Kotiäitiys: johtamisen erikoiskurssi

Paras koulutukseni tähän arvostettuun ammattiin ei kuitenkaan tullut Suomen 90-luvun alussa ainoasta elokuvaohjaajan oppilaitoksesta eli Taideteollisesta Korkeakoulusta. Varsinaiselle tiimijohtamisen erikoiskurssille pääsin jo ennen opintojani valitessani kolmeksi vuodeksi kotiäitiyden.”

Elokuvaohjaajan työ on johtamisen näköalapaikka. Ihmiset tulevat alaisuuteni keikkatyöhön, ja koska jokainen hyvin hoidettu keikka merkitsee mahdollisuutta uuteen keikkaan, tulevat he vahvalla alamaisasenteella. He tulevat palvelemaan.

Minulla on valta kohdella heitä orjinani tahi asiantuntijoina. Uskokaa tai älkää, mutta molemmat kulttuurit yhä elävät Suomen elokuvamaailmassa. Minä en itse sitä halunnut uskoa, kun kuulin, miten törkeän alistamisen kohteeksi ihmiset ovat valmiit asettumaan saadakseen töitä alalla.

Minua ei koskaan ole kiinnostanut valta. Olen löytöretkeilijä enkä saa ammatillista nautintoani siitä, että asiat tapahtuvat ennalta suunnitellun mukaisesti, vaan erityinen tyydytyksen tunne syntyy elämän tarjoamista lahjoista – ja mikäs lahja se enää on, jos sen on itse pyytänyt.

Kun lavastaja tiimini jäsenenä saapuu kysymään, millaiseksi olen Lauran huoneen ajatellut, vastaan hänelle, etten ole ajatellut. Hänen ilmeensä on mahtava. Hänen silmiinsä herää uteliaisuus ja innostus: hän on minun asiantuntijani, joka saa ja jonka täytyy tarjota oma näkemyksensä minun reagoitavakseni. Se, mikä on minulle itsestäänselvyys (eli että haluan häneltä asiantuntijuuden, en alaimaisuutta), on puolestaan hänelle lahja.

Paras koulutukseni tähän arvostettuun ammattiin ei kuitenkaan tullut Suomen 90-luvun alussa ainoasta elokuvaohjaajan oppilaitoksesta eli Taideteollisesta Korkeakoulusta. Varsinaiselle tiimijohtamisen erikoiskurssille pääsin jo ennen opintojani valitessani kolmeksi vuodeksi kotiäitiyden. Neljän pienen pojan tarpeiden ja vaatimusten kanssa painiskellessani sain ja jouduin tutustumaan omiin rajoihini ja niiden kunnioittamiseen. Heidän kanssaan opin elokuvaohjaajan työssä välttämättömän organisointikyvyn, joka ei taiteilijaluonteelleni ollut laisinkaan luontaista.

Tärkein johtamisen taidoista on vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa. Ilman sitä ei voi saada kanssaihmisen asiantuntemusta käyttöönsä. Sitähän äitiys pohjimmiltaan on: ainutkertaista kanssakäymistä, jossa molempien panos on yhtä arvokas, vaikka molemmille onkin selvää, kuka tanssissa vie.

Tietenkään tutkintotodistusta äitiyden johtamiskurssista ei missään työpaikassa ole kysytty nähtäväksi. Yhteiskuntaamme vaivaa ”kadonnut äitiys”.

Naisten ”emansipoituminen”on merkinnyt onnistunutta ryntäystä miesten valtapiireihin ja sillä on ollut positiivinen vaikutus johtamiskulttuurin monipuolistumiseen. Siitä huolimatta yhteiskuntamme on ajautunut tällä rahan mahdin aikakaudella vääjäämättä kohti henkistä rappiotaan. Se ilmenee monella alueella ahneuden ja itsekkyyden loputtomina variaatioina, mutta selkeimmin yhteiskunnan tila tulee aina esiin sen heikoimman lenkin eli vähäosaisten kautta.

