Lakimiehen tunnustus: lääkäreitä käy kateeksi

Kateus ei ole hyve. Mutta täytyy myöntää: näin lakimiehenä jossain määrin kadehdin lääkäreitä. Vastavalmistunut lääkäri voi saada palkkaa jopa yli 6000 e/kk. Syyt kadehtimiseen ovat kuitenkin aivan toiset.

Tuota palkkaa saadakseen täytyy nimittäin muuttaa jonnekin Utsjoelle ja olla siellä se ainoa lääkäri. Vastuu on äärettömän iso ja vastavalmistuneelle lääkärille suorastaan valtava. En myöskään kadehdi varsinkaan nuorten lääkäreiden päivystyksiä: 4 tunnin yöunet eivät ainakaan itselleni riittäisi!

Sen sijaan kadehdin lääkäreiden julkisuuskuvaa. Lääkäri voi olla ihmisenä melkein millainen kiusantekijä tahansa ja tätä pidetään silti ammattinsa puolesta kunnioitettavana ja hyveellisenä ihmisinä.

Vaikka TV-sarjat eivät olekaan tosielämää, ne kyllä heijastelevat yhteiskunnassa vallitsevia näkemyksiä ja toisaalta vastavuoroisesti vahvistavat niissä esitettyjä näkemyksiä yhteiskunnassa. Jopa House-lääkärisarjan päähenkilö Gregory Housea on ”hyvä ihminen” – onhan hän sentään lääkäri! – vaikka tämä onkin ihmisenä, sanottaisiinko, hankala.

Lakimiehillä kaikki on toisin.

Jo opiskeluaikanani jouduin vastaamaan useisiin sukulaisten ja tuttavien kyselyihin mallia: ”Voisitko oikeasti puolustaa jotain murhaajaa tai lastenraiskaajaa?” Silloin oli vaikea sanoa, mutta nyt voin vastata ihan suoraan, että minulla ei olisi mitään ongelmaa murhamiesten tai lastenraiskaajien puolustamisen kanssa, jos nyt jätetään huomiotta se merkityksetön pikkuseikka, että luultavasti en ottaisi toimeksiantoa vastaan, koska rikosoikeudellinen osaaminen ei ole osaamiseni ydinaluetta.

Useilla ihmisillä tuntuu olevan ehkä nimenomaan viihdesarjojen tuottama kuva siitä, että lakimiehen tehtävä on koettaa saada murhaajat ja lastenraiskaajat vapaaksi johonkin pieneen lakitekniseen seikkaan vedoten. No, ihan tiedoksi, että sellainen ei Suomessa lähtökohtaisesti onnistu lainkaan.

Mieleeni ei tule yhtään porsaanreikää, jonka ansiosta sinällään selkeästi rikoksen tehnyt henkilö olisi jäänyt tuomitsematta vain jonkin pienen muotoseikan vuoksi. Ja jos onkin, usein seuraus on vain joko muutoksenhaku hovioikeudesta tai sitten uusi oikeudenkäynti.

Toisaalta oikeusavustajana toimivan lakimiehen tehtävänä on vaikeuttaa rikoksesta epäiltyjen tuomitsemista. Ja se on täysin oikein. Sillä pyritään varmistamaan se, että tuomioistuimet pystyvät tuomitsemaan vain ja ainoastaan ne, jotka ovat oikeasti tehneet rikoksia. Oikeusavustajan mukanaolo takaa siis sen, että asia ihan oikeasti tutkitaan pohjia myöten, eikä ketään tuomita vain puolittaisten tutkimusten perusteella.

Syyttömän tuomitseminen on huomattavasti pahempi asia kuin se, että joku sinällään rikoksen tehnytkin juoksee vapaana.

Useat lakimiehet ja asianajajat painottavat ihan syystäkin sitä, että rikosjuttuja ei hävitä tai voiteta, vaan että niitä hoidetaan. Useissa rikosprosesseissa avustajan tehtävä onkin enemmänkin valvoa sitä, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset täyttyvät. Tämä rooli painottuu varsinkin vakavista rikoksista syytettyjä puolustaessa.

