Niinistö vs. Haavisto: Ratkaiseeko retoriikka?

Mitkä ovat Pekka Haaviston mahdollisuudet voittaa presidentinvaalit? Kuinka Sauli Niinistö kykenee varjelemaan etumatkaansa? Pyysimme retoriikan tutkijaa analysoimaan ehdokkaiden viestintää. Mihin kampanjakoneiston kannattaa kiinnittää huomiota? Pienet vivahteet, yksittäiset lausahdukset, harmittomat kömmähdykset voivat ratkaista vaalit. Ainoa varma voittaja on viestintä.

Presidentinvaalin toinen kierros on kuumimmillaan. Jatkoon päässeet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto kiertävät maata ja kohtaavat äänestäjiä; kampanjakoneisto käy täysillä kierroksilla.

Niinistö otti ensimmäisellä kierroksella ison 18,2 prosenttiyksikön kaulan haastaja Haavistoon. Onko Haavistolla mahdollisuuksia tavoittaa näinkin suuri etumatka ja saada kuuden vuoden linnatuomio?

Puhtaasti numeroiden valossa heikolta näyttävät mahdollisuudet. Heti toisen kierroksen alettua tiedotusvälineet toivat esiin sen seikan, että Haavisto tarvitsee voittaakseen 71% isännättömistä äänistä. Tämä on iso luku jo sinänsä, mutta tarkemman kuvan saa, kun tarkastelee, keiltä nämä äänet tulisi saada.

Vaikka Haavisto saisi kaikki Paavo Lipposelta, Paavo Arhinmäeltä ja Eva Biaudetilta jaettavaksi jääneet äänet ja puolet Paavo Väyryseltä, Timo Soinilta ja Sari Essayahilta jääneistä äänistä, hän yltäisi alle 49 prosentin kannatukseen (olettaen että sekä hän että Niinistö onnistuvat pitämään vanhat äänestäjänsä).

Ei ole realistista ajatella, että toisella kierroksella uurnille vaivautuvista Väyrystä, Soinia ja Essayahia äänestäneistä puolet antaisi äänensä Haavistolle. EU:lle kriittisinä he ovat ehkä haluttomia äänestämään kumpaakaan ehdokkaista. Kuitenkin suuri osa heistä profiloituu arvokonservatiiveiksi, joille rekisteröidyssä parisuhteessa elävän Haaviston äänestäminen voi olla käymätön vaihtoehto. Niinpä valtaosa heistä kallistunee Niinistön puolelle.

Missä lepää Haaviston toivo ja onko sitä laisinkaan? Ehkä toivoa on, jonkin verran. Suuri joukko Haaviston potentiaalisia äänestäjistä löytyy niiden joukosta, jotka äänestivät ensimmäisellä kierroksella Niinistöä. Kannatusprofiilien perusteella eritoten nuoret koulutetut kaupunkilaiset naiset ovat alttiita äänestämään Haavistoa.

Haaviston toivo lepää siinä, että hän onnistuu vetoamaan Niinistöä äänestäneisiin siten, että suuret joukot vaihtaisivat leiriä. Tällaista siirtymää varmasti jonkin verran tapahtuukin, mutta Haavisto tarvitsisi poikkeuksellisen massaliikkeen, vielä hurjemman kuin ensimmäisellä kierroksella.

Haasteet ovat siis isot, mutta into ehdokkaan leirissä on kova. Sosiaalinen media täyttyy Haavisto-hypetyksestä. Kannattajat näyttävät aktiivisesti väriä. Joukon mukaan on helppo mennä. Eikä into ole vailla pohjaa, koska ehdokasta kiitellään yli puoluerajojen.

Mielikuvat ohjaavat äänestäjää

Jotkut kommentaattorit ovat ennustaneet tylsää toista kierrosta, koska ehdokkaiden näkemykset isoista asiakysymyksistä ovat liian samankaltaiset. Tässä punnitaan toimittajien taidot: varmasti ehdokkaissa on myös eroja, ja ne tulisi nyt kaivaa esille ja keskustelun kohteeksi.