Olen mieheni kanssa perustanut ammatillisen perhekodin ja olemme vastaanottaneet kotiimme asumaan huostaanotettuja lapsia. Niin meillä oli jo kaksikymmentä vuotta aiemminkin. Tässä välissä on tapahtunut muutos, joka näkyy yllättävällä ja reaktiota vaativalla tavalla. Neljästä meille saapuneesta pojasta kolmella oli tullessaan ADHD-diagnoosi ja kahdella lääkitys. Aiemmin ei tuollaista ”sairautta” ollut olemassakaan.

Kun nyt olemme asiaan perehtyneet, on tullut esiin järkyttävä kehityssuuntaus. Aikoinaan huonosti käyttäytyvälle lapselle annettiin selkään tai hänet muutoin painettiin voimalla kuriin. 70-luvun tasa-arvon vuosina alettiin huonosti käyttäytyviä lapsia siirtää pois omasta kasvuyhteisöstään tarkkailuluokille. Nyt rahan mahdin puhuessa ja kautta aikoin suurimman elintason velloessa, ei tuollaiseen eristämiseen enää ole rahaa – eikä ilmeisesti tahtoakaan inkluusioihanteiden vallattua kasvatustendenssit. Niinpä huonosti käyttäytyviä lapsia ei enää hakata eikä eristetä. Nämä lapset, joita on koko ajan lisääntyvä määrä, diagnosoidaan sairaiksi ja heille tarjotaan lääkitys, jonka pitäisi tehdä heistä yhteiskunnalle kelpo kansalaisia.

Mitään kaksinaismoralistista tuskaa ei näytä kärsivän aikuisyhteisö, joka ehdottomasti kieltää huumeiden käytön, mutta sallii lasten tajunnan hämärryttämisen huumepohjaisen lääkkeen avulla. Jos siis tukistat lastasi, voit joutua oikeuteen, mutta jos syötät lapsellesi asiantuntijoiden suosittelemaa huumelääkettä, toimit yhteiskunnan toivomalla tavalla. Kuka tähän vaatimukseen herkimmin vastaa? Meidän kokemuksemme mukaan altteimpia huumelääkityksen hyväksyjiä ovat yksinhuoltajaäidit. He eivät pärjää yksin tässä emansipoituneen naisen kovien vaatimusten maailmassa, josta sukupolvien mallit ovat katkenneet.

On asioita, joista meillä ihmisillä pitää olla moraalinen näkemys edes keskustelematta siitä, saavutetaanko lyhytaikaista hyötyä. Lapsen hoitaminen huumeilla on rikos ihmisyyttä vastaan. Olemmeko tulleet siihen pisteeseen, että kadonnut äitiys täytyy kaivaa ylös haudastaan? Onko ihminen edes biologisesti olento, joka on tarkoitettu kasvattamaan ja elättämään jälkeläisensä yksin, saati sosiaalisesti? Kuka muodostaa ja miten yhteiskuntamme arvot? Olemmeko valinneet tämän itsekkyyden ja yksinäisyyden, josta emme muka selviä ilman lääkevuoria? Onko tällä kehityssuunnalla mitään tekemistä elintason kanssa?

Minä olen saanut palkintoja ja mediahuomiota urastani runsaasti. Olen siis yleisten mittareiden mukaan onnistunut yhteiskuntamme miehisellä areenalla. Silti mikään palkinto tai onnistunut työsuoritus ei voita voimallisuudessaan niitä ainutkertaisia äitiysmuistoja, jotka liittyvät kolmen biologisen lapsen synnyttämiseen, imettämiseen ja vuorovaikutukselliseen kohtaamiseen läpi elämän. He ovat suurin ja elinvoimaisin ihme elämässäni, ihme joka elää ja uudistuu edelleen kuolemaani saakka.

Minun ei tarvitse edes soittaa aikuisille pojilleni, sillä saan heihin tunneyhteyden jo ajatuksen avulla. Rakkaus on elävä voima. Pieni esikouluikäinen keijukaiseni sanoi eräänä päivänä: ”Äiti, mulla ei oo sua koskaan ikävä vaikka sä oot matkalla, koska me ollaan aina yhdessä sydämessämme!”

