Kiitos myös -97 ja -98 Lärkans gymnasietissa pitämistäsi mediakursseista! Äidillinen ohjauksesi oli kannustavaa Voimia ja viisautta kaikkiin johtotehtäviisi!

Veikko Hiiren kommentit, jotka liittyivät elokuva-alan ja johtajuuden yhteispeliin, olivat nekin kiinnostavia. Olet selvästi pohtinut kysymystä ennenkin. Hyvejohtajuus ei ole vain yritysmaailman, politiikan, lääkealan tai perhe-elämän yksinoikeus: taiteet, kuten elokuvataide, käyvät myös yhteispeliä johtajuuden kanssa. Toivottavasti saamme lukea kommenttejasi jatkossakin.

Johtaminen (leadership) on 95 -prosenttisesti viestintää. Muuta tehdessään johtaja siirtyy asiantuntijahommiin johtamistyöstä. Itse asiassa managenment onkin johtamisen asiantuntijatyötä, ei varsinaista johtamista. Ja siksi toimistopomot usein pakenevatkin siihen, koska leadership on kommunikatiivista toimintaa, missä tulee kohdata ja viestiä ihmisten kesken. Mukavampi täyttää tuntikortteja ja sitten käydä välillä kovistelemassa ties mistä asiaan kuulumattomasta…

Jotkut jopa väittävät, että länsimaalainen tämän hetken pieni etumatka kehityksessä ja siis luovuudessa, johtuu diskursiivisesta tasaveroisesta argumentaatiosta. Sen on mahdollistanut yhdenmukainen koulutus ja "naisellinen" näkökulma (Päiviö Latvus). Siis jotain selaista mitä Kaija Juurikkalakin kuvaili. Vain argumenteilla on painoarvoa, ei niiden lausujilla sinänsä. Jos johtaja kuitenkin nojaa asemaansa, hän astuu auktoriteettiansaan ja tyrehdyttää luovan kommunikaation ja kehityksen (Habermas). Älyllinen stimulointi ja ispiroiva motivointi ym. ovat myös elokuvaohjaajan työkaluja (kasvatuksellista leadershipia Nissiseltä).

Tässä Latvuksen kirjasta poimittuja ja muokattuja pointteja:

Naiset ovat sisäisesti vapaampia – ja tämä muovaa myös ulkoisen. Seuraavaksi se tarttuu lapseen ja nykymuksut ovat todella älyllisesti luovia. JA ehkä (jos on tarttuakseen) myös mieheen – ja koko ympäristöön (työyhteisöön).
Psykologit toteavat yleisesti, että naiset ovat sallivia ja miehet pitävät kiinni traditioista. Siinä syy arvostavaan ja luovaan tai jäykkään ja asemoivaan. Suuret paradigmojen murtajat ovat eläneet lapsuuden ILMAN ISÄN läsnäoloa (mm. Leonardo, Newton, Hume, A.Smith sekä Rousseaun ja Pestalozzin linja) .

Sallivuus on sisäistä ja ulkoista. Sisäinen saa mm. sosiaalisemmiksi ja puheliaammiksi. Nainen on tässä intuitionsa puolesta miestä edellä. Intuitio => VAPAAT assosiaatiot. Ja siksi nainen saattaa olla myöäs parempi leadership -johtaja. Mutta sekin on opittavissa, joten meidän miesten ei pidä heittää tuhkaa päällemme vaan katsottava avoimemmin ja luovuttava auktoriteettiansastamme (ylemmyys, paremmuus, pomotus, keskipisteenä olo jne jne).

Olen tullut johtopäätökseen, että kuvaus- ja tuotantotiimin johtaminen vaikuttaa ällistyttävän paljon. En siis tarkoita tässä vars. taiteellisia asioita, vaan käytännön johtamistoimia asian toteuttamiseksi; viestintää (johtaja kun ei voi vain viestiä toteuttajille), hyvän ja insipisroivan ilmapiirin luontia sekä luottamuksen kehittämistä, asiantuntemuksen ja ammaillisuuden arvostamista. Mutta samalla epäkohtiin tai väärinymmärrysten ja tekemisen korjaamista jne.

Kyse on leadershipin ja managementin eroista ja niiden oikeasta toteuttamisesta. Nissisen "Syväjohtaminen" eli kasvatustieteellinen näkökulma lähenee optimaalista pre ja post prodcution -johtamista. Itsestään selvyys on että tuotannon johtajilla; ojaajalla ja tuottajalla, tulee olla elokuvan ammattitaito, mutta se on vasta työkalut ja kaikki suunnitelmat ja tekijätiimit "materiaalia", joita tulee "muokata ja kasvattaa" ohjaavasti oikeaan suuntaan, huomioimalla tekijöiden ammattitaidon ja antamalla taiteellista tilaa.

Ei kovin helppoa ja siksi mielestäni "hutiloidut omakustanteet" saattavat nousta taiteellisiin sfääreihin, mutta massabudjetilla ohjatut ensablet jäädä hengettömiksi keskinkertaisuuksiksi. Useita esimerkkejä löytyy kotimaankin "kasamagneeteiksi" kutsutuista.