Jotain totuutta tuollaisissa ennustuksissa varmasti kuitenkin on. Niinistöä vastaan ei tullut Väyrynen, joka olisi takuulla toimintatarmoa puhkuen hiillostanut eurotalouteen liittyvillä vaikeilla kysymyksillä. Haavisto ei ole ainoastaan monissa mielipiteissään lähellä Niinistöä vaan hän on myös Väyrystä vähemmän aggressiivinen poliittinen debatoija.

Tällaisessa tilanteessa kansalaiset muovaavat äänestyspäätöstään vielä tavallistakin enemmän mielikuvien pohjalta. Nämä mielikuvat eivät välttämättä liity niinkään politiikan asiakysymyksiin vaan ehdokkaiden tyyliin, olemukseen, esiintymistapaan ja muihin ”ulkoparlamentaarisiin” seikkoihin. Aivan pienet vivahteet, yksittäiset lausumat, pienet kömmähdykset ja vastaavat saattavat olla ratkaisevia tekijöitä äänestyspäätöstä muotoiltaessa.

Presidenttiehdokkaiden retoriset taidot astuvat tällaisessa tilanteessa ehkä tavallistakin merkittävämpään asemaan. Millaiset ne Niinistöllä ja Haavistolla ovat?

Kuten vaalikeskusteluja seurannut on saattanut nähdä, kaikki presidentinvaaleihin uskaltautuneet ehdokkaat ovat taitavia puhujia, kukin hieman omalla tavallaan. Presidentiltä vaaditaan koeteltua ja syvää asiaosaamista, ja ehdokkaiden puheenvuoroissa onkin selvästi tullut esille roomalaisen reetori Caton vanha viisaus: rem tene, verba sequentur – hallitse asiasi, niin sanat kyllä seuraavat.

Tällöin pienilläkin seikoilla on merkitystä. Suurta yleisöä tuntuivat häiritsevän television vaalitenteissä muun muassa Biaudetin puheenvuoron vaatimiset, Soinin välihuutelut, Niinistön rasittunut ilme ja jopa Haaviston tapa ojentaa puhuessaan oikeaa kättään eteensä tulppaanin muotoiseksi supistettuna.

Muiden ehdokkaiden tavoin niin Niinistö kuin Haavistokin hallitsevat asiansa niin hyvin, että heillä on tarjota perusteltu näkemys asiaan kuin asiaan. Tyyleissä on toki eroa: Haavisto menee usein suoremmin asiaan, kun taas Niinistön ote on pohdiskelevampi ja paikoin kryptisempi.

Koska aivan pienetkin asiat voivat merkitä mielikuvien markkinoilla, on syytä noteerata Niinistön ulkoisen olemuksen rasittuneisuudesta kielivä vivahde. Haaviston olemus vaikuttaa selvästi tyynemmältä. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä, millaisia sisäisiä myllerryksiä ehdokkaiden kupujen alla pyörii. Niinistökään ei välttämättä ole lainkaan rasittunut; kyseessä lienee ulkoiseen olemukseen kuuluva persoonallinen piirre, josta ei tulisi saattaa ketään tilivelvolliseksi. Mielikuviin tällaiset kuitenkin vaikuttavat.

Ehdokkaiden ethos on vahva

Molempien ehdokkaiden ethos on vahva: heistä välittyy mielikuva johdonmukaisina, periaatteellisina ja myös eri tavoin hyveellisinä ihmisinä. Niinistöllä tämä kumpuaa pitkältä ajalta, jolloin hän on ollut julkisuuden valokeilassa. Monet muistavat hänen tehneen itsenäisen ratkaisun ”puolivallattomana leskimiehenä”, kun hän ei lähtenyt presidenttikilpaan mukaan vuonna 2000. Vuoden 2006 presidentinvaalissa hän oli mukana ja pärjäsi hyvin.