Eläköön äitiys, johtamisen erikoiskurssi!

Kaija Juurikkala

Kirjoittaja Kaija Juurikkala on suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja kotiäiti.

 
  • Veikko Hiiri

    Mielenkiintoienn oli tuo elokuvaohjaajan vuodatus.
    Olen nimittäin itse miettinyt täsmälleen samaa, mutta kun minulla ei ole päivääkään kokemusta äitinä olosta, pohdin dilemmaa siltä kantilta, että miksi jotkut elokuvat epäonnistuvat. Vaikka on loistava visio, erinomainen käsikirjoitus, paras tuotantotuki ja -ryhmä, lahjakkaat kuvaajat, kameramiehet, lavastajat, äänisuunnittelijat, karismaattiset näyttelijät ja näkemyksellinen ohjaaja jne.

    Olen tullut johtopäätökseen, että kuvaus- ja tuotantotiimin johtaminen vaikuttaa ällistyttävän paljon. En siis tarkoita tässä vars. taiteellisia asioita, vaan käytännön johtamistoimia asian toteuttamiseksi; viestintää (johtaja kun ei voi vain viestiä toteuttajille), hyvän ja insipisroivan ilmapiirin luontia sekä luottamuksen kehittämistä, asiantuntemuksen ja ammaillisuuden arvostamista. Mutta samalla epäkohtiin tai väärinymmärrysten ja tekemisen korjaamista jne.

    Kyse on leadershipin ja managementin eroista ja niiden oikeasta toteuttamisesta. Nissisen "Syväjohtaminen" eli kasvatustieteellinen näkökulma lähenee optimaalista pre ja post prodcution -johtamista. Itsestään selvyys on että tuotannon johtajilla; ojaajalla ja tuottajalla, tulee olla elokuvan ammattitaito, mutta se on vasta työkalut ja kaikki suunnitelmat ja tekijätiimit "materiaalia", joita tulee "muokata ja kasvattaa" ohjaavasti oikeaan suuntaan, huomioimalla tekijöiden ammattitaidon ja antamalla taiteellista tilaa.

    Ei kovin helppoa ja siksi mielestäni "hutiloidut omakustanteet" saattavat nousta taiteellisiin sfääreihin, mutta massabudjetilla ohjatut ensablet jäädä hengettömiksi keskinkertaisuuksiksi. Useita esimerkkejä löytyy kotimaankin "kasamagneeteiksi" kutsutuista.

  • Veikko Hiiri

    Hieman tarkennan, kun tuolla tuli (ainakin) yksi kirotusvirhe:

    Johtaminen (leadership) on 95 -prosenttisesti viestintää. Muuta tehdessään johtaja siirtyy asiantuntijahommiin johtamistyöstä. Itse asiassa managenment onkin johtamisen asiantuntijatyötä, ei varsinaista johtamista. Ja siksi toimistopomot usein pakenevatkin siihen, koska leadership on kommunikatiivista toimintaa, missä tulee kohdata ja viestiä ihmisten kesken. Mukavampi täyttää tuntikortteja ja sitten käydä välillä kovistelemassa ties mistä asiaan kuulumattomasta…

    Jotkut jopa väittävät, että länsimaalainen tämän hetken pieni etumatka kehityksessä ja siis luovuudessa, johtuu diskursiivisesta tasaveroisesta argumentaatiosta. Sen on mahdollistanut yhdenmukainen koulutus ja "naisellinen" näkökulma (Päiviö Latvus). Siis jotain selaista mitä Kaija Juurikkalakin kuvaili. Vain argumenteilla on painoarvoa, ei niiden lausujilla sinänsä. Jos johtaja kuitenkin nojaa asemaansa, hän astuu auktoriteettiansaan ja tyrehdyttää luovan kommunikaation ja kehityksen (Habermas). Älyllinen stimulointi ja ispiroiva motivointi ym. ovat myös elokuvaohjaajan työkaluja (kasvatuksellista leadershipia Nissiseltä).

