Konsepti “hyvejohtajuus” peräänkuuluttaa vastuullisuutta johtajilta. Ja kun “johtajuus” mielletään monen kutsumukseksi, ei valittujen harvojen, hyvejohtajuus peräänkuuluttaa vastuullisuutta monelta. Mutta moralismi on tästä hyveen paradigmasta kaukana. Hyvejohtajuus pyrkii rakentamaan, ei rikkomaan, se pyrkii tarjoamaan metodin kasvulle (hyveissä kasvamisen metodologia), ei tuomitsemaan.

Tartuimme muuten heittoosi “paternalismiblogi”. Se oli loistava. Kaikki julkisuus on hyvästä, vai miten se meni…

Olen pitänyt ajatuksistasi “kekkoslovakiasta”, ay-liikkeistä ja aikaisemmin hyvepolitiikasta. Harkitse, josko haluaisit joskus kirjoittaa Vieraskynä-artikkelin. Emme harrasta sensuuria, joten aihe on vapaa, tosin yritä ympätä “johtajuus” siihen jotekin. Uskon, että sinulla voisi olla sanottavaa.

Tällaisessa paternalismiblogin on tietysti syytäkin ylläpitää mielikuvaa, jossa yritysjohtajat toimivat ja muut ovat vain olosuhteiden uhreja.

Paternalismiblogi…tää oli paras!! Se pitää lanseerata jotenkin.

Mun ei edes tarvinnut tsekata, mitä “paternalismi” tarkoittaa, koska luen parhaillaan Robert P. Georgen kirjaa “Making Men Moral”, jossa kirjoittaja ottaa puoltavan kannan paternalismiin, tai ainakin semi-paternalismiin.

Mutta asuukohan sinussakin pieni paternalisti? Nimittäin kommenttisi lopussa toteat, että “talouskriisin paljastama kestämätön ahneus ei suinkaan ole ollut pörssiyhtiöiden omistajien ahneutta vaan pörssiyhtiöiden johdon ahneutta omien palkkioiden kasvattamisessa”.

Jos pörssikulttuurin myötä yritysmaailman tavoitteet ovat vääristyneet, niin kuin Oskari väittää, niin yhtä lailla on kyse ay-liikkeen kriisistä, tavoitteiden vääristymästä. Ammattiyhdistykset olivat juuri niitä, joiden oli tarkoitus huolehtia työntekijöistä ja omaisista sekä vastata monenlaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin patruunoiden sijasta. Ammattiyhdistykset ovat epäonnistuneet työntekijöiden etujen ajamisessa ja jättäneet palkkaneuvottelut liikkeen johtajien ylpeyden temmellyskentäksi (esim. 90- ja 2000-luvuilla paperiliitto kävi kovia työtaisteluita paperityöläisten suhteettoman suurien palkkojen säilyttämiseksi, ja muutaman vuoden kuluttua koko ala on hätätilassa). Toisaalta ay-liikkeen poliittinen siipi (SDP ja SKDL/vasemmistoliitto) on hyväksynyt, tai jopa yksin luonut koulutuspolitiikan, jossa kaikista halutaan maistereita. Käsien taitojen väheksyminen koulutuksessa haittaa suomalaista elinkeinoelämää (mistä EK jaksaa muistuttaa) ja kasvattaa sukupolvien välistä kuilua, kun lapset vanhempiensa ammatin sijaan oppivat jotakin pilipalimediataidekasvatusta.

Joo ja ihan toinen kommentti: enemmän minusta kyllä vaikuttaa siltä, että talouskriisin paljastama kestämätön ahneus ei suinkaan ole ollut pörssiyhtiöiden omistajien ahneuttaa vaan pörssiyhtiöiden johdon ahneutta omien palkkioiden kasvattamisessa. Tällöin ei edes teoreettisella tasolla puhuta voiton maksimoinnista yhtiön tarkoituksena, parempi puhua pörssiyhtiön omistajien omaisuuden mahdollisesta kavaltamisesta, esimerkiksi suurissa pankeissa jossa kyseenalaiset sijoitusinstrumentit tuottivat suuret kirjanpidolliset voitot, joista jaettiin johdolle palkkiota.

Uskoisin, että selitys on varsin luonnollinen: yritystoiminnan rakentuminen vahvan yhteisön ympärille auttaa juurruttamaan kulttuuria, joka katsoo kvartaalitaloutta pidemmälle. Keskeisten ihmisten väliset siteet ovat vahvemmat, mikä lisää luottamusta; sitoumukset yrityksen pitkäjänteiseen kehittämiseen ovat suurempia kuin pörssiyhtiöissä, jne.

Tietysti mainittu edellyttää sitä, että itse perheessä asiat ovat ainakin jokseenkin kunnossa. Perheyritysten voi toisaalta olla vahvojen tunnesiteiden vuoksi vaikeampi toteuttaa isoja muutoksia kuin esim. pörssiyhtiöiden. Perheyritykset eivät ole välttämättä täydellisiä, ja on muitakin hyviä yrityksiä (myös kulttuurisesti ja moraalisesti!) olemassa.

Prima facie = kirjaimellisesti “ensinäkemältä” (at first view, on the first appearance). Käytetään yleensä merkityksessä, että asian voidaan perustellusti olettaa olevan tietyllä tavalla ellei osoiteta vastaevidenssiä.

Kontingentti (contingent) = mahdollinen, jostakin riippuva.

Oskari, mainitsit tekstissä perheyritykset. Ilmeisesti ne pärjäävät varsin hyvin (siis myös taloudellisesti) suhteessa muihin yrityksiin. Jos näin tosiaan on, niin osaatko sanoa siihen syitä?

Hänhän esitti kaksinkertaisen väitteen:

…siihen yritykset (faktuaalisesti) pyrkivät, ja siihen niiden tulee (normatiivisesti) pyrkiä.

Yrititkö vakuuttaa hänet siitä, että hän oli väärässä molemmissa väitteissään vai vain toisessa?