Eduskunnan puhemiehenä Niinistö on ollut puoluepolitiikasta irtiottoja tekevä kommentoija, jonka näkemykset eivät ole aina kaikkia miellyttäneet. Hänen taustansa luo kuvaa johdonmukaisuudesta, periaatteellisuudesta ja itsenäisyydestä – presidentillisistä hyveistä.

Haavisto ei ole ollut samalla tavalla viime vuosina median paisteessa, mutta vaalien yhteydessä hänen kansainvälinen kokemuksensa YK:n ja EU:n tehtävistä kriisialueilla on tullut monen tietoon. Hänen hyvä ethoksensa pohjautuu yhtäältä hänen taustaansa kansojen välistä yhteistä hyvää etsivissä ohjelmissa ja toisaalta hänen viimeaikaiseen julkiseen esiintymiseensä, joka on tehnyt vaikutuksen moneen.

Haaviston vierailu kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen sahalla joulukuun alussa oli vaalikampanjan kannalta kultainen liike. Hakkarainen oli hieman aiemmin ollut lähettämässä homoja Ahvenanmaalle, mutta nyt nämä kaksi tapasivat sovinnollisissa tunnelmissa.

Monet näkivät tämän kohtaamisen perusteella Haavistossa luonteen suuruutta ja kiinnostuivat hänestä. Koettiin ettei kyseessä ole (ainoastaan) julkisuustempaus, vaan sovinnollinen kohtaaminen nousi luontevasti Haaviston persoonasta ja ajattelutavasta. Viesti oli, että Haavisto voisi olla kaikkien presidentti.

Molemmilla ehdokkailla on siten tukevaa pohjaa, jolta ponnistaa. Niinistöllä tämä perusta on pitkä valtiomiehen kokemus, itsenäisen ajattelijan aura ja tasaisen korkea kansansuosio jo pitkältä ajalta. Haavistolla perusta muodostuu kansainvälisten tehtävien lisäksi hänen persoonallisuudestaan, yhteyteen kutsuvasta tavastaan olla läsnä ja ilmaista ajatuksiaan. Haaviston itsenäisyys näkyy siinä, että hänen näkemyksensä eivät ole yksi yhteen Vihreiden peruslinjan kanssa.

Suvaitsevaisuus ja ”life-style vaalit”

Jos oleellisia näkemyseroja ei tule esille, vaalissa merkitsevät persoonallisten tyyliseikkojen ohella erilaiset henkiset metatason kysymykset kuten arvot. Tämän on tajunnut hyvin Haavisto, joka puhuu arvojen ratkaisevasta merkityksestä.

Tuottaja Marko Kulmala on ennättänyt jo ilmaista pelkonsa siitä, että vaalista tulee ”suvaitsevaisuuden Suomen mestaruuskisat”, ”life-style vaalit”. Kulmala penää presidentin tehtävistä käytävää syvällistä asiakeskustelua. Häntä harmittaa mikäli ehdokkaat tai heidän kannattajansa ryhtyvät kilpasille suvaitsevaisuuden määrässä ja laadussa. Suvaitsevaisuus on Kulmalan mielestä varsin hahmoton käsite.

Kulmala saattaa olla oikeilla jäljillä. Suvaitsevaisuus on muodostunut yleisesti kannatetuksi, joskin vaikeasti määriteltäväksi ”arvoksi”. Kukaan ei halua tulla tunnetuksi suvaitsemattomana.

Suvaitsevaisuuteen liittyvässä mielikuvakamppailussa Haavistolla on ehdoton etulyöntiasema. Hän on rekisteröidyssä parisuhteessa elävä mies, joka ei ole tehnyt omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan isoa numeroa.

Haaviston ei tarvitse mitenkään korostaa omaa suvaitsevaisuuttaan, koska suvaitsevaisuus eräällä tavalla henkilöityy häneen. Äänestäjän on luonteva ajatella, että koska Haavisto kuuluu itse seksuaaliseen vähemmistöön, hänen on helppo nähdä vähemmistöjen huolet ja puhua heidän puolestaan.