    Tässä Latvuksen kirjasta poimittuja ja muokattuja pointteja:

    Naiset ovat sisäisesti vapaampia – ja tämä muovaa myös ulkoisen. Seuraavaksi se tarttuu lapseen ja nykymuksut ovat todella älyllisesti luovia. JA ehkä (jos on tarttuakseen) myös mieheen – ja koko ympäristöön (työyhteisöön).
    Psykologit toteavat yleisesti, että naiset ovat sallivia ja miehet pitävät kiinni traditioista. Siinä syy arvostavaan ja luovaan tai jäykkään ja asemoivaan. Suuret paradigmojen murtajat ovat eläneet lapsuuden ILMAN ISÄN läsnäoloa (mm. Leonardo, Newton, Hume, A.Smith sekä Rousseaun ja Pestalozzin linja) .

    Sallivuus on sisäistä ja ulkoista. Sisäinen saa mm. sosiaalisemmiksi ja puheliaammiksi. Nainen on tässä intuitionsa puolesta miestä edellä. Intuitio => VAPAAT assosiaatiot. Ja siksi nainen saattaa olla myöäs parempi leadership -johtaja. Mutta sekin on opittavissa, joten meidän miesten ei pidä heittää tuhkaa päällemme vaan katsottava avoimemmin ja luovuttava auktoriteettiansastamme (ylemmyys, paremmuus, pomotus, keskipisteenä olo jne jne).

  • Kiitos mielenkiintoisesta kolumnista, Kaija. Lähetin siitä linkin muutamalle ystävälleni, jotka lääketieteen ammattilaisina ovat minulle joskus valottaneet tätä yhteiskunnan synkempää harhapolkua. Mitä tulee ihmisten autenttiseen tukemiseen, joidenkin periaatteellisten linjausten vuoksi useat lääkärit tuntevat olevansa kastroituja kumileimasimen rooliin.

    Veikko Hiiren kommentit, jotka liittyivät elokuva-alan ja johtajuuden yhteispeliin, olivat nekin kiinnostavia. Olet selvästi pohtinut kysymystä ennenkin. Hyvejohtajuus ei ole vain yritysmaailman, politiikan, lääkealan tai perhe-elämän yksinoikeus: taiteet, kuten elokuvataide, käyvät myös yhteispeliä johtajuuden kanssa. Toivottavasti saamme lukea kommenttejasi jatkossakin.

  • Kiitos rohkaisusta! 2,5-vuotiaan pojan tahdon ja kykenevyyden kanssa tasapainoillessa minulla on omat rajat usein hakusessa. Kotiäitiys on todella haastavaa. Kiteytit äitiyden kauniisti sanomalla, että se on "ainutkertaista kanssakäymistä, jossa molempien panos on yhtä arvokas, vaikka molemmille onkin selvää, kuka tanssissa vie." Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun poika velmuna luulee vievänsä ja tekeekin juuri niin kun olin toivonut = molemmille tulee hyvä mieli.

    Kiitos myös -97 ja -98 Lärkans gymnasietissa pitämistäsi mediakursseista! Äidillinen ohjauksesi oli kannustavaa 🙂 Voimia ja viisautta kaikkiin johtotehtäviisi!

  • Pilvi

    Tosi mielenkiintoista!
    Hirmu hienoa ja kannustavaa on, että joku (nainen) on pystynyt onnistuneesti yhdistämään työn taiteen parissa ja onnellisen perheen.
    Itsekin muusikkona ja kahden villin sekä ihanan tyttären äitinä haluaisin uskoa, että se on mahdollista 🙂
    Kivoja juttuja muutenkin näillä sivuilla. Keep uo the good work!

  • Hei Pilvi! Kiva, että löysit sivuille. Toivottavasti löydät muitakin kiinnostavia artikkeleita. Kommentoi vapaasti ja ahkerasti, kommentteja on aina kiva lukea.

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€