"Pidä siis kiirettä, se virkistää aivotoimintaasi ja suuntaa ajatuksesi pois vaivoistasi. Myöhään jouluaattoiltana nautit sitäkin enemmän, kun saat lopulta vain olla."

Tänä jouluna naura syyllisyydelle [Novetos blogi]

Tuo ampumahiihtokilpailu-analogia on ilman muuta osuva. Uskon, että vastaavia analogioita löytyykin helposti lisää. Kirjoituksessani halusin vain korostaa, ettei elämää tarvitse elää aikaa vastaan, niin kuin joskus tuntuu olevan. Välillä tuntuu siltä, että ainoa pyrkimys on saada mahdollisimman paljon asioita aikaan, kun taas tärkeintä on, että eletään hyvällä tavalla. Tosin jos haluaa tehdä asiat hyvin, siihen kuuluu että ne tehdään ajallaan ja sopivassa ajassa. Nopeus, vauhti ja nopea temppo eivät siis tarkoita samaa kuin kiire, josta puhuin kirjoituksessani. Voi hyvinkin elää preesensissä, sisäisen rauhan turvaamana, ja tehdä asiat nopeasti, sillä nopeus ei ole samaa kuin hätiköinti.

Tuo tarkoittavani kiire siis on mielestäni 'henkinen sairaus', jota on helposti hoidettavissa hyveiden harjoittamisen avulla. Uskon, että ensimmäisiä 'toimenpiteitä' sairauden hoidossa on nimittäin hyväksyä, niin kuin sinä Matias hyvin totesit, ettei aika ole ihmisen päätösvallassa.

Silti hyveiden näkökulmasta on muistettava, että tarvitaan kaikkia hyveitä. Ei pelkkä "kiireettömyys" riitä: tietyt asiat, kuten sanoit, vaatii nopeita päätöksiä.

VIISAUDEN HYVE, täydessä mitassaan, välttää samalla kertaa … sekä vitkastelun että hätiköinnin.

Tärkeitä kysymyksiä pohditaan meille suodun ajan ja lahjojen puitteissa. Kun harkinta on ohi ja päätös tehty, seuraa toiminta – ilman jossittelua ja ikuista "what if".