Henkilölle, joka kokee itsensä suvaitsevaiseksi ja haluaa ehkä todistaa siitä muillekin, Haavisto on luonteva valinta. Tällaisessa asetelmassa toisen ehdokkaan kannattaminen asettuu helposti suvaitsevaisuuden vastapooliksi, vaikka tällaista rinnastusta kukaan ei aktiivisesti ajaisikaan.

Vastakkainasettelut mannaa medialle

Niinistölle tilanne on harmillinen. Vaikka häntä itseään voikin olla vaikea ajatella jollakin tavalla suvaitsemattomana, tällainen mielikuva saatetaan liittää Niinistön kannattajakuntaan. Tämä vähentää joidenkin halua assosioitua tähän joukkoon, mikä puolestaan laskee kynnystä astua Haaviston kelkkaan. Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti aiemmin mainitut Niinistöä äänestäneet 20–40-vuotiaat koulutetut kaupunkilaiset naiset ja mikseipä miehetkin.

Merkkejä jakolinjasta on nähtävillä. Media elää yksinkertaistuksilla ja vastakkainasetteluilla, ja jotkut ovat olleet asettelemassa Niinistön harteille arvokonservatiivin viittaa. Tämä ei vastaa todellisuutta, koska hänet tunnetaan jokseenkin liberaalina ajattelijana.

Niinistön kannalta tilanteeseen tuo ylimääräistä haastetta se, että kisassa ei ole arvokonservatiivista ehdokasta. Näin ollen Niinistökin paremman puutteessa kelpaa tällaista henkistä asennetta kaipaaville äänestäjille. Ja myös nämä äänestäjät pitävät itseään ja ehdokastaan esillä.

Sosiaalisessa mediassa jotkut ovat julistaneet, etteivät äänestä Haavistoa tämän sukupuolisen suuntautumisen tähden. Tällaiset viestit ropsauttavat helposti ääniä pois Niinistöltä, ja ne putoavat suoraan Haaviston laariin. Äänestäjät kokevat tärkeäksi, millaiseen joukkoon he haluavat samaistua.

Niinistölle tärkeää on olla antamatta pienintäkään aihetta yksinkertaistettuun konservatiivi-liberaali-vastakkainasetteluun. Esimerkiksi ensimmäisen kierroksen iltahuumassa tokaisu puoliso Jenni Haukiosta, joka ”odottaa kotona, valmistelee ruokaa, silittelee paitoja ja ennen kaikkea hellii”, on myrkkyä tällaiselle pyrkimykselle.

Kyse oli arvatenkin Niinistön vilpittömästä kiitollisuudesta siitä, että puoliso tukee voimakkaasti miehensä vaalitaistoa ihan konkreettisesti silloin, kun ehdokas tekee pitkää päivää vaalikentällä. Haavistokin saa kotijoukoilta varmasti moninaista tukea.

Silti tällainen lausunto tuo monelle mieleen varsin vanhakantaisen käsityksen miehen ja naisen paikoista perheessä. Ja nykyään ehdokkaiden puheet eivät hevin unohdu vaan ne kiertävät sosiaalisessa mediassa päivätolkulla.

Koska Niinistön on vaikea pärjätä suvaitsevaisuuskamppailussa, hänen kannattaa suunnata huomio isoihin asiakysymyksiin, jotka liittyvät häneen omiin vahvuusalueisiinsa. Tällainen alue on esimerkiksi kansainvälinen talouspolitiikka, jossa yhdistyvät ulkopoliittinen osaaminen ja talouskysymykset.

Kun Haavisto korostaa, että arvot ratkaisevat, Niinistön kannattaa korostaa, että asiakysymykset ja kokemus ratkaisevat. Jos keskustelun fokus siirtyy pois arvoista enemmän konkreettisiin kysymyksiin, äänestäjät ajattelevat vähemmän suvaitsevaisuuskysymyksiä.

