Natsikorttikortti

Natsikorttiakin ovelampi peliliike on natsikorttikortti, joka pelataan heti natsikortin jälkeen.

Herra W:n mukaan natsikortti tarkoittaa ”epäasiallista Adolf Hitlerin tai natsien käyttämistä argumentoinnissa tai suoraan keskustelussa”.

Vastapuoli ja hänen kannanottonsa saatetaan huonoon valoon rinnastamalla hänet tai hänen sanomisensa Hitleriin tai natseihin.

Natsikortin ensimmäiseksi käyttänyttä pidetään usein väittelyn hävinneenä osapuolena. Natsikortin käyttänyt menettää uskottavuutensa.

Mutta miksi?

Natsikortin määritelmän tärkein sana on epäasiallista. Ei kaikki rinnastaminen Hitleriin ja natseihin ole epäasiallista. On tilanteita, jolloin se on asiallista.

Joskus jopa suotavaa.

Natsikortin pelannutta parjaava henkilö on itse asiassa aika ovela. Hän joko ei tiedä tai välitä siitä, että natsikortti itsessään on neutraali. Onko sen pelaaminen sitten oikeutettu vai epäreilu veto riippuu kontekstista.

Natsikorttiakin ovelampi peliliike on juuri tämä natsikorttikortti. Kuinka moni on kiinnittänyt siihen huomioita? Tai peräti käyttänyt sitä itse?

Natsikorttikorttihan pelataan heti natsikortin jälkeen.

A: (henkilöä B ärsyttävä mielipide)
B: Mutta kun Hitler! (natsikortti)
A: Pitikö nyt tuo natsikortti vetäistä esiin? (natsikorttikortti)

Natsikorttikortilla huomio kiinnitetään natsikorttiin. Natsikorttikortilla A saa B:n näyttämään typerältä, jolloin häntä ei tarvitse ottaa enää vakavasti. Tämä siis riippumatta siitä, oliko A:n alkuperäinen mielipide oikeutetusti rinnastettavissa natsismiin tai ei.

(Englanniksi peliike tullaan tuntemaan sanalla Nazi Card Card. Rouva G:n mukaan se ei ole vielä käytössä. En tiedä, miten ne välit ja viivat tarkalleen asettuvat englannin- ja amerikankielessä, mutta eivät ne anglo-amerikkalaiset tiedä itsekään.)

Natsikorttipeli on siis kaksinpeli.

Sen logiikka muistuttaa monella tapaa esimerkiksi suosittua vihapuhepeliä.

A: (henkilöä B ärsyttävä mielipide)
B: Toi on vihapuhetta! (vihapuhekortti)
A: Vihapuhe sitä, vihapuhe tätä… (vihapuhekorttikortti)

Mitä tahansa vihapuhe loppujen lopuksi tarkoittaa (haaskajournalistien kamppailu lukijoista ja poliitikkojen keskinäinen kampittelu häiritsee lainoppineiden pyrkimystä löytää käsitteelle hyödyllistä määritelmää), erimielisyys ei vielä ole vihapuhetta. Ei edes vahvasti ilmaistu erimielisyys.

Paremman sanan puuttuessa erimielisyyttä voisi kutsua vaikka erimielisyydeksi.

Mutta lyömällä vihapuhekorttikortin pöytään A saa B:n näyttämään typerältä riippumatta siitä, oliko B oikeilla jäljillä syyttäessään A:ta vihapuheesta vai ei.

Sama pätee myös pinnalla olevaan suvaitsevaisuuspeliin.

A: (henkilöä B ärsyttävä mielipide)
B: Tuo on suvaitsematonta! (suvaitsevaisuuskortti)
A: Suvaitsevaisuus sitä, suvaitsevaisuus tätä… (suvaitsevaisuuskorttikortti)

Mitä tahansa suvaitsevaisuus loppujen lopuksi tarkoittaa, ainakaan samanmielisyys ei ole suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus vaatii erimielisyyttä. Suvaitsevaisuus on kielteinen käsite: ei tykätä jostakin henkilöstä tai hänen mielipiteestään, mutta ei kuitenkaan viedä häntä saunan taakse.

Paremman sanan puuttuessa samanmielisyyttä voisi kutsua vaikka samanmielisyydeksi.

Jason Lepojärvi

Jason Lepojärvi on teologian tohtori, rakkaustutkija ja Hyvejohtajuus-sivuston entinen päätoimittaja. Oxfordin ja Helsingin väliä kulkevan ”rakkauden ammattilaisen” sukujuuret ovat Suomen Lapista ja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta. Hän harrastaa kamppailulajeja, metsästystä ja moottoripyöräilyä.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€