Kaameat Kaameat pomot

Kaameat pomot (Horrible Bosses, 2011) oli kaameaa katsottavaa.

Oletko joskus joutunut työskentelemään ärsyttävien henkilöiden kanssa tai pahimmillaan heidän alaisuudessaan? Veikkaan, että hyvin monilla on kokemusta siitä, kun esimies ei ole paikkansa arvoinen. Joku ahdistelee rivouksilla, toinen on laiska eikä välitä alaisistaan, kolmas orjapiiskuri ja narsisti. Näistä henkilöistä ja heidän vaikutuksestaan alaisiinsa saisi varmasti aikaan hyvän elokuvan: draamaa, huumoria ja ärsyttäviä tyyppejä.

Tämä elokuva ei kuitenkaan ole se elokuva.

Ärsyttäviä tyyppejä kyllä löytyy, mutta väärällä tavalla.

Nick (Jason Bateman), Kurt (Jason Sudeikis) ja Dale (Charlie Day) ovat jokamiehiä, jotka ovat ahkeria duunareita ja yrittävät päästä elämässään eteenpäin. Nick raataa aamusta iltaan ison toimiston hammasrattaissa. Hänen pomonsa on Kevin Spaceyn näyttelemä ahne kapitalisti ja narsisti, joka pilkkaa alaisiaan ja rankaisee heitä, jos he ovat kaksi minuuttia myöhässä. Nick ei pääse uralla eteenpäin, ja kaamea pomo lupaa torpedoida kaikki hänen työmahdollisuutensa, jos hän yrittää lähteä muualle töihin. Nickin unelma on edetä uralla ja ansaita paljon rahaa. Tärkeitä unelmia.

Kurt puolestaan nauttii työstään pienessä yhden perheen pyörittämässä kemianalan yrityksessä. Ikävä kyllä Kurtin firman rakastettu pomo heittää veivinsä ja firman johtoon tulee pomon renttupoika (Colin Farrell), joka vähät välittää koko firmasta. Uusi pomo on lähinnä kiinnostunut juhlimisesta ja huumeiden nauttimisesta. Hän on päättänyt vakaasti puristaa firmasta irti kaiken mahdollisen rahan, välittämättä laisinkaan kaikista niistä hyvistä ja ihanista ihmisistä, jotka firmassa ovat töissä.

Dale on taas seksirikollisen leiman varjossa (virtsannut humalassa leikkipuistoon yöllä) elävä hammaslääkärin avustaja, jonka suurin unelma on tulla hyväksi aviomieheksi. Dalen onneksi hän on kihloissa ihanan naisen kanssa. Unelman toteutumisen edessä on vain yksi este: hänen miestennielijäpomonsa (Jennifer Aniston), joka on päättänyt harrastaa seksiä Dalen kanssa ja ahdistelee tätä päivästä toiseen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Ainoa keino, jonka nämä neropatit keksivät unelmiensa toteuttamiseksi, on pomojen murhaaminen. Murhakonsultikseen he värväävät paikallisesta baarista tapaamansa ”Mutsinviilaja” Jonesin (Jamie Foxx), joka on ansainnut luottamusta herättävän lisänimensä tunkeutumalla alastoman äitinsä makuuhuoneeseen ja varastamalla tämän rahat. Mutsinviilaajan synkkään rikolliseen taustaan kuuluu myös laiton videokameran käyttö elokuvateatterissa.

Selvää on, että edes vahvistettuina Mutsinviilaajan terävällä älyllä, Nickin, Kurtin ja Dalen kyvyt eivät sovellu murhaan. Tästä seuraa sarja sketsejä ja hankalia tilanteita, jotka oikeastaan täyttävät koko elokuvan lähtötilanteen esittelyn jälkeen.

Ajatus siitä, että kolme perusjussia alkaa suunnitella kolmea murhaa, on lähtökohtaisesti hyvä ja kattaa pöydän kaikenlaiselle koheltamiselle. Ikävä kyllä siitä saadaan hyvin vähän irti. Huippukohta (sic!) nähdään, kun kolmikko murtautuu Colin Farrellin esittämän nilkin kotiin. Sympaattinen Kurt tunkee pahaa-aavistamattoman talon isännän hammasharjan takapuoleensa kivana kepposena ja samaan aikaan Dale ja Nick onnistuvat vahingossa nauttimaan aimo annoksen kokaiinia. Hupia riittää. En muista nauraneeni tässä kohdin, ehkä olen vain unohtanut.

Muutamia hauskojakin hetkiä jäi mieleen. Ne liittyvät lähinnä Kevin Spaceyn esittämään narsistipomoon ja hänen kärsimyksiinsä pähkinäallergian aiheuttaman reaktion ja kokkelipäisen Dalen käsittelyssä.

Kevin Spacey on myös vastuussa elokuvan parhaasta roolista: hänen esittämänsä riistokapitalisti on elokuvan pomoista ainoa, joka onnistuu edes jollakin tavalla herättämään katsojan vihan. On erikoista, että elokuvassa, jonka nimi on Kaameat pomot, itse pomot ovat yliammuttuja karikatyyrejä, joita ei missään vaiheessa voi ottaa vakavasti. Heidän kaameutensa on niin kaameata ja yksipuolista, että hahmot eivät Spaceyta lukuun ottamatta kiinnosta. Tunsin lähinnä myötähäpeää, kun he olivat valkokankaalla.

Jennifer Aniston himokkaana hammaslääkärinä on lähinnä tympeä jatkuvien rivouksien latelunsa takia, eikä hän saa hahmoonsa luonnetta. Sama pätee Colin Farrellin esittämään huumenilkkiin, joka on lähinnä kiinnostunut prostituoiduista ja firmansa rumien ihmisten ja invalidien erottamisesta.