Parisuhdekysymys hiipii keskustelun keskiöön

Jos Niinistölle suvaitsevaisuuskysymykset muodostavat retorisen haasteen, Haavistolle hänen parisuhteensa voi olla vaalivoittoa ajatellen vielä isompi kynnys. Vaikka vaalissa äänestetään maalle presidenttiä, kaupan päälle kansa saa myös presidenttiparin.

Huomattavalle joukolle äänestäjiä miespari kansakunnan huipulla on kiusallinen ajatus. Presidentti-instituutio kantaa muassaan vankkoja perinteitä, ja monien on vaikea sovittaa näihin perinteisiin homoseksuaalista parisuhdetta.

Ehdokas voi olla vaikka kuinka hyvä ja osaava, mutta hän ei silti voi voittaa puolelleen tiettyä äänestäjäkuntaa. Tämä ei ole kuitenkaan ongelma vain Haavistolle vaan myös Niinistölle.

Niinistön kannattajille saatetaan vihjailla, ettei heidän valintansa perustu niinkään oman ehdokkaan osaamiseen kuin haluttomuuteen äänestää seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ehdokasta. Vaikka tällaiset vihjailut olisivatkin epäreiluja, ne voivat olla retorisesti yllättävän tehokkaita; ne saattavat saada äänestäjän epävarmaksi omista valinnoistaan.

Vaikka moni toivoisi parisuhdekysymyksen pysyvän tällaisissa vaaleissa marginaalissa, se tuppaa kuitenkin hiipimään vaivihkaa ja erilaisia reittejä ohjailemaan äänestyskäyttäytymistä.

Onko tilanne toisella kierroksella aivan uusi?

Haavisto ymmärtää tilanteensa ja sen, että hän väistämättä tarvitsee ääniä Niinistöä äänestäneiltä. Hän onkin painottanut järkevästi sitä, että toisella äänestyskierroksella tilanne on aivan uusi ja että nyt äänestäjät harkitsevat uudestaan, kenet he haluavat presidentiksi.

Vaikka asia ei aivan noin olekaan – kyllä ensimmäisellä äänestyskierroksella jo suuri osa äänestäjistä valitsi lopullisen ehdokkaansa – Haavistolle on eduksi, jos tällainen mielikuva syntyy. Ihmiset ovat valintojensa suhteen luontaisesti ”konservatiivisia” ja pyrkivät sisäiseen johdonmukaisuuteen, eli tässä tapauksessa äänestävät mielellään ensimmäisen kierroksen ehdokastaan.

Niinistön vaalikoneiston kannattaa välittää sitä viestiä, että vaalit ovat jatkumo, jotka alkoivat ensimmäisellä kierroksella ja huipentuvat presidenttiyteen. Tällä tavoin he ehkä onnistuisivat vetoamaan äänestäjien taipumukseen pitäytyä saman ehdokkaan takana.

Tässä perustilanteessa eletään arvatenkin vaalien loppuun asti. Haavisto tarvitsee Niinistöä äänestäneitä, ja kampanja pyörii täysillä kierroksilla tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Lukuisten muuten politiikan ulkopuolella toimivien artistien ja taiteilijoiden asettuminen voimallisesti Haaviston taakse on hänelle onnenpotku. Nuori sukupolvi seuraa heidän edesottamuksiaan ja liittyy helposti tähän mielipiderintamaan.

Kampanjaretoriikan kannalta on selvää, että jos epätodennäköinen tapahtuisi ja Haavisto sattuisi vaalit voittamaan, sitä voitaisiin pitää äärimmäisenä taidonnäytteenä ja kampanjatiimin riemuvoittona. Samalla Haaviston voitto merkitsisi Niinistön ja hänen taustaryhmänsä musertavaa epäonnistumista omien äänten varjelemisessa. Niin edullisista asetelmista hän on vaalien toiselle kierrokselle päässyt lähtemään.

Antti Mustakallio

Antti Mustakallio on puhetaidon kouluttaja ja Retoriikan kesäkoulun rehtori. Aiemmin hän on toiminut Helsingin yliopiston eksegetiikan osaston tutkijana ja Helsingin piispan teologisena sihteerinä. Antti kirjoittaa puhetaidosta ja retoriikasta myös blogissaan Sanahaltuun.fi.

