Kantaako kutsumus?

Työhön voi suhtautua eri tavoin: kutsumuksena, vahvuutena, urana, välineenä, taakkana tai riistona. Miten suomalaiset suhtautuvat työhön? Minkälaiset seuraukset tällä on esimerkiksi työuupumiseen?

Viime vuosina on paljon puhuttu ja kirjoitettu työuupumuksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Rajun jatkuvan muutoksen keskellä elävinä meidän on kuitenkin vaikea havaita läsnäolevien muutosten suuruutta ja vaikutuksia omaan elämäämme.

Länsimaissa 1800-luvun puolivälissä liikkeelle lähtenyt noin 150 vuoden mittainen teollinen vallankumous muutti hyvin perusteellisella tavalla ihmisten elämää. Teollisen vallankumouksen myötä rahat ja valta siirtyivät maanomistajilta tuotantolaitosten omistajille. Ensin isät ja myöhemmin osa naisista lähtivät kotitiloiltaan kodin ulkopuolelle tehdastyöhön. Yksilökeskeiset elämäntavat mursivat yhteisöllisyyden ja perhekeskeisen perhekäsityksen.

Tänään yksilön etu menee perheen edun edelle. Siksi eroa pidetään luonnollisena ratkaisuna perheen ristiriitoihin. Meistä länsimaisista ihmisistä on tullut kuluttajia.

Futurologit ovat esittäneet, että 1900-luvun lopulla länsimaita kohdannut informaatioteknologian vallankumous muutti noin 15 vuodessa länsimaisten ihmisten elämää ainakin yhtä merkittävästi kuin 1900-luvun teollinen vallankumous. Nyt valta ja raha on siellä, missä on tieto.

Ennustetaan, että Kauko-Itä (Kiina, Intia), joissa teollinen ja informaatioteknologinen vallankumous toteutuvat samanaikaisesti tuottavat tällä vuosikymmenellä ainakin miljardi uutta kuluttajaa, joilla täytyy olla kaikki samat ”härvelit” kuin on meillä länsimaalaisilla ihmisillä.

Kaikesta näistä muutoksista huolimatta edelleen monella länsimaalaisella ihmisellä on sisäistettynä ns. protestanttinen etiikka. Työ tulee tehdä hyvin, koska omatunto sitä vaatii. Jos antaa periksi, kokee syyllisyyttä. Myös tästä tekijästä johtuen työntekoon liittyy tänään paljon enemmän ihmisen sisäistä kamppailua. Saamme tyydytystä, jos teemme työssä parhaamme, mutta toisaalta tuntuu siltä, että mikään ei riitä.

Tampereen yliopiston psykologian laitoksen emeritus professorin Markku Ojanen referoi kirjassaan Hyvinvoinnin käsikirja (Kirjapaja 2009) vuonna 2008 tekemäänsä julkaisematonta tutkimusta, jossa tutkittiin suomalaisten suhtautumista työhön seuraavasti.

Suhtautumisessa työhön voidaan nähdä, että työn luonne vaikuttaa työhön sitoutumiseen, ja sitoutuminen taas siihen, millaiseksi työnsä kokee. Työhön voidaan suhtautua monin eri tavoin:

kutsumuksena, jolloin työ on itsessään tärkeätä ja arvokasta

vahvuutena, jolloin halutaan tehdä hyvää työtä itsekunnioituksen vuoksi

urana, jolloin työn avulla hankitaan arvostusta ja asemaa

välineenä, jolloin työn avulla saa jokapäiväisen elantonsa

taakkana, jolloin työ on rasittavaa ja stressaavaa

riistona, jolloin työnteko hyödyttää muita, ei niinkään itseä

Tutkimuksessa edellä olevat vaihtoehdot näyttäytyvät suomalaisten kohdalla seuraavasti: vahvuutena 32%, kutsumuksena 22%, välineenä 19%. Työn huonoja puolia kuvaavat vaihtoehdot saivat yhteensä 11%:n osuuden.

Ojanen kirjoittaa:

”Kun työ on kutsumus, työtyytyväisyys ja työstä nauttiminen ovat myös kansainvälisten tutkimusten mukaan suurinta. Henkilöt, jotka kokevat työnsä kutsumuksena tekevät eniten työtä. He kokevat työnsä tärkeämmäksi kuin vapaa-ajan ja he ovat elämäänsä tyytyväisempiä kuin muut ryhmät. Heille on tyypillistä optimismi, elämänhallinta ja vastuullisuus.”

Sudenkuopaksi mielestäni kutsumustyötä tekevälle voi muodostua työn imu ja edellä kuvattu protestanttinen työn etiikka. Näistä syistä etenkin kutsumuksena työnsä kokevalle voi tulla helposti suuriakin sisäisiä ristiriitoja, sillä kutsumustyössä erilaiset tunnetilat vaihtelevat kaikkein voimakkaimmin.

Kutsumustyön tekijällä ainakin pitkässä juoksussa kokemukset tarmokkuudesta ja uupumisesta, ilosta ja surusta muodostuvat merkittäväksi oman mielen kokemuspääomaksi.

Toivon, että edellä olevat tosiasiat ja ajatukset saisivat sinut lukijana miettimään omaa suhtautumistasi työhösi. On hienoa, jos työnsä kokee kutsumuksenaan, sillä niin merkittävä osaa työ jo ajallisesti edustaa ihmisen elämässä.

Itse jätin täysin vapaaehtoisesti 56-vuotiaana kiireisen työelämän konsulttina ja kouluttajana. Vaikka työni oli kaikki nuo lähes 20 vuotta haasteellista ja mielenkiintoista, ymmärsin, että rajansa kullakin. Tällä rajalla tarkoitan työn määrää ja siihen käytettyä aikaa.

Nyt olen kohta 8 vuotta toiminut edelleen konsulttina ja kouluttajana, mutta toteuttaen työtäni pääsääntöisesti vapaaehtoistyönä muualla kuin yritysmaailmassa. Eipä tarvitse liioitella todetessaan, että nämä vuodet ovat olleet elämäni laadukkaimpia vuosia, ei rahallisesti, vaan saadessaan toteuttaa kutsumustaan. Kutsumus kantaa.

Teuvo Toivanen

Teuvo Toivanen oli Lääketehdas Orionin Oyj:n palveluksessa markkinoinnissa 15 vuotta ja Mercuri International Oy:n seniorikonsulttina ja työnohjaajana 17 vuotta. Nyt eläkeläisenä hän on toiminut Iso Kirja -opiston johtajuuskouluttajana 11 vuotta ja pastoreiden työnohjaajana, sekä Työturvallisuuskeskuksen auktorisoimana Työhyvinvointikorttikouluttajana. Hänellä on vaimo (aviossa 40 vuotta) ja neljä aikuista tytärtä. Teuvo pitää haasteenaan ihmiseksi kasvamista, sillä ihmiseksi ei vain synnytä, vaan myös kasvetaan. ”Hedelmistään puukin tunnetaan.”

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€