisiin käyttää myös käsitettä hyveisiin pohjautuva johtajuus tai arvoihin pojautuva johtaminen. Myös hyveidenmukainen johtaminen samalla tavalla kuin oikeudenmukainen johtaminen olisi käyttökelpoinen käsite.

Arvojohtaminen jos sitä käytetään on myös ristiriitainen termi jonka käyttö saattaa aiheuttaa enemmän hämmennystä kuin ymmärryksen lisäämistä. Kun tämä muutetaan arvopohjaiseksi johtamiseksi ymmärrämme heti mistä on kyse. Arvoja kun emme voi johtaa, vaikka hallita voimmekin. Englanniksikin täten values management on myös ymmärrettävissä.

Terv. Markus

Olet hyvällä asialla vai sonoisiko jopa hyveellisellä asialla. Aihetta jonkin verran tutkineena ja siitä luennoineena toisin esille muutaman huomion jotta voitte halutessanne tarkistaa hyveellistä lähestymistapaanne.

Johtamisessa on kyseessä toiminta eli johtaminen on toimintaa yleensä sitä saatetaan kutsua myös implementoinniksi. Täten kun kuvailemme johtamista kuvailemme tämän toiminnan luonnetta esimerkiksi termeillä palvelu johtaminen tai transformaalinen johtaminen joissa toiminta on luonteeltaan palvelemista tai transformaalista toimintaa. Tältä pohjalta termi hyvejohtaminen voi olla ristiriitainen koska hyve on luonteen piirre-elementti ei toiminnallinen elementti. Hyvejohtaminen terminä antaa kuvan että on kyse hyveiden johtamisesta eikä hyveellisestä johtamisesta mitä varmasti tarkoitatte. Hyveellnenjohtaminen on täten johtamista joka voi pitää sisällään palvelu johtamisen tai moraalisen ja eettisen johtamisen ja niin edelleen. Esimerkissäsi missä johtaja pesee alaistensa jalat on kyse palvelu johtamisesta ja tämäkin termi palvelu johtaminen (servant leadership) on kaksijakoinen joku voi ymmärtää siinä puhuttavan palvelujen johtamisesta vaikka kyse on aikaisemmin mainitusta toimintaa kuvaavasta piirteestä joka on palvelevaa luonteeltaan. Palvelu sanana on kuitenkin kielessämme sana joka kuvaa tuotetta palvelu ja myös toimintaa palvelu eli sinänsä palvelu johtaminen ei ole virheellinen termi.

Muutkin englanninkieliset johtamisen termit voidaan kääntää virheellisiksi kuten esimerkiksi objective based leadership tavoite johtamiseksi mikä myös suomen kielellä antaa kuvan että olisi kyse tavoitteiden johtamisesta eikä tavoite pohjaisesta johtamisesta kuten sillä tarkoitetaan ja minkä takia se on myös englannin kielellä nimetty objective based leadership. Objective based kuvaa tässä yhteydessä toimintaa mikä pohjautuu tavoitteiden saavuttamiseen.

Pahoittelen että olen tällainen semantiikan pilkun viilaaja voittekin syyttää siitä täysin Jyväskyän Yliopistoa, toivottavasti tämä kuitenkin selventää hyveellistä ja tärkeää aihetta.

Terv. Markus

(Nepal, missä hyveelliselle johtamiselle olisi myös tilausta)

P.S. Terveisiä Sirkulle ja Danielille.

paljon ajatuksia pyörii päässäni kunhan saisi niistä jotain järkevään muotoon paperillekin. Ehkäpä se onnistuu paremmin kun kirjoittaa yhdestä asiasta kerrallaan ja enempi kuin, että sohaisen montaa vähäsen. No katsotaan onnistuuko se seuraavalla kerralla.

"Onko ihmisillä tietoa ja ymmärrystä hyveistä? Ikävä kyllä hyvin monella ei ole, ja toisilla on, mutta he eivät toteuta sitä itsessään, omassa olemisessaan, elämässään."

Jos ei ole tietoa, mutta se ei vaikuta, minkä arvoista tieto on?

Huomaan itsessäni monesti uuden oppimisen riemun vaihtuvan nopeasti itseriittoiseksi tyytyväisyydeksi. "Minä tiedän tämän ja tämän asian: olen siis hyvä."

Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, se on vasta lähtölaukaus. Liikkeellelähtö ja liikkeessä pysyminen, niissä se arvo on; mutta usein, jos olen rehellinen, huomaan seisovani paikoillani nauttien lähtölaukauksien iloisesta sinfonista.