 
  • Pingback: Niinistö vs. Haavisto | Retoriikan taito()

  • Japo

    "Kannatusprofiilien perusteella eritoten nuoret koulutetut kaupunkilaiset naiset ovat alttiita äänestämään Haavistoa." Monelle voi olla yllätys se, että nämä nuoret koulutetut kaupunkilaiset naiset osaavat tehdä myös itsenäisiä päätöksiä äänestäessään (Haavistoa tai Niinistöä)."

    Retoriikasta puheenollen, onko ylläoleva kappale mielestäsi ihan korrektisti ilmaistu?

  • Nanna

    Edellämainitun lisäksi ihmettelen (muun muassa) seuraavia lauseita, jotka myös tuntuvat epäilevän nuorten naisten itsenäistä päätöksentekokykyä:

    "Niinistön kannattajille saatetaan vihjailla…"
    "Vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti aiemmin mainitut Niinistöä äänestäneet…"

    Kirjoittajan kanta ei retorisista pyrkimyksistä huolimatta jää kovinkaan epäselväksi.

  • Oskari

    Hieno ja syvällinen analyysi! Kiitos! Tällaisia, ajatuksia herättäviä pohdintoja politiikasta lukisi mielellään enemmänkin, kun pinnallisuudet ovat päivän sana.

    @Japo ja Nanna: vaikka kirjoittajan ilmaisut voivatkin paikoitellen luoda vaikutelman, että hän on itse pikemminkin Niinistön kuin Haaviston puolella, analyysi on kuitenkin varsin puolueetonta, eli molempien ehdokkaiden retorisia haasteita ja mahdollisuuksia esitellään poikkeuksellisen kiihkottomasti ja tasapuolisesti. Melkeinpä väittäisin, että kirjoittajan analyysi on puolueettomampaa kuin maamme johtavien sanomalehtien ja TV-kanavien uutisointi tästä aiheesta, vaikka niiltä jos joltain sopisi odottaa puolueettomuutta.

  • Eräs ystäväni kommentoi, että jos Mustakallio vaikuttaa Niinistön kannattajalta, se ei johdu sitä että hän tosiasiassa "paljastaa omat korttinsa" vaan pikemminkin siitä että hän "paljastaa Haaviston kortit".

    Sillä jos numerot ovat mitä ovat, eron kurominen umpeen onnistuu ainoastaan mielikuvia muovaamalla/muuttamalla/manipuloimalla. *Molempien* kampanjakoneistot tietävät tämän, ja siitähän tässä kirjoituksessa puhutaan.

  • Kiitos Oskarille ja Jussille rohkaisevasta palautteesta ja Japolle ja Nannalle parista kriittisestä pointista. Mukavaa että keskustelua on syntynyt.

    Japo ja Nanna kantoivat huolta siitä, epäilläänkö kirjoituksessani "nuorten naisten itsenäistä päätöksentekokykyä". Ei epäillä sen enempää kuin muidenkaan. Toisaalta olen vakaasti sitä mieltä, ettei kukaan ole immuuni vaaliretoriikalle ja joukkoliikkeiksi muotoutuville mielipiderintamille.

    Mainitsemani äänestäjäjoukon äänet Niinistö voi kaikkein helpoimmin menettää Haavistolle, koska tässä joukossa ollaan erityisen taipuvaisia äänestämään Haavistoa. Tämä ei ole mikään arvottava lausuma vaan mielipidemittauksiin ja vastaaviin perustuva tosiseikka.

    Nanna luulee tietävänsä, ketä kirjoittaja tulee äänestämään. Tällaista pohdintaa tärkeämpää lienee sen arvioiminen, kuvataanko kirjoituksessani todellisuutta uskottavasti, ts. vastaavatko kuvaamani retorinen asetelma ja ehdokkaiden haasteet todellisuutta.

  • Pingback: Vaaliretoriikasta vielä kerran | Retoriikan taito()

  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€