On vaikea olla vertaamatta Kaameita pomoja komedioihin Superbad ja Morsiusneidot. Molemmissa elokuvissa roisi huumori lyö toisinaan yli äyräiden, mutta niissä katsoja saadaan välittämään päähenkilöistä ja tuntemaan heidän tuskansa. Superbadissä valokeilassa on kahden nuoren miehen suhde aikuisuuden kynnyksellä. Morsiusneidot taas ei siirappista loppuaan lukuun ottamatta anna minkäänlaista armoa aikuisille naisille ja heidän väliselle kilpailulleen. Tästä huolimatta katsojalta riittää sympatiaa päähenkilön ponnisteluille hänen sodassaan yksinäisyyttä ja unelma-avioliittoon päätyvän parhaan kaverin uutta unelmaystävää vastaan.

Päähenkilöidemme tuskaan kaameiden pomojen alaisuudessa on vaikea samaistua. Me emme tiedä heistä juuri mitään, ja se, minkä tiedämme, ei kiinnosta meitä. Itse asiassa nämä stereotyyppiset jokamiehet ovat toisinaan paljon pomojaan ärsyttävämpiä. Kurt ei pysty olemaan liehittelemättä kaikkia vastaantulevia naisia, jotka sitten auliisti esittelevät tälle sulojaan (miksi?). Vaikka Jason Bateman yrittää parhaansa kerätäkseen katsojien sympatian puolelleen, Nick jää etäiseksi mieheksi vailla ihmissuhteita, harrastuksia ja luonnetta. Dale puolestaan on kolmikon kiinnostavin hahmo: perheestä ja kiltistä vaimosta unelmoivasta nössöstä paljastuu paineen alla mies, joka tarttuu ripeästi toimeen.

En millään pystynyt venyttämään myötäkärsimistäni koskemaan Nickin, Kurtin ja Dalen elämäntilannetta. Eipä heistä paljon hupiakaan irronnut. Vitsit ovat pääosin tuttuja ja turvallisia rivouksia. Kun kiltti Dale pakotetaan puhumaan rumia, saa hän suustaan paniikissa ulos lähinnä lauseen ”haluan tanssia tisseilläsi”. Uudet oivallukset tai nasevat sanailut loistavat puutteellaan.

Kaikesta huolimatta elokuva etenee kuitenkin ripeästi. Epäonnistuneita vitsejä (paljon) ei jäädä muistelemaan, vaan juna menee vauhdilla eteenpäin. Komedia voisi olla paljon Kaameita pomoja lepsumpi ja tylsempi.

Nopea seikkailu internetin ihmeellisessä maailmassa kertoo, että varsin monet kriitikot ovat pitäneet elokuvasta ja ymmärtäneet sen mustana komediana. Tämä on hälyttävä merkki sekä komedian että katsojien ja kriitikoiden odotusten tasosta. Jos jatkuva turhien rivouksien pommitus, ärsyttävät ja pinnalliset päähenkilöt ja hukatut mahdollisuudet tekevät hyvän komedian, on Kaameat pomot toki jättimenestys.

Aku Visala

Aku Visala on uskonnonfilosofi, joka toimii tutkijana Notre Damen ja Helsingin yliopistoissa. Ennen muuttoaan Amerikan ihmemaahan hän oli vierailevana tutkijana Oxfordissa. Hän harrastaa elokuvia, elokuvamusiikka ja niistä kirjoittamista.

 
  • Terve Aku,

    varsin terävä analyysi. Itsekin kävin Jasonin yllyttämänä elokuvan katsomassa, valitettavasti.

    Kaameiden pomojen alkuasetelma on sinällään tuttu; kolme kaverusta ottavat vähän olutta ja keksivät jotain tyhmää, mistä saadaan aikaan hauska kreisikomedia. Näin siis teoriassa.

    Ongelmana Pomoissa on juuri se, mitä sanoit: pomot, joiden luulisi olevan elokuvan keskiössä, ovat tosiaan parin kohtauksen karikatyyrejä. Katsojan sympatioiden pitäisi varmaan olla perusjätkien puolella pomoja vastaan, mutta tämä on vaikeaa, kun itse pomoista ei saa mitään otetta!

    Minua tosin jäi vähän nakertamaan se, miten elokuva suhtautui Dalen ja tämän pomottaren suhteeseen: vaikka paha saikin lopuksi palkkansa, elokuvan sanoma selkeästi kuitenkin oli, että seksuaalinen ahdistelu on hauskaa, jos nainen tekee sen miehelle – kas kun ei suoraan julistettu Dalea homoksi kun seksi pomon kanssa ei kelvannut.

    Olen samaa mieltä myös elokuvan huippukohdista, joskin itse muistan kyllä naureskelleeni pariin kertaan kokaiinikohtaukselle ja jopa ajojahdin ja tuhmien puhumisen väliselle tunnelman ristiriidalle. Kovin paljoa hauskaa ei elokuvasta kuitenkaan saa irti.

    Eihän tämä nyt mikään ihan älyvapaa rellestys ollut, mutta suurin ongelma onkin nimenomaan se, että kaameat pomot jää laimeaksi eikä käytä kaikkia paukkuja, mitä se voisi käyttää. Varsinkin pomojen hirveyden esittely jää aivan tyngäksi, mikä on harmi.

  • Oskari

    Erinomainen kritiikki! Kiitos siitä – nyt tiedän jättää väliin!

  • Jason Lepojärvi

    Oho, olipas tavanomaisia elokuva-arvioita syvempi analyysi. Itse olisin kyennyt ainoastaan johonkin: ”Kauheeta kuraa. Ei kannata tuhlata rahojaan.”

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€