Esimerkiksi Norjan joukkosurmaajan asianajaja Geir Lippestad on antanut ymmärtää, että hänen tehtävänsä on nimenomaan tämä. Kuten Lippestad itsekin totesi: ”Jouduin kyllä miettimään pitkään, otanko tämän tapauksen hoidettavakseni – mutta toisaalta, kun joka tapauksessa joku joutuu tämän tapauksen ottamaan, joten yhtä hyvin se voin olla minä.”

Harva erityisesti riemuitsee tuollaisesta tapauksesta, mutta kyse on syytetyn oikeudesta ja jonkun täytyy se tehdä. Ja tehtävä on tärkeä.

Mikä sitten tekee hyvän lakimiehen? Samat asiat kuin kenestä tahansa muustakin asiantuntijasta. Mutta jos mietitään nimenomaan hyveitä, painottuvat vähän muut asiat.

Keskustelin reilu vuosi sitten erään ison suomalaisen asianajotoimiston osastopäällikön kanssa. Pohdiskelimme sitä, mikä on asianajajan työssä tärkeintä. Keskusteltuamme hetken esimerkiksi substanssiosaamisesta, sanavalmiudesta, rohkeudesta, älykkyydestä ja muista sellaisista asioista, hän kysyi minulta:

”Mitä sanoisit, jos väittäisin, että asianajajan työssä tärkeintä on nöyryys?

En voi sanoa, että olisin pudonnut tuolilta, mutta täytyy myöntää, että yllätyksenä se kyllä tuli. Mutta totta se on. Lakimiehen työ on aina palvelua, vaikka kuinka olisi asiantuntija.

Ei kuitenkaan missään tapauksessa pidä unohtaa oikeudenmukaisuutta, justitia. Mitä muutakaan lakimiehen työ voisi olla? Ei ole sattumaa, että oikeudenmukaisuuden yksi osa on oikeus. Kuten tiedämme, oikeus on englanniksi justice – joka taas on kumman lähellä justitiaa! On selvää, etteivät nämä kaksi ole noin vain sattuneet tarkoittamaan samoja asioita.

Usein lakimiehet ovatkin sorrettujen kansojen esitaistelijoita. Esimerkiksi Kiinasta löytyy useita tapauksia, joissa nimenomaan lakimiehiä on joko pidätetty tai ”kadonnut”, kun nämä ovat ajaneet kansalaisten oikeuksia hieman liian tehokkaasti kommunistihallinnon makuun.

Lopultakin pitää muistaa se, että todellisuus on tarua kummallisempaa. Joku saattaa hyvinkin vaikuttaa syylliseltä, vaikkei olekaan. Ei olekaan mitenkään tavatonta, että syyttömiäkin tuomitaan (ks. Helsingin Sanomat: DNA-näyte vapautti syyttömän vankilasta 25 vuoden jälkeen). Luultavasti Mortonkin on vaikuttanut hyvin syylliseltä, esimerkiksi ollut väärässä paikassa väärään aikaan ja yhtä luultavasti hänenkin avustajaltaan on kysytty, ”onko sinusta oikein puolustaa tuollaista murhaajaa”.

Jokaisella on oikeus oikeusavustajaan. Ja mitä kovemmasta rikoksesta syytetään, sitä tärkeämpää on, että henkilöllä myös oikeasti on oikeusavustaja. Rikoksesta syytettyä avustaessaan lakimies ei tosiaankaan pyri vapauttamaan murhamiehiä ja raiskaajia tänne tavallisen kansan keskuuteen ihan vain ilkeämielisyyttään tai moraalittomuuttaan, vaan yksinkertaisesti huolehtimaan siitä, että tämän tapauksessa otetaan huomioon kertomuksen molemmat puolet.

Tämä on myös yksi perustuslain sekä kansainvälisten sopimusten takaamista oikeuksista.

Kuinkakohan monelta lääkäriltä kysytään: ”Voisitko oikeasti leikata jonkun murhaajan tai lastenraiskaajan”? Suoraan sanoen en usko, että kovinkaan monelta. Sen takia olenkin vähäsen kateellinen.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€