Tallissa syntyvät ideat

Mitä yhteistä on HP:llä ja Jeesuksella? Molempien juuret ovat tallissa, ja tallien tarinat ovat jääneet elämään.

Johtajuuteen on totuttu liittämään sellaisia määreitä kuin suuruus, voima, sankaruus, näyttävyys ja rikkaus. Mitä korkeammalla hierarkiassa henkilö on, sitä komeammalla autolla hän ajaa, sitä massiivisempi on hänen työpöytänsä ja sitä muhkeampi hänen palkkionsa.

Toisenkinlaista johtajuutta on ollut. Monet muutos- ja vallankumousjohtajat ovat uhranneet taloudelliset tavoitteensa ajamalleen suurelle asialle. Gandhi olisi voinut tehdä menestyksekkään uran lakimiehenä, mutta valitsi ideologisen ja poliittisen johtajan roolin kotimaassaan. Che Guevara, Äiti Teresa, Martin Luther King, Lenin – kirjava joukko ihmisiä, joita yhdistää yksi piirre: he panivat itsensä likoon sen puolesta, mihin he uskoivat.

Tämän muutos- ja kutsumusjohtajien sarjan parhaita esimerkkejä on Jeesus Nasaretilainen.  Joulun kunniaksi tarkastelen hetken hänen syntymänsä tapahtumia.

Mitä yhteistä on HP:llä ja Jeesuksella? Molempien juuret ovat tallissa. Bill ja David tekivät puuhiaan Palo Alton autotallissa. Beetlehemin talliin parkkeerattu kulkupeli oli aasi. Tallien tarinat ovat jääneet elämään. ”Jossain tallissa syntyy tälläkin hetkellä keksintöjä, jotka ovat tulevaisuuden teknologian valtavirtaa”, kuuluu lentävä ajatus.

Suuret asiat syntyvät pienestä. Ne muhivat marginaaleissa, syrjässä median valokeilasta. Joillakin on idea, jota he lähtevät jalostamaan, intohimoisesti, ilman kellokortteja. Usein nämä henkilöt ovat nuoria, jotka eivät vielä ole altistuneet totutuille ajatuskuvioille eikä ”se ei ole mahdollista” -ajattelulle.

Jälkeenpäin strategiateoreetikot puhuvat heikoista signaaleista, joille pitäisi herkistyä. Noille marginaalihenkilöille kyseessä on enemmän kuin signaali. Heillä on tekemisen vimma, joka joskus johtaa johonkin suureen, joskus taas ei.

Suunnilleen tästä puhuu joulun sanoma. Vaikka kristinusko on markkinajohtaja maailman uskontojen ja aatteiden maailmassa, niin sen alku oli vaatimattomista vaatimattomin. Ilotulitusraketit korvasi tähti, fanfaareina oli lehmien ammuntaa, hajusteina lannan lemu ja lakanoina karheat oljet. Tämä joka joulu toistettu kertomus on kieltämättä kiiltokuvamainen ja kliseinen, mutta sen varsinainen sanoma kestää. Marginaaleissa ja sivuraiteissa on voimaa.

Mitä tästä voisi oppia arkiseen elämään tai johtamiseen? Mahdollisesti hitusen nöyryyttä. Asiat, joita pidämme menestyksemme kivijalkoina, saattavat hetken kuluttua olla kompastuskiviämme. Vahvuutemme voi olla suurin heikkoutemme.  Neuvostoliitto tukehtui mahtavuuteensa. Suuri ja kaunis IBM oli 1990-luvun alussa vähällä kompastua erinomaisuuteensa.  Nokian nousukiito hiipui itseriittoisuuteen. Entä EU? Ainakin sen pitää katsoa peiliin.

Joskus olisi mukava nähdä vuosikertomus, jossa kerrotaan avoimesti, että firmalla on ollut vaikeuksia, epäonnistumisia ja sisäisiä konflikteja. Minun luottamukseni kyseistä firmaa kohtaan kasvaisi.

Yksilötasolla pätevät samat kokemukset. Häpeällinen kriisini voi olla henkisen kasvuni ja uudistumiseni siemen. Heikoin kohtani voi olla luovuuteni katalysaattori. Tietämykseni, sulavuuteni ja pyrkimykseni erehtymättömyyteen voivat estää minua löytämästä varsinaista kutsumustani ja edessäni olevien mahdollisuuksien kirjoa.

Ohjauduin kerran tekemään perusteellisen aikamatkan menneisyyteeni. Yritin tunnistaa aikoja ja vaiheita, jolloin olin ollut luovimmillani ja tuntenut löytäneeni jotain uutta ja oman elämäni kannalta käänteentekevää.  Jokaista tällaista uudistumista oli edeltänyt kriisi tai ainakin pettymys!

Esimerkiksi yhden elämääni yhä kannattelevan oivalluksen tein, kun kauan sitten aamuna muutamana istuin väsyneenä ja synkissä mietteissä harmitellen edellisen päivän noloa mokaa.  ”Kutsumus kasvaa haavoista”, olen jälkeenpäin toistellut itselleni.

Goethe on sanonut: ”Vasta hävinnyt on vapaa.” Jatkuva onnistumisen pakko on kahle, joka sitoo. Epäonnistumisen jälkeen minulla ei ole enää hävittävää. Siitä alkaa jotain uutta.

Jouluevankeliumi on hieno kertomus. Se on tarina paitsi Jeesuksesta myös elämästä. Yleensäkin suuret uskonnolliset ja filosofiset teemat ovat rinnakkaisia elämän muiden suurten ajatusten ja kokemusta kanssa. Tekemäni aasitalli-autotalli -rinnastus on siis relevantti ja kokemuksen happotestit läpikäynyt mielleyhtymä.

Vain elämän realiteetteja resonoiva uskonto voi elää pitkän elämän. Jouluevankeliumi on kertomus kantapään kautta saadusta kollektiivisesta viisaudesta. Eilisen voittajat ovat huomisen häviäjiä. Tämän päivän häviäjät ovat tulevaisuuden sankareita. Elämä korjaa itseään aina ennen pitkää. Siksi jouluevankeliumi puhuttelee.

Älä siis halveksi mokiasi. Ne ovat ehkä tärkein pääomasi matkallasi kohti kutsumustasi.

Hyvää joulua. Hyvää elämää.

Tapio Aaltonen

Kirjoittaja Tapio Aaltonen on teologi, konsultti- ja valmennusyritys Novetos Oyn perustaja ja Boardman Oyn partneri. Hän toimii valmentajana, coachina ja luennoitsijana, eritysalueenaan johtajuus, arvot ja etiikka. Hän on Pro Oeconomia -palkittu kirjailija, jonka viimeisin teos on ”Johda ihmistä – Teologiaa johtajille” (Talentum, 2011).

 
  • Santi

    Kiitos Tapio koskettavan syvästä kirjoituksesta.

    Totta vie: toipuminen epäonnistumisista ja virheistä vaatii ajoittain paljon. Joskus meidän on vaan vaikea antaa itsellemme anteeksi. Jonkinlainen päätös tällä saralla olisi varmasti hyvä sellainen ensi vuotta ajatellen.

    Hyvää joulua!

  • Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen vertaus. HP:n lisäksi Google ja Apple ainakin ovat lähteneet autotallista liikkeelle. Pitäisi varmaan itsekkin vuokrata autotalli kun ei omasta takaa satu olemaan. Hyvää Joulua!

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€